Korkeintaan vähän väsynyt

 Ensiksi haluan sanoa että hieman optimistisesti suhtauduin noihin säästöihin, joista eilen puhuin. Olin autuaasti unohtanut, että palkkis maksoi yhden jutun liian aikaisin, joten tänään kun oli laskujenmaksupäivä, niin jouduinkin turvautumaan säästötiliin :/ Tämä olisi ollut vältettävissä, jos olisin pitänyt visan maksuvapaan, kuten olisin ollut oikeutettu. Ärsyttää tällainen. Mutta se positiivinen juttu säilyy, että taloustilillä on se 500 e kahdeksi viikoksi. 

Mä olen hieman viiveellä päässyt käsiksi Eeva Kolun Korkeintaan vähän väsynyt-kirjaan. Luen sitä pari sivua kerrallaan, koska jotenkin siinä on niin paljon asiaa, jota jään miettimään. Kaikesta valituksestani huolimatta en koe että olisin uupunut, väsynyt tai masentunut. Mua siis kirjassa eniten kiinnostaa pohdinnat siitä, mitä some ihmiselle tekee. "Kaikenlainen häröily ja huonossa valossa räpsityt kuvat katoavat. Sisältö lipuu hiljalleen siitä mistä itse pitää, siihen mistä algoritmit ja seuraajat pitävät."

Jotenkin masentavaa. Onneksi mä en edes osaa seurata algoritmeja ja onneksi en haali seuraajiakaan. Mä tykkään kauniista kuvista kyllä, mutta mä eniten tykkään aitoudesta. Sitä että kuvat ja kirjoitukset kertovat jostain oikeasta. 

Mistä se kertoo että saan eniten tykkäysiä jos valitan jotain. Tykkääkö porukka että mulla menee huonosti vai onko se kuitenkin sitä, että ihmiset ilahtuu, kun joku puhuu totta?

Olen tosiaankin huomannut ettei musta olisi minkäälaiseksi someammattilaiseksi. Musta olisi kauheaa vahtia kuka tykkää vai tykkääkö ja miksi ei tykkää. Toisekseen en millään keksisi asiaa, joilla someani täyttää. Tämän tajuttuani en todellakaa kuulu niihin, jotka ei pidä somevaikuttamista työnä. Kyllä se on! 

Mutta huraa, nyt on maanantai. Yksi mun suosikkipäivistä. Uusi viikko, uusi puhdas lehti. Tämän viikon positiivisiin kuuluu mm se, että mulla on hieman vapaata aikaa. Huomenna olen kolme tuntia yksin kotona. :D Jos kohtalo on puolellani, niin mun raskain "työ" lähtee omaan kotiin tällä viikolla. Sitten mä lupaan olla onnellinen ja kiitollinen pitkän aikaa. 

Kuukauden luvut

 Tänään elämä on ollut hieman helpompaa ja olen itseäni piristänyt laskemalla talouden lukuja. 

Tammikuussa olen käyttänyt rahaa ruokaan, bensaan, katsastukseen, pikkupöytään ja kuopuksen vaatteisiin. Summa on maltillinen 858e. Tämä innostaa ihan älyttömästi sanon vaan. 

Taloustili on ajalle 14.1-14.2. Mennyt 400 euroa ja jäljellä vielä 500e. Kyllä, olen innostunut ja motivoitunut. Työajoa on nyt enemmän kuin alkukuussa, joten suurimmat laskut on varmaan bensa tän loppuajan.

Laskuja tässä kuussa oli ikävän paljon. Ylimääräisiä liiton maksu (jota maksan turhaan , koska en kuulu liiton piiriin, mutta en uskalla irtisanoakaan) ja yksi tyhmä luotto, jolla maksoin joulujuttuja. Näitä laskuja ei ole ensi kuussa. Hyvä opetus taas tuo luotto. Miksi hitossa mä ostin jouluna luotolla? Miksi ajattelin että tammikuussa olisi enemmän rahaa. Mutta kerralla maksan, koska en halua maksaa korkojakaan. Olen kehittynyt ihmisenä selvästi. Että maksan kaiken, enkä kolmeakymppiä kerralla, kuten ennenvanhaan. 

Se mikä yllätti iloisesti tässä uudessa elämässä on se, että mä elän tulojeni mukaan. Jos eläisin kuten aiemmin, olisin jo tässä kohtaa tyhjentämässä säästötiliä. Nyt mä kartutan sitä!!!! Mindblowing.

