Terveisiä gyneltä

 Tänään olen panostanut ja sijoittanut itseeni isosti. Kävin gynekologilla, jonne en vaan saa aikaiseksi mennä ikinä, koska se maksaa plus kaikki muu vaiva.

Minähän kävin gynen etävastaanotolla pari vuotta sitten ja käytin hormonikorvaushoitoa puoli vuotta. Sit olis pitänyt mennä oikealle vastaanotolle ja siihenhän se kosahti silloin. Nyt olen kärsinyt yövalvomisesta taas plus lihonut, niin motia alkoi jo olla lääkärikäyntiin. 

Aavassa oli oikein mukava gynekologi, jonka kanssa iloisesti jutusteltiin puoli tuntia. En saanut huutia siitä, että olin jättänyt hoidon kesken. Mainitsi vaan että liikaa ei kannata aloittaa ja lopettaa näitä hormonijuttuja. EI! En lopeta. Olen ihan intona siitä, että illalla alan sivellä itseeni estrogeenia. Olen varma että jo ensi yönä nukun hyvin ja sikeästi.

Kysyin voiko tosiaan olla niin, että hoidon alettua voisi hieman laihtua. Hän totesi että jos nukkuu hyvin, on virkeä ja jaksaa tehdä jotain eikä hoida väsymystä pelkästään jääkaapilla ravaamisella. Että sikäli kyllä. 

Jään odottamaan huikeita tuloksia. Vireystasoon. Ja jos se hoitaisi mun sisintä olotilaa, joka on viha ja raivo. On oikeasti outoa että iloisesti lallattelen päiväni läpi ja olen ihan hyväntuulinen, mutta kun pysähdyn miettimään, niin sisin tunne tosiaan on viha. Se mistä viha tulee on kyllä mysteeri. En osaa sanoa vihaanko itseäni, maailmaa vai elämää. 

Niin tai näin, kohta olen iloisesti hihittelevä tyyppi. 

Jk. Se gynekäynti maksoi 246 euroa. Ja kyllä, visa vinkui taas. 

Nettovarallisuus osa 2

 Koska mulle ei tapahdu mitään mainitsemisen arvoista, puhunpa taas nettovarallisuudesta. Mä olen kolme kuukautta sitten edes tajunnut että sellainenkin asia on ja kirjoitin siitä silloin.

Tänään päätin katsoa miten tilanne on edennyt. Nettovarallisuutta en laskenut, koska ei ole kuun loppu, mutta sen laskin että velkoja olen maksanut 3400 euroa kolmessa kuussa. Mun kahdeksan lainaa ja osamaksua on pudonnut neljään. Haave on että se numero neljä eli visa , loppuu kohta. 

Senkin selvitin että olen autolainaa lyhentänyt kahdessa vuodessa kaksi kuukautta ylimääräistä. Jos kiihdytän tahtia, niin auto on maksettu neljässä vuodessa ja sitten sen hiton jäännöserän kimppuun. (Tässä kohtaa mietin kateellisena autottomia. Niillähän on varmaan älyttömästi ylimääräistä rahaa, kun ei ole näitä kaikkia autoon liittyviä juttuja. No okei, en ole kateellinen, koska en pärjäisi ilman autoa. Piste. )

Mutta siis vau, 3400 e kolmessa kuussa, ihan itse. Hyvä minä. 

Toinen kiinnostava juttu, jonka selvitin, on ruokakulut. Ruoan hinta on noussut, joo, vanha juttu. Mutta kun katsoin mun ruokamenoja ajalta kun niitä reippaasti kirjasin, niin mun ruokamenot on laskeneet. Nykyään ne on n 150 e viikossa ja aiemmin yli 200 e. ELI ne omat valinnat vaikuttaa kyllä uskomattoman paljon. Valinnoilla tarkoitan lähinnä suunnittelua. Mistä tuli mieleen että voisin yrittää suunnitella tulevan viikon. 

Huomenna on itsetehtyjä burgereita, koska pakkasessa on burgerijauhelihaa. Mä en tiedä mikä ero jauhelihalla ja burgerijauhelihalla, mutta sellaista on koska halvalla sain. Kuopus lupasi pihvit paistaa.

