sunnuntai 9. elokuuta 2015

Jatkaako vaiko eikö jatkaa

Bloggaamista siis?
Jatkanko? Vastatkaa :D

Mä kaipaan kirjoittamista todella paljon, mutta en enää osaa. En kirjoittaa, enkä sanoa mitään. Mun täytyy syntyä uudestaan. Bloggaajana.

Kesä on ollut luokattoman huono. Kurjaa mälsää, mutta myös mukavaa ja leppoisaa, paikoitellen todella hauskaa.
Kaikki on vaikeaa, mutta päällisinpuolin ihan helppoa ja kepeää.
 Olen nauranut paljon, mutta myös itkenyt.

Huomenna alkaa arki ja mun on synnyttävä uudestaan. Opeteltava menemään nukkumaan ajoissa, opeteltava heräämään seiskalta.
On aloitettava urheilu uudestaan, pidettävä huolta itsestä.

Pitää myös siivota ja tehdä kiertävä ruokalista.

Ennenkaikkea pitäisi nauraa!

10 kommenttia:

Tuula / Oman katon alla kirjoitti...

"Ennenkaikkea pitäisi nauraa!". Se on niin totta. Vaikka joskus se kaikki muukin vaatii paikkansa, itkukin.
Jatka! Pliis? Sun hersyvää blogia on niin ilahduttavaa lukea :)
Tsemppiä arjen alkamiseen!!

marikan polut kirjoitti...

naura! naura!

ja kirjoita, en kestä jos lopetat...

Rva Kepponen kirjoitti...

Jatka!
Jatka!
ja naura :)

Elisa kirjoitti...

Mä niin toivoisin, että jatkaisit sillä sun kursailemattoman rehellisellä tyylilläsi, josta olet tuttu....rehellisyys vapauttaa Muru!

Naurua taitaa harjoitella tässä vähän jokainen, arki ei oo mikään piece of cake.

Muistetaan, elämä ON seikkailu.

Anonyymi kirjoitti...

No niin, nyt sormet näppäimistölle ja suoltamaan tajunnanvirtaa...

Mom Zilla kirjoitti...

Jatka, ehdottomasti. Kaipaan sua ja sun juttuja.

Sari kirjoitti...

Jatka kirjoittamista! Tämä on kuitenkin äärimmäisen hyvä tapa purkaa kaikkia tuntoja ja saada tukea ja apujakin ehkä joskus.

annamaija raty kirjoitti...

Sinussa on elämän paloa ja potkua ja vimmaa. Jatka kirjoittamista :)

s kirjoitti...

Missä olet? Täällä jo kaivataan!

Leonida kirjoitti...

Hui, täällä vasta nyt ja huomaan, että mietit bloggaamisen jatkoa. Jatka nauraen, jookos? Minä niin mielellään luen yltiösuoraa tekstiäsi aina, kun blogeja käyn kurkkimassa.