Epätoivoa ja ilon pilkahduksia

 Ensin valopilkut kuitenkin.

1. Mun keskimmäinen täytti 18 ja eilen pidettiin perheen kanssa pikkujuhlat. Juhlissa oli mun vanhemmat, sisarukset ja siskon teinit. Eli vain porukkaa, jota olemme muutenkin nähneet. Ei riskejä. Oli ihanaa kokoontua yhteen edes pikkuisen. Introvertti poikani totesi illalla että kivaa oli. (vaikka hän viettikin suurimman osan aikaansa serkun kanssa koneen äärellä :D)

2. Junnu on hakenut kesätöitä laittamalla ilmoituksen kaupunkimme Faceryhmään. Ekan työnsä hän teki eilen. Pesi yhden kaksion ikkunat ja parvekelasit. 

Hän myös sai ryhmän kautta vinkin ottaa yhteyttä torikauppiaaseen, joka palkkaa nuoria kesätöihin. Vinkin antanut sanoi puhuvansa pojasta tämän yrittäjän kanssa. Perjantaina poika soitti itse tälle yrittäjälle ja oikeasti vaikuttaa siltä, että hän saattaa saada paikan. Asiaan palataan tällä viikolla. Olisi se aika huikeaa, jos mun 14v sais oikean kesätyön. Myös tää tyyppi, jolle poika kävi ikkunoita pesemässä, oli sanonut että hänellä voi olla viikottain jotain hommaa. Hänellä kun on autoliike, jossa tarvitaan välillä apuria pesemään autoja tai liikettä. 

Vuoden kuluttua poika saattaa pystyä ostamaan mopon ihan omilla rahoilla!

Viikonloppuna ehdin myös vaipua synkkyyteen ihan kyyneliin asti. Mä tajusin, että kaikki mitä teen elämässä, mistä haaveilen, liittyy siihen, että mun PITÄÄ pystyä elättämään mun perhe. Mulla ei tavallaan ole vapaata tahtoa eikä mahdollisuuksia muutoksiin. Mä vaan elätän mun perhettä ja nyt iski se ahdistus, että teen sen yksin. Et kukaan ei turvaa mun selustaa. Ja ei, en kaipaa parisuhdetta, siihen tää ei liity. * Tuli vaan sellainen yksinäisyys ja tavallaan turvaton olo. Ja sit vaan vitutti, että en voi tehdä muuta kuin elättää elättää elättää. 

Tän kriisin huipennus oli sit eilen, kun laskin yhteen viikon menot. Saldo oli 568 euroa!!!! Joo, ostin kiukaan ja oli synttärit, joiden kakut pelkästään maksoi 80e , mutta silti. Mun rahat ei riitä!

Toinen ahistus maksimus liittyy lomaan. Jos mun työtilanne on yhtään huono toukokuussa, se tarkoittaa, että en voi pitää lomaa enempää kuin kaksi viikkoa suunnitellun neljän sijaan. Eli mä en saa lomailla, mä saan vaan elättää mun perhettä. 

Mutta pääosin luotan että kaikki sujuu hyvin. Kyllä mä pärjään ja useimmiten saan iloa siitä, että pärjään. Osaispa sulkea nämä negisajatukset, kun ne tulee häiritsemään. 

*Katsoin eilen Sinkkuelämää leffaa nollatakseni päätäni. Leffassa Samantha erosi siitä ihanasta nuoresta komeasta miehestään. Samantha sanoi että, "löydät vielä naisen joka haluaa olla suhteessa". Mä en ollut tiennytkään, että edes hieman olen Samanthan hengenheimolainen. 

jk. Saanko TAAS sanoa, että tällä viikolla mä en todellakaan käytä rahaa. Mä vaan niin tyhjennän pakastinta. Kuulenko naurua? 

(Ihanaa muuten. Muinaisen Sitruunaa ja Vaniljaa?? blogin JOnna instaviestissään sanoi rakastavansa mun talous ja tuokapostauksia. Että mun talousjutut on parempia kuin OIKEAT "hienot jutskat". Olen kovin otettu. Aion ryhtyä kehujen arvoiseksi. Menen siis pakastimelle nyt. (ja mietin jospa itse joisin vain ateriankorvikejuomia, joita mulla on. Laihtuisin ja säästäisin rahaa :D)