torstai 15. elokuuta 2019

Viisikymmentä

Mulla on ollut jokusen vuoden hassu tapa, joka on tänä vuonna kroonistunut. Kun joku kysyy mun ikää, vastaan olevani ensi vuonna viisikymmentä. Mä en siis vastaa 48, joka on totuus, vaan aina et ensi vuonna 50. Mä en tee sitä suunnitellusti, se vaan tulee suusta ulos. Mä en kuitenkaan joka heti mieti sitä asiaa. Mut ehkä mä haluan sen numeron hokemisella valmistautua päivään ja jo kyllästyä koko numeroon, ettei se sitten aikanaan pilaa mun elämää. 
Mua virkisti reissussa poikain kanssa, kun junnu kysy minkä ikäinen olinkaan. Vastasin tuon ylläolevan ja poika oli et EI KYLLÄ yhtään uskois sun olevan sen ikäinen. Et ehkä 40 ja vähän päälle. Isommat teinit oli samaa mieltä. Eli edes pojat ei pidä mua vanhuksena.

Haluaisin seuraavan vuoden aikana kehittaa itselleni tyylin, esimerksiksi sen ranskatyylin, the parisienne. Tai jotain.
Katsoin kyllä teemalta yhden dokkarin ranskalaisen  elokuvakoulun pääsykokeista  (Pääsykokeet-unelmana elokuva) ja ällistyin. Mä en yhtään saa kiinni siitä, mikä niitä ranskalaisia vaivaa. Onko ne kovin isoegoisia kenties, mutta hitto ne oli homssantuita järjestään. Ranskalaiseen tyyliin tukka sikinsokin (selviän siitä), vaatteet hyvin simppeleitä ja meikkiä hyvin hyvin vähän tai ei ollenkaan. Eli kuulostaa perussuomalaiselta, enkä tarkoita persuja. Silti ne jotenkin oli huolettoman tyylikkäitä jollain tapaa. Vai ajattelinko niin vain siksi, et tiesin ne ranskalaisiksi. Mutisin kyllä itsekseni, että "meikki ei tekis pahaa".
Itse olen taas kuleksinut trikoissa ja ylisuuressa collarissa, because I can. Tänään tapaan hoitomuksun tyylikkään äidin ensimmäistä kertaa ja nyt sit hieman panostin ulkonäköön edellisiä päiviä enemmän. 
On muuten vaivalloinen panostus. Olen itkenyt kun en ole löytänyt sinisiä farkkuja, joihin mahdun Viime viikolla löysin Vero modasta venyvät farkut ja tänään yritän niitä urheasti käyttää eli venyttää. Karseeta olla upouusissa farkuissa. Kidutusta. Tämän farkkujutus tarkoitus on saada mut syömään älykkäästi. Reissun jälkeen olen kyllä syönytkin fiksusti, mutta laihdunko. EN. 

Koulut on alkaneet ja rahaa huvennut. Siinä tärkeimmät!

2 kommenttia:

Tuula kirjoitti...

Tuli mieleen noista ranskalaisista ja niiden tyylistä muisto vuosien takaa. Asuin silloin opiskelijasolussa ja meille ilmoitettiin, että kesän ajaksi kämppään tulisi asumaan ranskalainen vaihtari. Odotin jotain tosi eleganttia ilmestystä, mutta saimmekin lyhyenlännän, hyvin karvaisen ja hieltä haisevan naisen :D Enemmänkin tuli mieleen italialainen vuoristokylien mamma tai bulgarialainen miniatyyrikokoinen painonnostaja.

P kirjoitti...

YYh milä pettymys. EI ranskalaiset saa tolla lailla pettää ja ollakin bulgarialaisia viiksekkäitä voimailijoita.