Toinen näistä pulputtajista on junnun kaverin äiti, jonka olen ehkä kolmesti tavannut. Se ei päästä otteestaan. Sen ovella jos käy, niin puoli h siinä menee. Ei sillä ole asiaa, mutta kaiken se silti kertoo, pikavauhdilla. Kiinnostuneena seurasin viime tapaamisella kysyykö se multa mitään. Ei kysynyt. Ja jos yritin jotain sanoa, niin sekunnissa palatttiin omaan juttuun. Mä hieman kärsin myötähäpeästä. Tajusin myös miksi se on yksinhuoltaja. Ja miksei se ole koskaan ollut naimisissa. (päivän ilkeys)
Toinen ihmistyyppi joka aiheuttaa jotain ahdistusta on jotkut vanhat tutut, joiden kanssa ei tunnu enää syntyvän oikeaa rehellistä keskustelua. "Mun mies on ihana, mun lapset on ihania, töissä on kivaa, oon tosi onnellinen". (joo munkin, niin munkin, joo on, niin mäkin) Oikeasti tekisi mieli sanoa "mitä sulle oikeasti kuuluu"?
Olen hieman negis tuulella näemmä. Pms, sanokaa mun sanoneen.
Eilinen oli tylsä. Ei kivaa seuraa, ei kivaa ohjelmaa. Ees taas ramppausta sitten senkin edestä. Esikko kavereineen treeneihin 10.30, haku 12.00, keskimmäinen synttäreille 14, haku 16. Niin sekin vielä. Esikon kaveri tuli meille yökylään ja lapsen äiti (mun kaveri) pääsi ex tempore yöksi miesystävälleen. Laitoin sinne ap viestin et mahtaako hän tulla kotiin siten et ehtis hakea pojat treeneistä klo 12. Vastaus oli, EN. Minä puhisin et VTU, minä se sit ajelen ees taas ja raahaan mukana yhtä ees taas puettavaa ja riisuttavaa. Kuten sanottua. PMS.
Tänään yritän olla iloinen, mutta se pms hedareineen estää. Muristessa kyllä teen ihanan huomion. Enpä ole tänä vuonna tainnut olla huonolla tuulella oikeastaan ollenkaan. Ajatelkaa, tällaisia tuulia oli ennen usein. (Kiitos vaan Fitline)
Ehkä pari päivää silloin tällöin voi olla muriseva ilman että on edes pakkoa yrittää iloita kaikesta. "jee aurinko, jee koiran naama, jee kivat ystävät, jee oma koti)
Mutta alla lauantain #onni. (yksi lapsi yökylässä, kahdella yökyläkamut, mies reissussa=sain olla olkkarissa yksin kera herkkuleipien. Croque monsieur, brietäytteellä ja lasi Sangriaa. Sekin vielä osa 2. Ostin niin pahaa punkkua, et piti juoda se sangriana. Nam kylläkin)
6 kommenttia:
noi repaleiset päivät ovat tosi rasittavia - niistä ei saa mitään otetta, menee vaan ja päässä pyörii kuin vessan huuhdealtaassa.
Ja on melko rasittavaa kun se osuu sunnuntaille - sunnuntain kun kuuluis olla tosi rentouttava päivä.
Ees taas ramppaus on p:stä. Onneksi sulla oli kiva la, toi sun iltapala maistuis viineineen mulle vaikka heti. On vähän niinku sellainen maanantai ja eilen(kin) oli vähän kränää!
Puss!
Ps PMS sucks! Tsemppiä siihen!
Marika ja Elisa, repaleisuus on tyhmää ja ramppaus myös. Järjellä tiedän etten montaakaan kertaa ajanut ees taas, mut se kellon tuijottaminen... JA sit toisaalta, mulla oli tylsää, ilman ramppausta olis ollut varmaan tappotylsää :)
Mut saispa tota iltapalaa joka päivä. Harmi ettei kuulu mun ruokavalioon :)
sepä se, kello.
Kun yrittää rytmittää jonkinlaisen elämän ja koko ajan joutuu kyttäämään sitä pahuksen kelloa...
ei ehdi itse hengittää ollenkaan, höh sille.
Hmm, auttaiskohan toi fitline mun avioeroon? ;)
(lievää sarkastista huumoria - huomaatko? Ehkä en kuole ainakaan ihan just tällä sekunnilla.)
Toi kuskailu ja odottelu ja kellon tuijottelu on kyllä syvältä... Onneks sulla oli sentään la iltana hyvät eväät :)
Joo, ihan komppaan että jokapäivä ei hyvällä tuulella voi olla. Miten TYHMÄ voi ihminen olla? Mä olen läiskinyt tänään itteäni naamaan: pari oikein huolella tehtyä tyhmää huolimattomuusjuttua. Ei isoja (onneks, se tästä ois puuttunutkin) mutta kun alkaa idiotisoida niin sitähän sitten jatkaa hela dagen. Huoh. Mä oon NIIN tyhmä. Opettele JOnna ajattelemaan.... Joo, anteeks ja kiitos kun sain purkautua ;)
Lähetä kommentti