maanantai 27. lokakuuta 2014

44


Mä olin odottanut mun 44:ttä syntymäpäivää. Mä ihan oikeasti ajattelin ennalta, että ihana nainen, ihana ikä, ihana kaikki. Olen parhaassa iässä ja parhaassa elämäntilanteessa ja kaikki on parasta.
 Lauantaina onnistuin ihan tarkoituksellisesti lietsomaan itseni vihaan ja inhoon ja kauhuun ja sen sellaisiin. Tyhmä nainen, tyhmä ikä, ruma ja lihava ja tyylitön ja junakin meni jne. Tässähän ei ole mitään järkeä, taaskaan. Ihan olen kiva ja fiksu ja ainakin mukava ja hassu ja junan menollakaan ei ole väliä, koska olen onnellisesti naimisissa ja ihan oikean veturin kyydissä mukavilla penkeillä istumassa.
Että mitä mä pelkään.
Sitä, että musta tulee näkymätön nainen. Ja katkera. Ja tylsistynyt tylsimys. Näköalaton. Epäluova. Huumorintajuton.
 Eihän musta mitään noista kyllä tule.

Syntymäpäivä olikin jo sitten ihan kiva päivä. Junnu ja mies teki herkkuaamiaista, vanhemmat kävi, kaveri kävi. Kävelylle kävin pitkästä aikaa. Illalla näin ystävää ja puhuttiin liian syvällisiä ihmissuhteista.
Mukavia asioita paljon.

Viime viikko oli silläkin tavalla ihana, että ystävä tuli meille aloittamaan remontin. Eteisen seinän väri vaihtui jo, kaapit meni sisällöltään uusiksi, yhteen seinään kaavaillaan tapettia. Tämä kaikki siis eteiseen.
Tuulikaappiin tulee uudet järjestelmät, joistä minä en mitään tiedä. Ystävä hoitaa.
Eilen hältä tuli viesti että lahjaksi tulossa jotain mun perseelle sopivaa. Oletan et penkki eteiseen? Leveä?

On ihanaa kun koti uusiutuu. Alan taas viihtyä täällä paremmin, kunhan kaaos katoaa.

Viime aikoina olen ollut väsynyt. Tunnen huonoutta siitä. "Pomojeni" kanssa asiasta juttelin ja niiden mielestä on ihan normaalia olla väsynyt kaksiveen kanssa, et en ole huono. Ihminen vain!

Täytyy miettiä kivoja asioita odoteltavaksi.

7 kommenttia:

marikan polut kirjoitti...

Synttäriä; vaikkakin myöhässä!

Mahtaakohan tuo näkymättämäksi muuttumisen pelko olla osa aikuiseksi kasvamisen kriisiä? Ehkä miehet hankkii siks harrikan tai jotain vastaavaa?
Mitä vois säkenöivä nainen hankkia?

P kirjoitti...

Marika, sä sen sanoit.En olekaan miesten villitystä tolta kantilta miettinyt.
Nyt pitää sitten miettiä, mitä tosiaan itse voisi hankkia. nuori poikaystävä ei ole vastaus. Eikä harrikka. Puudeli? :D

Sari kirjoitti...

Myöhästyneet onnittelut! Kyllä tämä yli 40 on ihan parasta ikää.

P kirjoitti...

Kiitos Sari. Ehkä mieluummin plus 40 kuin 20 jotain.
Mut huoh!

marikan polut kirjoitti...

P: mä luulen, että sen hankinnan täytyy olla jotain näyttävää ja kovaäänistä (räyhäkkä vaaleanpunainen puudeli?)

Samaa mieltä, mieluummin kuitenkin 40+ kuin 20.

Taru kirjoitti...

Onnea! Fuksianvärinen mekko?
Pinkkiä jossain muodossa?

Rva Kepponen kirjoitti...

Onnea!!!
Itse olen ajatellut, että ei tuo näkymättömäksi muuttuminenkaan välttämättä ole niin karmeaa. Keski-ikäinen ja tavallisen näköinen nainen saa tarkkailla elämänmenoa ihan rauhassa, ihmiset puhuvat arkaluontoisetkin asiansa niin, että kuulet ne :) Saman ikäluokan kanssa tunnet samaistumista ja nuoremmat pitävät sinua harmittona täti-ihmisenä. Harvemmin täytyy kuunella kenenkään länkytystä mistään. Mutta annas olla kun ärähdät, niin sillä on vaikutusta. Melkein joka paikassa saa palvelua, kun keskiluokkaisen ja -ikäisen näköinen.

Näin mä selitän itselleni tämän tätikategorian, jossa jopa viihdyn.

Aina kannattaa keksiä jotain piristävää!