Ei ole koskaan liian myöhäistä olla, mitä olisit voinut olla.
-George Elliott
Toi sitaatti kolahti. Mä mietin sitä yöllä.
Ja tämä esitys on ainoa, mikä Voffissa on tänä vuonna kolahtanut.
http://www.ruutu.fi/ohjelmat/the-voice-of-finland/henri-ja-ville-ovat-kuin-todelliset-veljekset
Ei mulla muuta.
Paitsi parisuhteita. Miksi ne on niin haastavia. Etenkin alussa. Miten ihmeessä suhteita edes muodostuu, kun niissä on niin suuri mahdollisuus väärinymmärryksiin. Ihmiset on varuillaan ja epävarmoja. Tai liian rentoja. (liian miehiä) Jotain aina jotenkin.
Muistan vuosia sitten, kun esitin ylireipasta ja rentoa. Mies luuli koko ajan, että lemppaan sen kohta, kun "kaikkiin kyllästyn hetkessä". Puhuinhan mä tottakin, osaksi, mutta varmaan yliesitettynä, ettei mua vaan luulla takertuvaksi ja epätoivoiseksi. (Hirmu hyvä esitys ilmeisesti, kun naimisiin päädyttiin. Elääköhän mies vieläkin pelossa, et "kohta se jättää"...)
Mutta nyt mä menen miettimään mikä mä voisin olla, kun ei kerran liian myöhäistä vielä ole.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti