Taloudellisjutska. Taas!

Matkaan on parisen viikkoa, joten nyt alkoi taloudellisviikot big time.
Omahyväisyyttä tuntien olen tänään siivonnut vihanneslaatikkoa ja löytänyt lähes kohta liian vanhoja perunoita. Tein perunamuusia ja mitä jäi jäljelle, sekoitin jauhoihin ja tein perunarieskoja.

Pakastimen inventoin ja otin sulamaan törkeän hyvän tonnikalapastan jämän. Sitä illalla.
Pakastimessa on myös kanaa parikin pakettia, ranskalaisia, bataattiranskalaisia, mutakakkua, nakkeja ja kaksi pitsaa. Wokkivihaneksia. Jääkaapissa grillimakkaraa ja halloumia. Näillä eletään siis tämä viikko. Shoppailu minimissä. Huraa.

Tokihan tilasin zalandolta pari jutskaa....

Huomenna kampaaja.

Mutta hei, mä edes yritän.

Hirmu kiireinen viikko takana. Oli pojat, oli hoitomuksut. Oli koriksen vastuuturnausviikonloppu. Leivoin sata (3) peltiä mokkapaloja. Olin buffassa kuusi tuntia kolmena päivä yhteensä. Jokunen korismatsi katsottavana.
Olin aika poikki sunnuntai-iltana. Eilenkin nukahdin jo 22.30 sohvalle.

Tänään tehnyt töitä eli istunut hiekkalaatikolla. Kuskasin yhden kotilomalle. Istuin pari tuntia terassilla auringossa. Luin lehtiä. Haravoin vähän. Mietin mitä pihalle vois tehdä.

Olen kauhian onnellinen.

Yhden entisen hoitolapsen äiti toivoo että lapsi pääsis meille kesällä toviksi. Juttelin eksän kanssa miten jaettais lapsia, jotta tämä edes teoriassa olisi mahdollista.
Mietin missä kolossa voisin tehdä poikieni kanssa jotain, vaikka risteillä. Että olisin olemassa vain heitä varten. EN tiedä kärsiikö ne, mutta tuntuu että kaikki muu menee helposti edelle. Toisaalta taas, täällä mä olen aina. AINA!

Itseasiassa kaikki varmaan menee aina MUN edelle. Itse en ole itselleni ikinä olemassa.

Mutta olen kyllä niin onnellinen.