Eli OSTOSLAKKO on se, joka kannattaa. Testatkaa!

JA hei, kertokaa omat lukunne. Tai edes selvittäkää ne. En ollut tajunnutkaan kuinka hirmuisen kiinnostavaa se on. 

Ihan perseestä

 Tämä on niiitä päiviä, jolloin vain vihaan elämääni. Heräsin 4.45 ja makaan paikallani ja toivon että lapset ei herää. No ne heräs ennen kuutta. Kuten joka päivä.  Kuudelta oltiin jo olohuoneessa odottamassa et lasten ohjelmat alkaisi. Koska näitä on kaksi, nehän ei tietenkään istu hiljaa katsomassa vaan kiljuvat ja riehuvat. Yhdeksältä mä olin jo sitä mieltä että jään sairaseläkkeelle tai sit vaan tapan itseni. 

Iltapäivällä googlailin vuokrakolmioita tai omistuskaksioita. Tulispa joku joka pelastaisi mut. Antais mulle työn jolla elää. Sit asuisinkin teinin kanssa vaikka kaksiossa vailla yksityisyyttä (saatana). 

Joo, This too shall pass. Pitkään olikin todella hyvä fiilis työstä. Joskus sit tätä. Samperin raskasta. 

Ja koska on raskasta, niin helvetillisellä, mutta nopealla Prismareissulla ostin jotain uutta Marabou suklaata, pistaasi,  sekä sipsejä ja dippiä. Tähän kriisiin ei auta ananas ja raejuusto . Tajuatteko kuinka vaikeaa on pysyä hillittynä eikä pimahtaa kappaleiksi? Omat olisin jo nostanut lumihankeen toviksi :D

Pyörin lohduksi myös nettikaupoissa ja meinasin klikkailla ostoskoriin mutta sit muistin taas ostoslakon. Nyt siihen motivaatio kasvoi entisestään. Tarvitsen omaisuuden että voin karata elämästäni. 

Mutta huraa, olen budjetissa. Mulla on 500 e kahdeksi viikoksi jäljellä. Sen pitäisi riittää ihan hyvin. Myös laskutilin tilanne on se, että siellä pitäisi olla rahaa palkkapäivän tullessa. Eikä huutaa tyhjyyttä. Okei, voi olla että vain 30e, mutta silti. 

Sainpas keksittyä jotain positiivista tähänkin päivään. 

Lapsia kaksi, tuntuu neljä

Otsikossa kerron elämäntilanteestani säätermein. Tarvitseeko lisätä?

Keskiviikkona lapsilukuni lisääntyi. Uudempi on vanha tuttu, oikein mukava pikkuinen. Mutta kun aiempi on hieman haastavampi tyyppi, niin on ehkä liikaa kaikkea välillä. Sen kun yhdistää siihen, että herätys on ennen kuutta, niin voi voi. Onneksi menen aikaisin nukkumaan itsekin. 

Eilen päätin herätessäni että aion olla kuin oma äiti. Että ei haittaa. Sotku ja meteli ja sen sellainen, ei haittaa. Laalaalaa ja zen. Se ei sitten ihan niin helppoa ollut, kun mekkala alkaa kuudelta ja mä yritän suoda pojalle kuitenkin nukkumisrauhan. Odotan viikonloppua innolla. Not. Hieman haastavaa nimittäin TUNTIKAUSIA suojella jonkun unia. Voiko seiskalta jo mennä ulos? (EI, en halua)

Mutta viikon ruoat on olleet kivoja jos muuten ei niin kivaa olekaan. Pojan toiveesta ostin lohen. Syötiin uunilohta. Seuraava päivänä lohi-poropastaa, joka upposi noihin pieniin todella hyvin, vaikka he eivät syö kalaa. Kyllä syövät, jos ei kerro mitä syö. 

Tänään tein loppulohesta herkkusalaatin, jota riittää kahdelle tai kahteen ateriaan. Taidan omia itselleni. Olen nimittäin jatkanut unen seurantaa, tai siis sen stressipalkin. Heti kun syömiset muuttuivat normaalimmiksi, niin sininen uni muuttui keltaiseksi uneksi. Eilen join kaksi lasia viiniä, ja uni oli keltaisen lisäksi oranssia. Kovin paha siis, Tällä parin viikon seurannalla joudun toteamaan, että saisin syödä vähähiilarista, sokeritonta ja alkoholitonta lopun ikää, jos haluasin rannekkeen mukaan voida hyvin. Saakelin tylsää. Onko hyvinvointi aivan yliarvostettua? Pitääkö mun muuttua joksikin superhihhuliksi?