Pakkasessa on myös kanapihvejä eli ehkä jotain nugetteja voisi viikonloppuna tehdä. Mutta valitettavasti maanantain ja viikonlopun välissä on monta päivää, joille en ole keksinyt ruokia. Pitäisiköhän tehdä se mitä fiksut tekee? Ne menee K-ruoka sovellukseen, kirjoittavat reseptikohtaan sanan jauheliha ja katsovat mitä ruokia siellä ehdotetaan. (Toki jauhelihan kirjoittaminen ei ole pakollista. Voi kokeilla myös sanaa kikherne.)

Kai se on ryhdyttävä sit näihin hommiin ja ennen sitä mentävä piiperön kanssa ulos. 

Talous omissa käsissä

Hetkellinen Talous omissa käsissä-olo.

Pyysin loppulaskut parista Elisan tuotteesta. Maksoin myös yhden puhelimen pois kokonaan. NYT mulla ei ole muita "turhia" kuin pieni Visa-lasku maksamatta. Näistä kolmesta loppulaskusta vapautui 26 euroa. Ei ole iso summa, mutta kaikki on kotiin päin näinä aikoina.

 Äsken palautin apteekkiin yhden D-vitamiinin, josta lehdestä luin että vedetty pois markkinoilta. Ilahduin kuin sain takaisin 19.95 euroa. Taas se kaikki on kotiin päin-juttu. 

Luin Kolmio kuudelle instatilistä, että ruokakassin hinta on kasvanut 26 prosenttia. Hän tilaa aina ruoat kotiin ja about saman tavarat aina. Vertasi loppuvuoden ja viime kuun hintoja toisiinsa ja tosiaan aika järkyttävän iso ero. Mun kohdalla tämä siis tarkoittaisi n. 130 e kuussa. 

Mä en edelleenkään mieti juuri muita kuin näitä. Hauska ero on se, että kun itse mietin taloudellisuusjuttuja niin se piristää tai innostaa. Sit nämä pakolliset kamalat sähkö ja muut isot vaan stressaa koko ajan. 

 

Kävin muuten kaverilla tänään päiväkahvilla pienten kanssa. Kaveri kärkeen heti ilmoitti ettei hänellä ole lämmitys päällä, että täällä on sit kylmä. Oli kyllä. Mun oli pakko lainata neuletakki etten jäätyis. Tähän on tultu kun sähkölaskut kymmenkertaistuu hemmetti. 

Että eipä tässä muuta. :)

jk. Ne kk-erät, jotka nyt siis lähtee pois, niin aion siirtää suoraan puskuriin tai jopa rahastoon. Olen kova tekijä jo ! :D

Vaatemietteitä

Alkuviikon ilakoinnit

Ensiksikin oli mahtavaa, että veronpalautus tuli ja sain maksettua lähes kokonaan Visat. Kyllä, kaksi Visaa. Lopunkin maksan kunhan tiedän tarkan taloustilanteen ehkä ensi viikolla. 

Kävin kaupassa piiperöiden kanssa. Ostin vain oikeita asioita enkä yhtäkään heräteostosta.

Edellisessä kohdassa valehtelin vahingossa. Lindexiltä ostin pooloslipoverin, tuon uuden muotivaatteen. Mun täytyy vain testata sitä eri asujen kanssa ja katsoa pidänkö vai palautanko. Ajatuksena värikäs mekko ja kivan vihreä slipari kyllä viehättää. Etenkin mun mun kotona on vähän vilakkaa. 

Vimma vaatemerkki lähettelee aina kivoja posteja ja päädyn kuolaamaan niiden nettisivuja. Nyt ne ilakoivat ratkaiseensa maanantain asukriisit. Voi laittaa päälle vaikka farkut ja mekon. Please, saisiko aiheesta kuvia. Ja jos mä laittaisin farkut ja mekon, niin olisko se kivaa vai pöljää? Onko näihin asioihin ikäraja?

Viime viikon käytin vain ja ainoastaan Niken trikoita ja keltaista isoa hupparia. Eilen päätin, että tänään aloitan pukeutumisen! Mitä laitoin päälle? No ne trikoot ja harmaan collegen. EI ei ei. Tämä ei taas saa mennä niin. Mun on pukeuduttava mekkoihin ja neuleisiin ja otettava käyttöön ne mun uudet farkut, joita olen vain sovittanut.

Mistä tuli mieleen, että tämä on se syy miksi mun kapselivaatekaappihaaveet kaatuu. Housut! Ihmisellä pitäisi olla ainakin neljät erilaiset housut, että voisi kapseloida. Mulla on yhdet uudet siniset farkut ja hyvässä lykyssä mahdun vielä mustiin Mollyihin. Siitä ei kapselia saa. Ja kyllä, ehkä ne hameet  ja mekotkin voisi laskea mukaan, mutta en laske. 

Olen nyt kuukauden kuntopyöräillyt.  Se ei ole ratkaissut mun housumurheita. 

"Deitti-ilmoitus"

 Seuraan kahta parisuhdeohjelmaa. Sekä Ensitreffit alttarilla että Sometähtien sinkkuelämä ovat koukuttaneet. (Jälkimmäinen yllätti)

Jäin miettimään "Deitti-ilmoitusta". Nämä sinkut kertovat millaisia ovat eli aina aktiivisia,  seikkailunhaluisia ja sporttisia ja elävät monin tavoin aktiivisesti. Toki he kaipaavat ihmistä, jonka kainalossa istua ja katsoa yhdessä leffoja.

Mitä mä kertoisin itsestäni? Olen keski-ikäinen, joka kammoaa pakkoaktiivisuutta. On kiva puuhastella omaan tahtiin ja mieluiten lukea lämpimässä. Ulkoilu on kivaa tietyissä rajoissa, liikunta kivaa samoissa rajoissa. Matkustelu on mukavaa, mutta siihen mahdollisuus kerran vuodessa jos omat rahat riittävät.

 Arvostan omia rahoja ylipäätään. Sekä itsellä että toisella. 

Tykkään katsoa telkkaria jonkun kanssa. On kiva myös syödä joskus jonkun kanssa. Yhdessä ruoan laittoon en usko, koska se on niin paljon tylsempää kun leffoissa, joissa aina syötetään toisella kastiketta puukauhalla. Ja huom, se puukauha lykätään takaisin siihen samaan soosiin. Nice. 

Suhtaudun lämpimästi mukana tuleviin lapsiin ja muihin ihmisiin. Eläin ei ole ongelma. 

Vaadin että mun lapset kuuluu sakkiin ilman mutinoita. 

Säästövinkit ja sinnikkyys

 Sinnikkyys ja asioiden loppuunvieminen. Miksi en on mulle haasteita? Olnkohan se juuri minä, joka intoili elokuun alussa #raivaushaastetta. Hurjan monta tavaraa karsin ekalla viikolla ja kas kummaa, se jäi siihen taas. Mä olen lukuisia kertoja kehittänyt jonkun puuskan ja saanut ystäviäkin siihen mukaan ja silti itse asia unohtuu itseltä. Pitkästynköhän mä? Vai lopetanko sitten kun menee vaikeaksi? (jälkimmäinen)

Ainoa pitkäkestoisempi puuska on ollut tää taloudellishaaste. Mä TAAS jätin kirjanpidon kesken eli ihan tarkkaa faktaa mulla ei ole mistään, mutta olen kyllä ollut entistä parempi. Mä suunnittelen enemmän, syön pakastimesta enemmän ja mikä parasta, käyn kaupassa vähemmän.

Eilen luulin olevani fiksu ja menin lähikauppaan etupäiville plus käyttämään miinus 10 prossan edun. Kotona vähän hävetti. Ostin pojille kyllä tarjouspitsat, mutta muut edut oli tyyliä halpa urheilujuoma, viisi suklaalevyä kympillä. Ei mennyt ihan putkeen siis.

Keskimmäisen ehdotuksesta syödään tänään bolognesea (joka on eri ruoka kuin mun jauhelihakastike) ja siihen löytyy aineet kaapista ja pakkasesta. Huomenna alkaa vika viikko ennen palkkaa ja käytössä on 140 euroa ruokaan ja bensaan. Nyt on näytön paikka. Se on mahdollista, mutta JOKA KERTA samassa kohtaa mokaan ja ylitän budjetin satasella. Millä sais itsensä psyykattua nyt onnistumiseen? Saanko mä jonkun lahjan jos onnistun? :D

Talousvinkki jonkun fiksun instatililtä: Joka kerta kun meinaa ostaa jotain "turhaa" ja jättää sen ostamatta, siirrä sama summa säästöön. Katso paljonko on kuun lopussa tallessa?

Viime viikolla meinasin ostaa 40 euron mekon, joka oli ihana. Seurassa oli tolkun ihminen, joka sanoi että mulla on jo miljoona mekkoa ja muista sähkölaskut. Kiitin ja jätin vaatteen kauppaan.

Neiti Sutkautuksen instassa näin taas ihanan peiton sohvelle laitettuna. Teki mieli mennä kauppaan, mutta päätin EI. Olen itseasiassa säästänyt siis ainakin 70 euroa. Mun siis pitäisi kyetä laittamaan sama summa vaikka rahastoon. Miksi se muuten on vaikempaa kuin holtiton shoppaaminen? Enkä vielä saa säästämisestä samoja kicksejä kuin jostain uudesta tavarasta?

Uudet alut

 Mulla olisi tänään 22. hääpäivä. 

Viikko on ollut aika hyvä. Talossa ihan positiivinen säpinä pienten kanssa, olen käynyt työnohjauksessa ja päässyt kampaajalle. Olen myös joka päivä harrastanut kotiliikuntaa. Eilen illalla kuntopyöräilin yllättävän kauan, tein vatsoja ja heiluttelin kahvakuulaa. Jos en aiemmin sanonut, niin sanon, että mun jäykät polvet ei ole enää jäykät polvet. Toi kuntopyöräily on öljynnyt vanhan naisen nivelet. 

Ruokailu on tällä viikolla ollut mulle haaste. Mä en millään jaksa tehdä itselleni ruokaa ja kaikki ruoka on tyhmää. EN ole edes himonuudeleita jaksanut tehdä, koska en vaan jaksa. Eikö se riitä että muut tyypit ruokkii? Toki voi ihmetellä että miksi meillä syödään kahta-kolmea ruokaa. Miksi meillä ei tehdä ruokaa joka sopii meille kaikille? Tai miksi minä en halua syödä muiden kanssa samaa ruokaa? 

Tällä viikolla olen miettinyt sitä, että jos lähipiirissä on esim eroja, niin ihminen usein arvostaa omaa suhdettaan enemmän. Tai mun tapauksessa joskus kadehtii muiden eroja :D

Mun hyvällä ystävällä muutti lapset pois viime viikolla. Tämän viikon hän siis aloitti elämänsä yksin elävänä aikuisena, mikä on jotenkin mullekin kova pala. He olivat tosi tiukka kolmikko, eikä ystävällä ole ollut tässä mitään miesystäviä, kun hänelle on lapset ja työ riittäneet. Nyt on uusi alku!

Mä eläydyn tähän niin vahvasti, että olen intoa täynnä kun saan vielä elää kotona asuvien lasten kanssa. Keskimmäiselle just sanoin etten missään tapauksessa ole ajamassa häntä pois kotoa ennen aikojaan.

Poikaan liittyen. Hänellä on hauska tapa tulla mun luokse että "ÄITI!!, mulla on asiaa." Lähes aina sanon että Kyllä, kyllä minä sinua rakastan. Tällä viikolla hän sanoi siihen että "Tiedän ja samoin". Meinasin alkaa itkemään.

Toinen paikka missä meinasin alkaa itkemään ja sainkin kyyneleet silmään, on kampaajalla. Mun kampaaja on mun ikäinen nainen, jolla on krooninen syöpä ja etäispesäkkeitä joita ei voi leikata. Hän iloisesti totesi että "onneksi en täytä kuuttakymmentä", kun oli naureskellut että hän on aina saanut jonkun ison vaivan kun täyttänyt tasaisia. Sitten hän vaan jatkoi, että fakta on ettei hän tosiaan niin kauaa elä, ellei joku ihme tapahdu. Hän suhtautuu asiaan tosi rauhallisesti eikä ole yhtään traaginen. Ihailen kovin. 

Tässä kun syvälliseksi heittäytyy niin voisi sanoa, että yksi ihminen miettii miten viettää lopun elämänsä ja toinen miettii miten viettää lopun elämänsä nyt tyhjässä pesässä. Toinen on hankkiutunut jo eroon kaikesta turhasta ja toinen saa miettiä mitä haluaa elämässä säilyttää ja mitä uudistaa. 

Hyvää perjantaita!