Älykköteemalla mennään

Mä pyysin edellisen postauksen kommenttiosastolla Kinttupolkujen Marikalta hieman älykköteemaa laihdutukseen. Marika ei taaskaan pettänyt.

"kapeampien reisien kaipuu on patriarkaalisen diskurssin feministinen konstruktio ja se kuvastaa  postmodernin identiteetin pakoa subjektistaan. ja sit aina vahva argumentti: historia on tullut loppuunsa ja yhteiskunnallisessa politiikassa eletään siirtymää suurten kertomusten ajasta kohti jälkimodernia pirstaleisuutta.  sit pitäis johonkin vielä tunkea toi eksistentiaalinen. odotas, joo... se kaikki voi aiheuttaa eksistentiaalista ahdistusta" Ton on pakko pitää paikkansa, koska en ymmärtänyt siitä sanaakaan. Eksistentiaalisen ahdistuksen ainoastaan. Eilen keskimmäinen poti jälkimmäistä. No ei vainenkaan, se vaan pimahti koulussa. Terkkari soitti mulle, koska poika oli pitkään hänen luonaan rauhoittumassa. Opettaja meilas. Hän on NIIN huolissaan. Pelkäsin pahinta kun odottelin poikaa koulusta. Kotiin saapui iloisesti hekotteleva lapsi. "Hieman ragesin koulussa.  Kaveri voi todistaa. Olin ihan seko, vai mitä x"? Huoh, sellaista meillä. Tänään olen ollut taas kaverilla kahvittelemassa ja puhumassa urheilusta. (sekin kiinteyttää) Toivon pääseväni  lenksulle, mutta ei taida olla mahdollista. Mies tulee kotiin vasta lauantaina, eikä hu ip, kuten piti. "Varasin  vahingossa väärän lennon, kun puhuin sun kanssa samaan aikaan puhelimesa, kun varailin lentoa": Mun syytä  siis. EI saa puhua puhelimessa. Täys radiohiljaisuus pitää olla, ettei ihmiset sekoile. Lauantaina ohjelmassa kauppaa, ristiäisiä ja säbää. Sinne menee koko päivä niin että olemme eri paikoissa koko ajan. Saako valittaa?