keskiviikko 18. maaliskuuta 2015

Ensitreffit alttarilla

Katsoin äsken, Ensitreffit alttarilla, mitä heille nyt kuuluu, jakson. Kyynelhdin sen lähes alusta loppuun. Ehkä keskikohdasta loppuun. Joku siinä  koskettti ihan kauhean paljon. Hämmästelin sitä, miten aidon oloisia kaikki pariskunnat oli.  Miten osasivatkin. Ihastuneena kuuntelin parisuhdeasiantuntijoiden ajatuksia. Ne pitäisi katsoa ja kuunnella uudestaan.
Olen aina tiennyt vaikeuteni suhteissa. Tänään sen sanoitti yksi asiantuntija. Jos ei pysty puhumaan kaikista tunteistaan/ajatuksistaan, etääntyy kumppanistaan.
Kyllä, ihan varmaan totta.  Kuusitoista  vuotta olen tätä asiaa harrjoitellut ja vieläkään en osaa. Mun elämää hallitseva mukavuudenhalu hallitsee mun suhdettakin. Haluan vaan että on mukavaa, en kaipaa haasteita. En halua puhua mistään ikävästä. Pitkän aikaa jaksan niin, mutta sitten esim. tää helvetin pms laukaisee hirviön ja musta tulee piilovittuilija. Ihan omaa syytäni.

Ei, en ryve missään parisuhdekriisissä kuitenkaan. On vaan omassa päässä ajatuksia, joita en osaa sanoittaa. Ja sanomattomina ne kasvaa.

Noh, mies lähti nyt viikon reissuun. Jospa sinä aikana kehitttyisin ihmisenä ja vaimona ja opettelisin avautumisen jaloja taitoja.

Huomenna mulla ja miehellä  on vuosipäivä. 16 vuotta miehen ekasta meilistä mulle. Jotenkin tämä päivä on mulle aina yhtä rakas. Edelleen tunnistan meilissä (joka on mun päässä, ei valitettavasti enää paperilla) sen miehen, jonka kanssa elän. Edelleen seison valintani takana. Sano tämän vuosittain, eikä tämä vuosi ole poikkeus.

Itseäni haluaisin muuttaa, en miestäni.  Ja eikö se jo ole aika poikkeuksellista? Usein naiset haluaa muuttaa nimenomaan miehiään. Minä  haluan vaan muuttua itse.




6 kommenttia:

Wempula kirjoitti...

Ihana ole :) Halusin myös kertoa, että päätin tulla takaisin kirjoittamaan. On ottanut vähän koville viime aikoina.

marikan polut kirjoitti...

itsestään se kaikki lähtee, niin se vaan on.
Opettelen, hitaasti ja vaivalloisesti, aina uudestaan.

Katril liini kirjoitti...

Olen huomannut että itsensä muuttaminen on paljon helpompaa kuin toisen :) Itsestähän kaikki todellakin lähtee.

Ensi treffit alttarilla oli kyllä ihana ohjelma. Vaikka niistä ihanista alkutunnelmista on itselläkin jo kohta 16 vuotta aikaa.

Elisa kirjoitti...

Liikuttava se eilinen jakso, kosketti se muakin ....aitoudessaan.

Onneksi ei olla valmiita, vieläkään. Onpahan hommaa/kehittymisen hetkiä tuleville vuosille...

Puss ja onnea teille molemmille!

Anonyymi kirjoitti...

Komppaan Katril liinia.
Itse kamppailin samojen ongelmien kanssa kuin sinä ja lopulta hakeuduin terapiaan. Ja se olikin elämäni parhain päätös sekä itseäni että läheisiäni ajatellen.

P kirjoitti...

Wempula, ihanaa kun palasit.

Marika, itsestää se lähtee. Mut kuka opettais itseä :)

KAtrilliini, sinäkin olet oikeassa.
hauska et ollaan niin samoissa vuosissa :)

Elisa, niin oli koskettava jakso. Hirmu opettavainenkin.

Anonyymi, itseasiassa kun niitä ohjelman parisuhdettyyppejä kuuntelin, ajattelin et terapia ei olis pahasta. Mun kohdalla "ongelmat" kun on nimenomaan omia angsteja ja huolia ja "traumoja". Joku outo itsetuntojuttu...