Montakohan puuskaa mulla on ollut blogin historiassa? Kymmeniä, I suppose. Nyt on sitten taas sellainen menossa. Pilatesta jo kolmena päivänä peräkkäin. Tavoitteeni on kolme-viisi kertaa viikossa tämä mun suosikki 20 minuutin ohjelma. Että ei sen enempää vie aikaa. Hyvin olen viitsinyt.
Kohta lähen vesijuoksemaan, mikä jo liioittelua, mutta kun on aikaa ja sain ystävän höpinäseuraksi, niin mikäs sen kivempaa.
Aamupäivällä katselin sivusilmällä Jenny+ ohjelmaa. Siellä puhuttiin kehopositiivisuudesta. Mä tajusin, että olen ihan vilpittömästi kehopositiivinen itseäni kohtaan melko suuren osan aikaa. Ei ole järkyttävää itseinhoa tai mitään. Mua vaan ketuttaa se, etten löydä sopivia farkkuja.
Lisäksi ostin viikonloppuna ihanan puolihameen, mutta sen kanssa pidettävä paitaa helman sisällä ja hieman järkyttyneenä katselin tynnyrivartaloa. Mulla kun ennen oli vyötärö, mutta nyt se on kateissa. Mun syyt siis pilatekseen on vain vaatepinnalliset.
Aiheeseen sain ihanaa lohtua kaverilta eilen. Laitoin kuvan musta siinä puolhameessa tynnyrikommentin kera. Kaveri totes vain lakonisesti, että mitä väliä, sua silti pidetään kauniina. Olin että ainiin, niinpäs pidetäänkin :D
Eli muistakaa: aina kannattaa muille ja itselle puhua kauniisti.
Nyt muuten kun olen aika monta viikkoa jo ollut pääasiassa pirteä ja jaksava, niin palaa mieleen talvi KUN EN OLLUT. Mä taisin oikeasti kuormittua kaikesta. Kaipasin vain omaa aikaa ja hiljaisuutta ja sitä ettei mulle illalla puhuta. Nyt mulle saa puhua ja puhun itsekin. Mikä käänne! Kiitos kevät.
Voin siis vakuuttua siitä, että mun negistelykaudet saattaa oikeasti johtua valon puutteesta eikä niinkään esim vaihdevuosista. Koska oikeasti, kaikki mikä ärsyttä vielä helmikuussa, ei ärsytä enää.
Taidan muuttaa jonnekin muualle talviksi sittenkin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti