maanantai 22. maaliskuuta 2021

Elämänmuutos once again

 Meillä oli eilen perhepalaveri mun luona. Poikien isän perhe ja me. Keskimmäinen ei oikein viihdy toisessa kodissaan ja viikonloppuisin huokailee raskaasti, kun maanantain vaihtopäivä lähenee. Eilen sit ystäväni vinkistä TAAS puhuin pojalle, josko hän jäis toistaiseksi mun luo ja tapais isäänsä sit muualla. Ollaan tätä mahdollisuutta tarjottu aiemminkin, mutta se on aina kaatunut siihen että isän luona on oma huone, täällä ei. Nyt sit vihdoin tajus, et onhan hänellä täälläkin oma huone. Joka toinen viikko, kuten ennenkin. 

Soitin eksälle ja kutsuin jutteleen. He tuli koko sakki, koska koskeehan asia heitäkin.

Hirmu hyvässä hengessä sovittiin, että kevätlukukauden loppuun mennään näin ja sit katsotaan uudestaan. Mä jankutin että kukaan ei ole vihainen tai loukkaantunut ja hänelle toivotaan parempaa oloa ja tän suunitelman voi purkaa milloin vain. "Äitipuoli" sanoi ettei pojan huone katoa minnekään, eli se odottaa kyllä eikä mene muuhun käyttöön.

Mutta uskomattomista kaikesta on se, kuin mahtava eksä mulla on. Vaikka poika täyttää ensi kuussa 18 vuotta, niin eksä jatkaa nyt sit elareiden maksamista mulle ja isoimmat menot jaetaan puokkiin kuten aiemminkin. Siis how cool is that? Sen kun ei tarttis maksaa mulle euroakaan, kun poika sen 18. Hiton hyvin valinnut lasteni isän jos saan sanoa. 

Vaikka mulle on tärkeintä lapsen hyvinvointi, niin ei tää mulle läpihuutojuttu ole. Olen viidessä vuodessa tottunut että joka toinen viikko mun ruoan laitto on helpompaa, ruokalaskut pienempiä, iltarauha on RAUHA jne. Nyt pitää nää miettiä uusiksi. 

Sit nauratin eksää ja vaimoaan sanomalla että vaikka en kaipaa mitään miesjuttuja ja säätöä, niin nyt en voi säätää mitään, kun talo aina täynnä. Painotin kyllä sitä, etten halua mitään säätöjä, mutta periaatteen vuoksi marisen :D Vertasin sitä siihen, etten yleensäkään käy baareissa, mutta nyt kun ei voi mennä baariin, se loukkaa ja suututtaa :)

Tänään mä sit tiedän millaista on elää kun talossa vain yksi teini. 

4 kommenttia:

Rva Kepponen kirjoitti...

Ihan mahtavaa, että saatte asiat sovittua hyvässä hengessä kaikkien osapuolien kesken. Sekin on teinille tärkeää, että oma huone toisessa kodissa toistaiseksi säilyy ja voi halutessaan muuttaa mieltään.

Eikös tuo ole ristiriitaa, että nykyisinhän vanhemmilla on elatusvelvollisuus toisen asteen loppuun saakka, mutta elarit loppuu jo aikaisemmin. Siinä vaiheessako elatusvelvollisuus onkin vain lähivanhemmalla? Hienoa, että miehesi osaa katsoa kokonaisuutta ja jatkaa lapsen elatusta.

Sinä ja ex-miehesi osasitte erota hienosti.

P kirjoitti...

Kyllä, hyvin hoidettu munkin mielestä. Ja tärkeä sanoa että huone ei katoa.
Toi elatusjuttu on kyl peestä. Etävanhempi alkaa maksaa "elarin" lapselle joka opiskelee, mut lähivanhempi saa elättää ihan keskenään nuorta joka saattaa elää kotona vielä pitkään.
Meillä tää nyt kuitenkin menee niin et rahat saan mä ja likio yms menot jaetaan. Jos nuori sais rahan itselleen, olisi tarkoitus itse hoitaa lukiokirjat yms. Nyt poika saa tyytyä kk rahaansa jonka mä aion reiluuden nimessä hoitaa nyt itse. (Jos mun teini sais satasen elarin, niin raha menis lähikauppaan)

marikan polut kirjoitti...

Komppaan Kepposkaa; mallikkaasti hoidettu tilanne ja ero! Tulee se kuva, että kaikilla osapuolilla on halu toimia nuoren hyvinvoinnin eteen ja tuntevat nuoren hyvin.
Hiukan suloista se, että teini ei viihdy toisessa kodissaan, mutta oma huone siellä on silti keskeisen tärkeä asia.

Luulisi että tuollaisen liki aikuisen kanssa pystyy jo aika hyvin rauhanomaiseen rinnakkaiseloon. Meillä notkuva nuoriso häiritsee ainoastaan silloin kun yritän raivata tietäni jääkaapille, sinne on vaikea päästä :)

Taru kirjoitti...

Komppaan muita- teillä on ollut superonnistunut ero ja loistavasti hoidettu tilanne. Siinähän ovat olleet voittajina ennen kaikkea lapset! Muista olla ylpeä asiasta.

Tsemppiä myös uuteen arkeen <3, hyvin se menee ja elämä kantaa!