Siitä tuli mieleen että ostin eilen Lidlin hävikkilaatikon. Siinä oli mm rasiallinen tuoretta luomukurkumaa. Nyt googlailin ohjeita, että mitä tekisi. Ilmeisesti kurkumashotti on uusi inkiväärishotti. Vastustuskyky ja nivelet tykkäisi. Voin myös tehdä smoothien johon lisätä sitä. Jännän äärellä. Laatikossa oli myös hirveästi varsiselleriä, jota laitoin lohisalaattiin. Nerokas ruokahifistelijäpoikani sanoi, että sitä voi käyttää myös pastakastikkeisiin tai keittoihin. Maa-artisokkiakin tuli iso pussi, joten oikeasti joudun tekemään keittoa joku päivä. Laatikossa oli myös rucolaa, omenia ja neljä paprikaa ja korianteripuska. Siis älytön määrä kamaa kahdella eurolla. Osan lykkäsin äidin matkaan. 

Eilen oli aikamoista säätöä puol päivää. Mutsi tuli hoitamaan yhtä lasta, kun oli työmeno. Matkalla oli moottorin vikavalo syttynyt. Sopi heti että vie auton meidän luottokorjaajalle ihan mun kodin lähelle. Mun isä tuli äitiä hakemaan ja lähtivät autoa viemään hoitoon. Oltiin puhuttu katsastuksesta ja tajusin etten ihan varma ole oman auton katsastuksesta. Trafin sivu kertoi että olen kaksi kk myöhässä. Soitin äidille että APUA, tänne heti. Etsin lähimmän konttorin jonne saan auton heti eikä ens viikolla. Mun isä lähti viemään autoa ja mutsin kanssa jatkettiin hengailua. Ja näin oli päivän tohinoihin mennyt kuusi tuntia. 

jk. Kannattaa kyllä olla varovainen hävikkilaatikoiden kanssa. Tiedättekö mikä työ on kuoria maa-artisokka? Ja tiedättekö että kurkuma värjää kaiken keltaiseksi? Miksi en ostanut jotain helppoa ja vaivatonta?

Ajattelen liikaa

 Nauratti kun äsken tajusin miksen saa tehtyä Aarrekarttaa ja se manifestointi muutenkin jäänyt liian vähiin. Mä mietin sitä liian älyllisesti. En uskalla laittaa karttaan mitään, koska sehän voi olla VÄÄRÄ toive tai unelma. Mitä siitä nyt tulisi että vääriä toivoisi?

Sit mun satunnaiset lehtileikkeet jotka repäisen talteen on ihan älyvapaita. Mun alitajunta sekoilee. Viimeisin outo oli "Naimisiin mennyt kirjailija". Haluanko mä olla kirjailija? Mennä naimisiin? Haloo, alitajunta vois hieman selittää mulle näitä juttuja.

Sit jotkut leikkeet liittyy vaatekaapin siisteyteen. Enkö mä todellakaan keksi muita haaveita kuin siistit kaapit ja jotkut älyvapaat naimisjutut?

Mä haluan kivoja kiinnostavia toteutettavia haaveita. Tilaan niitä. 

Itseasiassa tilaan jotain kivaa tulevalle viikonlopulle tai maanantaille. Mun elämässä on KOLME kivaa juttua tapahtunut 31.1 ja nyt vatsassa kutittaa odotus. Onko taas tapahtuman aika? (Tuleeko joku järjestämään mun vaatekaappia?)

Terveyshuomioita ( Taloudellisjuttuja toki myös)

 Olen tehnyt kiinnostavia huomioita tällä viikolla. Ensinnäkin yöunet. Mulla on aktiivisuusranneke, joka näyttää värillisinä palkkeina stressitasoa. Keltainen ja oranssi=Ei hyvä. Sininen=Hyvä. Tähän asti mun yöt on olleer keltaisia ja oransseja. Tällä viikolla yö yöltä, mun yöt on muuttuneet sinisemmiksi. Viime yö oli jo 90 prosenttisesti sininen. 

Sitten olen ollut allergisessa nuhassa tai totaalitukossa marraskuusta lähtien. Useana yönä olen herännyt hirveään tukkoisuuteen, joka muuttuu nenän solkenaan valumiseksi ja aivasteluksi. Tähän on saattanut kulua 2-3 tuntia kerrallaan. 

