Te niin olette jo niin kyllästyneitä (ja edit)

Mutta kyllä tää nyt vaan jatkuu laihdutusblogina, ei voi auttaa.
 Koen ekstaattisia tunteita ja missäs mä ne jakaisin jos en täällä.

Viikko sitten kuvasin tänne ne mun uudet farkut, joihin EN mahtunut. Epäilin etten koskaan mahtuisikaan ja ystävä/pt väitti et muutaman viikon treenillä mahdun.

Et kuinka outoa voi olla? Mä niin pelkään, että tää ilo aiheuttaa sen, että sairastun syöpään ja kuolen, enkä yhtään ehdi nauttia onnestani.

Mutta tapahtuu täällä muutakin. Eilen varasin lennot Tanskaan. Juu kyllä, meidän perhe ei vaan voi muualla näemmä käydä kuin siellä. Pojat on innoissaan ja mäkin lähes tosi intona. Näen perheen iltaisin istuvan mökissä iloisina pitkän päivän jälkeen ja itseni kirmaamassa dyyneillä juoksutrikoissani. (???)

En osaa sanoa, miksi nolottaa käydä aina samassa paikassa. Käytiin me kyllä viime kesänä Barcelonassa. Se opittiin että meidän poikien kanssa se ei ole paras vaihtoehto tuo kaupunkilomailu, vaikka kaikki hyvin menikin.
Sit kaikilla pojilla on sama haave. "On niin kiva kun siellä Tanskassa meillä on oma talo ja oma piha". ÖÖh, meillä on täälläkin omakotitalo ja oma piha.
Ei noita lasten ajatuskulkuja aina tajua.

Jos ylin kuva on on sadan päivän onni haasteeseen #onni 2, niin olkoon seuraava kuva eilisen #onni 1. (mä yritän muuttua syvällisemmäksi tän sadan päivän aikana.)

Uusi lehti ja uusi kynsilakka!

Löysin blogista vuoden takaa muutaman ennen jälkeen kuvan. Otin uudet kuvat samoissa vaatteissa ja itseäni varten laitan ne tänne. Voi sitten vertailla. (ja kyllä, vuosi sitten laihduin. Miksi ihmeessä se ei jäänyt pysyväksi?)