maanantai 11. tammikuuta 2016

Intohimoinen elämä (sisältää rumia sanoja)

Rakas ystävä viestitti siitä, et haluaisi elää intohimoisemmin eikä vain tylsistyä. Heti aloin miettiä mitä se voisi olla.
Aamulla heräisi ping vaan, innoissaan siitä että pääsee aamiaiselle. Intohimon kiilto silmissä tähyilisi jääkaappia, että mitä herkkua tänään söisi. Vonkuville lapsille sanoisi, että kehittäkää omat intohimon aamiaisenne, minä nyt keskityn itseeni.

Aamiaisen jälkeen kevyt meikki, mutta punaista huulipunaa vaikka matka on vain salille. (HAhahah, mun intohimoelämään mahtuu kuntosali aamuihin)

Salilla tunnen ekstaattista mielihyvää rehkiessäni uuden saliohjelmni parissa. Näen kuinka kädet muokkaantuu sellaisiksi, että kesällä saan lähes or.. katsoessani itseäni.

Kotiin tanssahtelen syömään treeniä tukevaa välipalaa. Jugurttia ja granolaa.
 Kirjoitan muutaman leikkisän viestin ystäville.

Iltapäivällä karjun intohimoisesti pojille, jotka VITTU tappelevat xbox vuoroista ja vittu tota peliä ei ole enää huomenna, kun vittu täällä vaan tapellaan.

Kas näin. Intohimoinen elämä sujui hyvin kunnes kello löi 14.

Uusi yritys.
Leikin lempileikkiäni kirjailijaa ja punaiset kynnet näppiksellä napsahdellen kirjoitan pakahduttavan kiinnostavaa postausta. (ei tämä)
Välillä vastailen hilpeästi ystävien viesteihin.

Kohta suunnittelen herkullista ruokaa rakkaalle perheelleni. Carbonara on intohimoinen ruoka, mikäli uskon avokadopastanaista ja hänen tuoretta aviomiestään.
(voi vittu taas. Oletteko lukeneet niiden parisuhdehaastattelun. Meinasin kivittää lehden. "Syömme jotta jaksamme treenata ja treenaamme jotta tulisi nälkä. Arki on ihanaa. Treenataan yhdessä, tehdään töitä yhdessä, käydään ulkona syömässä yhdessä. Ihanaa, uusioperhekin kukoistaa ja ihanaa eksänkin kanssa olemme ystäviä.)

Ruoan jälkeen tanssahtelen autolle kuskaamaan lasta breakdance-treeneihin ja hymisen punaisin huulin ees taas ajamisen autuutta.

Illan huipennus on Greyn anatomia. Sitä katson kateellisena, koska ne koko  ajan kiehnää (paneskelee) taukotilassa. Mun intohimoiseen uuteen elämään kyllä kuuluis tuollainen työpaikkaetu!!!!


Nonni, hyvä alku, karu keskikohta.

Anteeksi alatyylinen puhe. Mut se on merkki intohimoisesta asenteesta.

5 kommenttia:

Leonida kirjoitti...

Mielenkiintoinen ajatus, että eläisi intohimoisempaa elämää. Hmm. Mitään se omalla kohdalla tarkoittaisi? En kaipaa kauheasti intohimoa lisää, tuntuu, että tapahtuu ihan riittävästi ja joskus arjessa on aika paljon jaksamista. Tällä hetkellä riittää, kun välillä lapset on jossain ja saadaan pikahetki miehen kanssa kaksin... vink vink ;)

Ehkä kuitenkin työelämän puolella se intohimo näkyy paremmin, että olen sillä alalla, joka tuntuu mielekkäimmältä ja josta innostun. Niin, ehkä sitä ei kaipaa intohimoisempaa otetta kautta elämänsä, jos edes jollain osa-alueella pääsee toteuttamaan itseään intohimoisesti.

Mutta ehdottomasti haluaisin suhtautua intohimolla terveelliseen ruoanlaittoon (ruoanlaittoon ylipäänsä; inhoan sitä) ja urheiluun. Pitkä on matka hauiksen kehittämiseen täällä päässä...

Jään tätä pohtimaan. Jos tuntuu, että arki on puuduttavaa, tai jos jotain puuttuu, ehkä intohimoisemman elämisen tavoittelu voi ratkaista ongelman?

marikan polut kirjoitti...

Intohimoinen naurukuolema!!

Varsinkin toi avokadopasta-carbonara-kohta.

Mulle kelpasi kyllä pieni annos intohimoa noin yleisesti, esim. Heräämisen, liikkumisen ja muutaman muun yksityiskohdan suhteen...

Tuula / Oman katon alla kirjoitti...

Hahhaa, sä osasit jalostaa tän intohimon just ihanasti :D Reps! :D (Ja hei, ehkä mullakin on sitä intohimoa, kun karjun pojille niiden nahisteluiden takia?! Niin intohimoisesti haluaisin hiljaisuutta ja rauhaa, että puolustan sitä leijonaemon lailla - enkä silti ikinä sitä saa.)

Mulla ei taida tällä hetkellä olla yhtäkään juttua, jota kohtaan tuntisin intohimoa/paloa. Kaikki on vähän läts niinkuin huono pannukakku.

Otan nyt intohimokseni intohimon metsästyksen :)

Tuula / Oman katon alla kirjoitti...

PS. Mistä vetoa, niin tuollainen epäilyttävä carbonara-ihmisten kiehnääminen ja yhdessä nälän hankkiminen ja 24/7 siirappeilu ei kestä ikuisesti. Äkkiä ne alkaa kiukuta toisilleen ja haluaakin pitää karponaarat ja avokaadot ihan erillään... ;)

Elisa kirjoitti...

LOL, päivän naurut!

Mun intohimoja on suklaa, naisten lehdet, hyvä ruoka, tv sarjat, viini (nyt ei sitä saisi lipittää nyyh)

Mä luin kans sen haastiksen, hyvin ärsyttävä oli. Ja kyllä minä epäilen, KAIKKI niillä on noin ihanasti. Ja sitten vielä yks ärsytys: Miksei Hanna ottanut miehensä nimeä vaan halusi kantaa exän nimeä? Mitä jos exän nimi olisi ollut Virtanen??