No sen, että ruoka itsessään on palkinto. Kyllä, kun syö hyvää ruokaa ja on hieman nälkä, niin voi että se on ihanaa. Bonustytär totesi saman. Että yleensä vaan syö ja miettii kaapissa olevaa karkkipussia. Nyt kun ei ole sitä pussia kaapissa, niin itse ruoka maistuu niin hyvältä.
No, kyseinen ruoka olikin älyttömän hyvää. Idea tuli Kinttupolun Marikalta. Wokkivihanneksia, chili (puolikas), kylmäsavulohta, riisinuudeleita ja päälle ripaus suolapähkinöitä. Uus suosikkiruoka ehdottomasti.
Eilen bonustytär läks, mutta elämäntapamuutos jatkui. Munakasta, kanasalaattia avokadolla ja kanasalaattia pähkinöillä (heti kun seuralainen läks, palasin kanaan ja kanaan) ja illalla pussillinen marjoja ja raejuustoa. Ei ollut nälkä ja kaikki maistui loistavalta.
Kuitenkin haluatte tietää, niin kerron. Kahdessa viikossa miinus 3,4 kg.
Eilen piti olla hetki sitä omaa aikaa. HAHHAHAH. Vein pikkutytön pois ja kun liikkeellä olin, niin laitatin panssarilasin kuopuksen kännykkään ja hain keskimmäisen junalta. Kotona laitoin makaronilaatikon tulemaan ja kävin kävelyllä. Kesken kävelyn mies soitti, että pääseekin jos töistä. Hilpasin hänet hakemaan.
Söin salaatin, ruokin perheen, lähdin ajamaan lasta hakemaan kotilomalta. Sit olikin kello 19.
Mies kommentoi että onpa viikoissa eroja. Viime viikolla olit iloinen ja nyt olet kireä etkä puhu mitään. NO voi vittu sentään. Pikkasen oli homman tynkää eikä omasta ajasta tietoakaan ja univelka painoi viikonlopulta (lapsen enterorokko) Että sellasta. Ihan aina ei naurata. Ja naurya vähensi et kakkosauto on korjaamolla ja sen korjaus maksaakin vähän enemmän kuin arvelin, vaikka korjaajana onkin kaveri.
Milloinkohan tää rahajuttu hellittää ja voin hengittää?
Kaikille yh-äideille tiedoksi. On ihan saatanasta että lapsilisä tippuu kun lapsi täyttää 17.
Niin ja mun lukiolainen angstaa ihan tosissaan. Yritän sitäkin tukea ja kannustaa. En jaksa. Tai jaksan, mutta en näe hyötyä. Olen yrittänyt hokea, että alkuun lukio on haastavaa kympin oppilaillekin, että ei hän ole ainoa. Että ne kympin oppilaatkin joutuu tekee duunia. Ja hänkin vois hieman enemmän tehdä kuin tekee.
Esikoisella loppuu koulu tällä viikolla. Sit on enää koeviikko ja lukuloma. Uskomatonta.
Nyt kaivan taas positiivisuuden ja innon ja ahkeruuden kehiin ja sirkutan kaiket päivät. Sainhan mä viime yönä nukkua keskeytyksettä!!!
4 kommenttia:
Mä NIIN tiedän ton oman ajan riesan.
Lehtori sanoi kerran: "se on hassua että sä et osaa mennä kirjastoon lukemaan ja rauhoittumaan"
pulttasin aivan: kiva et se on susta hassua. (ja rapsakka marttyyrikohtaus siihen päälle: "minä siivoon, minä tiskaan, niin kuin tanssi tämä käy...")
Kun ennen sitä omaa aikaa pitää tehdä kaikki pois alta että olis sitä omaa aikaa.
Ja sit mielellään vielä niin, ettei olis jotain aikataulua myöskään toisessa päässä vaanimassa.
Aargh.
Ja tiedän myös ton lukiolaisen tsempittämisen. (nimim. kauhulla kohti lukulomaa)
Ja myös ton lapsilisän lakkauttamisen tiedän (nimim. alle vuos, mitäs sitten)
Yksinhuoltajan kukkarossa tuntuu varmaan vielä enemmän kuin kaksin-
Upee tulos! (Mäkin haluun)
Upeeta, kaikki lähtee kyllä innostumisesta ja vertaistuesta <3
Marika, me selvästi tiedetään samat kriisit. Toisekseen mä inhoon jos mua patistetaan viettään omaa aikaa jonnekin yksin. Mä haluan omaa aikaa jonkun kivan seurassa. Niin tai sit haluan olla yksin kotona :D
Lukiokriisit on niin raskaita, mutta jospa tää iloksi muuttuu. TAi edes siedettäväksi.
Lapsilisämurheet tuntuu ehkä jokaisella mutta yh:lla kyllä tosissaan.
Helmi nainen, mukaan vaan tuloksia saamaan :)
Taru, niin lähtee. TArttis vaan innostua kaikesta ja koko ajan.
Lähetä kommentti