Aika monilla kavereilla on jo pesän tyhjentyminen käsillä. Omassa lähipiirissäni olen ensimmäinen, jolta poikanen lensi pesästä, eli olen aiheessa lähes siis guru.
Kuten olen sanonut, niin se esikoisen lento ei sitten ollutkaan iso juttu. Poika oli niin paljon liesussa, että ei sitä muuttoa huomannut. Muuttoa helpotti sekin, kun esikoinen on niin omatoiminen ja pystyvä, ettei ollut huolta.
Muuton ehdoton plussa on se, että esikoisesta tuli mulle oikea ystävä. Hän ja tyttöystävänsä on täällä joka viikko mun seurana. Vietetään aikaa ystävinä enempi kuin sukulaisina on mun fiilis.
Muutos kakkosplussa on se, että keskimmäinen on muuttunut mieheksi talossa. Kauheaa myöntää, mutta keskimmäinen ja kuopus on kulkeneet nimellä Pienet jo vuosikausia. On siis esikoinen ja pienet. Ei muuten mitään, mutta kun noilla vanhemmilla on 1 vuosi 4 kk ikäeroa vain :) Pienillä on neljä vuotta. No mutta tämä kertoo siitä, että esikoinen on ollut aina "aikuisempi", kuin muut. Nyt kun vanhin on poissa, on keskimmäinen kasvanut mieheksi. Hän auttaa monissa jutuissa ja mikä ihaninta, mukisematta.
Nyt tän päivän liikutus on se, että kaksi vanhinta lähti päiväreissulle Tallinnaan. He eivät ole luontaisin kombo yhtään ja olin iloinen kun päättivät lähteä. Et jos he vaikka tutustuisivat toisiinsa uudestaan.
Sitten tuli pommi. Tunti laivan lähtemisen jälkeen esikoinen laittoi viestin että olivat hakeneet kämppää keskimmäiselle. Reagoin vahvasti. "Heti kotiin sieltä reissusta." Vitsi vitsinä. Onhan siitä puhuttu että keskimmäinen tänä vuonna muuttaa. Olen sanonut ettei ole kiire. Mut apua, jos se saa kämpän, niin saattaa muuttaa kuun lopussa jo. En ole valmis sittenkään tähän juttuun. Ja olen kuitenkin.
Muuton paras puoli on se, että sitten vaihdan huoneita junnun kanssa ja saan itselleni VALTAVAN makkarin. Siis niin valtavan, etten edes tarvitse. Pojat jakoivat sen huoneen kolmisin ja mahtuivat.
Tässä pitää alkaa miettiä seinien maalaamista ja verhoja ja sen sellaista. Iik!
