Seuraavalla viikolla toinen sosiaalityöntekijä kertoi että hänen lapsensa haluaa nyt joka päivä syödä omenaviipaleita. Toinenkin sossu oli kertonut mikä suksee viipaleet on olleet.
Eilen törmäsin yhteen sosiaalityöntekijään, joka kertoi miten innoissaan heillä lapset syö nyt omenaa.
Ja siis, kyseessä tosiaan ohuet omenaviipaleet. :D Gourmetkeittiöstä päivää!
Omenoista talousmenoihin.
Ystäväni, joka viime viikolla kertoi että pitää pärjätä kaksi viikkoa satasella, viestitti viikkotilanteen. Hänellä on vielä 60 euroa jäljellä. Pakastinta tyhjennetty urakalla ja itsekin myönsi ettei heidän ruokavalionsa kovin ankealta kuulosta. Sisäfilettä, Hanna G sokerilohta, pitsaa, lihamureketta.
Ryntäsin pakastimelle ja otin kassler pihvit sulamaan pojalle, joka syö niitä kaksi päivää. Jääkaapissa on kilo kanapihvejä, joista teen ehkä ensi viikolla sekä nugetteja, että itkukanaa tai marry me kanaa tai jotain muuta. Siinä olisi kolmen päivän ruoat. Tonnikalaa on monta purkkia, joten pastakastiketta tiedossa. Pakastimessa on myös jotain guajillo kanasuikaleita ja ehkä niistä joku pasta tai wokki tai joku tortillakääröhässäkkä.
Taloustilillä 311 e viikoksi, eli oikeasti rahaa pitäisi jäädä reilusti vaikka joudun myös tankkaamaan. (jos ystävä siis selviää tuolla kuudellakympillä, mulla on tosiaan megaluksustilanne, enkä siis muuta ole väittänytkään.)
Mun tämän hetkinen suuri haave on, että kun olen matkarahan säästänyt ja puskurissa tarpeeksi rahaa (mikä on tarpeeksi?) alan laittamaan rahastoon reilusti enemmän kuin nyt plus lyhennän sitä asuntolainaa enemmän, kuin mun uusi maksuohjelma käskee. Edes molempiin satanen kuussa enemmän on ihan realistista. Varsinkin jos pääsiäinen menee ohi ja Mignon-munat loppuu kaupasta, enkä voi enää ostaa niitä. (Itsekuri, missä olet? Vai olenko edes yrittänyt etsiä?)
Kuopukseni juuri äsken sanoi että hän haluaa työn, josta maksetaan paljon ja hän haluaa olla rikas ja elää "hyvin", eikä ikinä joutua stressaamaan rahasta.
Yritin selittää, että vähempikin raha riittää, koska usein hyvätuloiset esim asuu liian kalliisti ja ne hyvät tulot valuu siihen asumiseen. (en jatkanut siihen, mitä sit tapahtuu kun ne hyvätuloiset eroaa ja toinen lunastaa toisen ulos talosta ja sitten elää kauniissa kodissa , mutta kaikki rahat menee siihen asuntolainaan.)
Olen vahvasti alkanut uskoa sanontaan Ei ne isot tulot vaan pienet menot. Tänään taas katsoin @kolmiokuudelle videoita, joissa kahdella kympillä ostaa perheelle monen päivän ruokia. Ne on ällistyttäviä, mutta silti realistisia vinkkejä.
Voisinkin haastaa itseni siten, että katson mitä mun viikon ruoat maksaa. Hirveä vaiva kyllä laskea, mutta kiinnostaa. Saattaa olla et Mignon munat maksaa mun ruokia enemmän ja se fakta voisi pysäyttää mun karsean himon.
Hei hei, kuitit ja laskin esiin.
2 kommenttia:
Kapitalistinen maailma on rakennettu siten, että jokainen pyritään erottamaan rahoistaan. Oli sitä rahaa sitten vähemmän, enemmän tai törkeän paljon. Case Johnny Depp. Äijähän meinasi tehdä konkan, kun kaikkien niiden linnojen ylläpito oli niin kallista ja kuukaudessa meni pelkkiin viineihin 25000€.
Mun neuvo nuorisolle on, että työhön voi suhtautua kahdella tapaa. Etsiä sellaista työtä, josta aidosti tykkää ja joka antaa sisältöä, iloa ja onnea elämään. Tai sitten niin, että työ on vaan tapa rahoittaa elämä ja sisältö tulee sitten siitä muusta. Koska työhön menee niin paljon aikaa, niin toi eka olisi suositeltava vaihtoehto. Jos valitsee tokan, niin kannattaa ehdottomasti silloin hakea sitä vaihtoehtoa, mistä saa eniten rahaa. Optimi olisi, että voisi tehdä mielekästä työtä ja saada sellaisen tulotason, että se kattaa peruselämisen hyvin.
Kepponen, viisaita sanoja taas. Molemmissa elämäntavoissa on hyviä puolia. Tuo mun kuopus on vain vielä siinä vaiheessa et haluaa kivan työn ja leveän elämän.
Toi Johnny Depp huomio oli hyvä. Noinhan se on, varakkaat hankkii liikaa juttuja ja on sit kusessa.
Lähetä kommentti