sunnuntai 4. huhtikuuta 2021

Pyhät ja Aarrekartta

 Alisuorittanut pääsiäisen kuten aina. En osaa tehdä pyhästä juhlaa. Arjesta juhla sujuu paremmin. Riudun somessa kateudesta kun KAIKKI muut on kokoontuneet perheen kanssa yhteen. Eikä siinä kaikki, vaan se, että on pääsiäisruokaa ja ja KAIKILLA on se ihana Kinderkakkukin. Niin ja upea kattaus!

No mutta oli mullakin kivaa. Perjantaina sisko teineineen oli meillä koko päivän ja syötiin äidin tekemää (Meidän äidin, ei Saarioisen)  mielettömän hyvää lihapataa. Oli mahtava päivä kun minä sain höpistä koko päivän siskon kanssa ja serkut sai laatuaikaa yhdessä. 

Olisi ollut mahdollisuus ihanaan yhteisruokailuun, mutta teinit söi omissa sopissaan omassa rauhassaan että se siitä. 

Perjantaihin mahtui veljen ja tulevan vaimonsa kyläily, kun toivat mulle vanhan polyrottinkikalustonsa. Olen onneni kukkukoilla, kun terassilla on taas kalusteet, joilla voi istua ja nauttia keväästä. Aina talvisin haaveilen aamiaisesta terassilla, mutten koskaan toteuta sitä. Jospa tänä vuonna. (Terdelle ei paista aamuaurinko kylläkään)




Perinteiseen kärsimättömään tapaani mietin, milloin mun käsitreeni näkyy mun alleissa. Olen nyt reilun viikon tehnyt käsitreeniä. Että tulos? Huhuu!

Voiko nää pyhät muuten jo loppua. Nautin arjesta enemmän, kun ne ei aiheuta tällaisia paineita ihmiselle. 

Mistä tuli mieleen, että olen kuukausia haaveillut Aarrekartan tekemisestä. Arvatkaas mihin se kaatuu? En uskalla haaveilla mistään, koska ne KUITENKIN toteutuu ja mitä jos haaveilenkin väärästä asiasta ja sit sen saadessani olen et NOOUUU, ei tätä.

Esimerkiksi entä jos vahingossa mun kartassa olisi joku kuva, jonka universumi tulkitsee miehen tai rakkauden kaipuuksi. Ei, en halua sellaista yhtään. Just eilen näin facessa yhden puoltutun kuvan ja fiilistelyn aiheesta miesystävän kanssa viiden tunnin risteilyllä. Mun kurkkua alkoi heti kuristaa, kun mietin että joutuisin jonkun kanssa laivalle ja siellä sit pitäis viihtyä ja seurustella ja olla jotenkin innostunut. Ei onnistu.

Mitkä olisi sopivia hillittyjä lähitulevaisuuden haaveita, joita voi toivoa, ilman että tänne lähetetään mies?

Kuvia tapateista ja sisustustyynyistä ehkä? Lenkkitossuista? 

4 kommenttia:

Rva Kepponen kirjoitti...

Jos onnistut tekemään arjesta juhlaa, niin sehän on ihan parasta! Valtaosa vuodesta on kuitenkin arkea.

Meillä harrastetaan ministi melkein kaikkien juhlapyhien juhlimista. Kukat pöytää, servietit ja jotain parempaa ruokaa, eihän siinä muuta tarvitakaan. Näissä pidemmissä vapaissa ehtii kokkaamaankin jonkun muunkin kuin valmista 30min safkan.

Viiden tunnin risteily, jos siihen saa hytin, olisi juuri täydellinen parisuhdeirtiotto. Siinä ajassa ehtisi syödä hyvin, harrastaa seksiä ja ottaa pienet päikkärit. Ihan täydellistä ;)

P kirjoitti...

Mahtavaa kun mainitsit sanan seksi. So refreshing 🔥
Selvästi oon kuollu ku tosta mun korvaan kuulosti hyvältä lähinnä syöminen 😛
Ehkä seuraavana pyhänä katan kauniisti ja laitan servetitkin.

marikan polut kirjoitti...

Komppaan Kepposkaa, viiden tunnin risteily on täydellinen parisuhdeirtiotto. Ei tartte sentään olla koko yötä 😜

Yhteisruokailu saatiin aikaan kun päätettiin väliaikaisesti olla olevinamme ortodokseja: syötiin la-su keskiyöllä. En huijaa. Ei ollut servettejä, eikä kukkia pöydässä, mutta oli hyvähköä yöpalaa.

Tarja K/Ruusu-unelmia ja villasukkia kirjoitti...

Minulla oli paljon erilaisia suunnitelmia pääsiäisen suhteen. Onhan tässä monen päivän lomanen. Lienenkö tehnyt kuin pari juttua todo-listalta ja muut tekemiset ovat olleet tartu hetkeen-meininkiä. Ruokaa on syöty (paljon), herkkuja (liikaa?),sohvalla pyörähdetty puolelta toiselle (liikuntaa se on sekin). Aloitin polkupyöräkauden, satoi lunta, päätin polkupyöräkauden ja pyörä takaisin talliin. Mukavia juttuja on tietty kässäilyt, perheen kanssa olo, pikkuiset kotityösaavutukset. Pitääpä ottaa riski ja tehdä aarrekartta. Oon niin valmis siihen,että haaveeni toteutuisivat :D