Eilen yhtäkkiä tajusin, että mulla on pientä nuhaa, mutta en ole tukossa. En honota. En heräile. Ja niin, MÄ en ole heräillyt ja valvonut tällä viikolla kertaakaan. 

Voiko tämä kaikki todellakin johtua siitä että olen ollut aika vähähiilarisella ruokavaliolla? Ja sokerittomalla? Jos se on näin, niin ensi yö tulee olemaan huono, koska aamiainen ja lounas oli ruisleipää ja iltaruoka tulee olemaan pihvi ja ranskalaiset. 

Mutta aika pahasti vaikuttaa siltä, että ruokavaliolla on väliä. Joudunko jatkossa valitsemaan tosissani suklaalevyn ja nukkumisen väliltä? Mitä jos ihminen voi ruokavaliolla vaikuttaa siis uneen, kroppaan ja allergiseen nuhaan? Mindblowing!

Tästä sujuva hyppy ensi viikon ruokiin. Eikun ensiksi jännittävä hintavertailu. Mä jouduin käymään eilen citymarketissa viikko-ostoksilla, koska olin saanut 10 prosentin alennus"setelin". Jokaista asiaa kärryyn valitessa itkin verisiä kyyneleitä. Joka asia maksoi vähintään 30 senttiä enemmän kuin Lidlissä. Tai Prismassa. (Mä alan osata hintoja tässä uudessa elämässäni.) Pelkästään kaksi leipäpakettia ja kaksi pakettia pinaattilettuja maksoi mulle 1,20 enemmän. Hunajan kohdalla huusin jo EIIII ja päätin rynnätä Lidliin. En tasan maksa cittarin hintoja hunajasta.

Että nyt en kyllä yhtään osaa sanoa kannatiko mennä alennuksen perässä isoon kauppaan vai olisiko pitänyt suosia omia tuttuja ja turvallisia. Mä kohta ymmärrän täysin niitä ihmisiä, jotka ostaa ruokansa kolmesta eri kaupasta. 

No mutta ne ruoat. 

Poika tekee kermaista lihapataa itselleen. Butter chicken (kahdelle), lohiporopasta (kolmelle), pitsat. Että neljä-viisi päivää ainakin hallussa. Riippuu onko nuo ruoat yhdelle vai kahdelle päivälle. Ainiin kanasalaattia on yksi päivä koko porukalle. Salaatti jonka juju on kastike. Kermaviilipurkki ja noin desi majoneesia. Maustettu sweet chili kastikkeella ja currylla. Käytetään runsaasti.

Että olkaa hyvä vinkeistä.  

Onnistumisten suma

 Mä olen niin liekeissä siis. Missä kaikessa ehdinkään vielä onnistua?

Ensinnäkin lentoemokuuri on suoritettu. Eka päivä ja yö oli kamalia, sen jälkeen pelkkää linnunlaulua. Jopa toka aamu yllätti. Vaikka yö oli ollut huono, niin aamulla tein ne jättisuuret lumityöt meidän taloyhtiössä ennen kuin söin aamiaisen. Sen puolikkaan greipin siis. Eikä tuntunut missään. 

Tänään olen saanut syödä vapaasti, mutta olen syönyt vain turkkilaista jugua pähkinöillä, munakasta ja uunijuureksia ja kanaa. Eli näemmä vähähiilarisella mennyt. Mutta koska en ole dieetillä, niin saatan syödä sitä ruisleipää iltapalaksi. Ei kieltoja!

Suurin onnistuminen koskee kauppareissuja ja rahan käyttöä. Viikko viikolta on tullut enemmän päiviä jolloin en ole käyttänyt rahaa. Tässä kuun kolmantena viikkona rahankäyttöpäiviä on vain kolme. Ja yksi niistä on auton tankkaus.

Menot viikolla 1 on 237e, viikko 2 180 e ja viikko kolme 175e.  Mä en ole ikinä selvinnyt näin vähällä. Toki tajua olevani ihan onnekas. Jotkut joutuvat selviämään paljon vähemmällä halusivat tai eivät. Mä nyt kuitenkin vielä saan valita mitä haluamme ruoaksi syödä.

Mutta siis, mä olen kone. Otan siitä ilon irti, koska tiedän että useimmiten olen vain joku pikku laite. Ehkä nitoja.