tiistai 2. huhtikuuta 2024

Vaatemietintöjä

 Koska tämä on mun blogi, niin en taaskaan puhu ajankohtaisesta kauhunäytelmästä, joka tapahtui koulussa tänään. (En tiedä liittyykö tapaukseen kiusaamista, mutta sen sanon, että miksi miksi miksi kiusaamisille ei kukaan tunnu voivan tehdä mitään. Miksi aikuisen painokkaasti sanoma "Älä kiusaa", ei toimi. Miksi? )

Eli koska tämä on mun blogi, niin mietin että kukakohan mä haluaisin olla huomenna ja miten ilmentäisin sitä pukeutumisella? Mistä löytyisi joku luova nero, joka sanoisi että yhdistä nuo ja nuo vaatteet keskenään ja näytät mahtavalta tai coolilta tai hauskalta? Tuhannetta kertaa mietin, miten saada vaatehuone siistiksi ja kiinnostavaksi ja sellaiseksi, että kaikki vaatteet on kivoja. Yhdessä instatilissä aikuinen nainen näytti hauskoja tapoja yhdistää vaatteita, mutta ne kaikki kaatuu mun reisiin. Mun reidet ei sovi yhteenkään asukokonaisuuteen. (Syö samperi vähemmän Mignon-munia!)

Olen käynyt kahdesti vesijuoksemassa, mutta se ei hoitanut mun reisiä kuntoon. 

Muita tapahtumia:

-Sain eilen kuopukselta spontaanin halauksen, kun tein päivällä itsetehtyjä lohkoperunoita ja lihapullatkin pyöräytin itse. (700 grammaa jauhelihaa, syöjiä kolme, kaikki meni. Minä söin kolme lihapullaa. )

-Torstaina koko perhe juhli pääsiäistä. Esikoinen teki karitsaa ja onnistui todella hyvin. Kastike oli konjakkipippurikastike, itse tehty sekin siis. Miniä leipoi kakun, joka oli hyvin herkullinen ja suklaisa. Meillä oli tosi kiva ilta. 

-Luin Eeva Kolun blogista kiinnostavan ajatuksen rahasta turvana. Sen että milloin kokee että säästöjä on tarpeeksi kaiken varalta. Eeva oli ensin säästänyt kuukauden menoja vastaavan summan ja olikin sitten ett Iik ei riitä. Nyt on kuukauden kuukauden rahat säästetty eikä vieläkään ole turvallinen olo. 

Samaistuin. Minäkin olin ajatellut että jos on kolme tonnia puskurissa (Ja ei, se ei vastaa mun puolen vuoden menoja :D ), niin sit olen fine. Nyt olen jo sitä mieltä että vähintään neljä tonnia pitää olla. Veikkaan että sekään ei sitten riitä. Turvan tunne tuleekin ehkä jostain muusta. 

Kolun blogista poimittu: MORGAN HOUSEL KIRJOITTAA kirjassaan Rahan psykologia, että yksi tärkeimmistä taloustaidoista ei ole osakepoiminta tai budjetointi, vaan psykologinen kyky olla jatkuvasti siirtämättä maaliviivaa. Toisin sanoen kyky ajatella, että tämä riittää, nyt voin olla tyytyväinen.

-Kun etsin tuota sitaattia, löysin Kolun postauksen kapselivaatekaapista ja iski pieni inspis. Se iski SIKSI, kun Kolukin oli alkujaan karsinut kaapistaan pois kaikki liian pienet vaatteet. Sitten kun oli kaappi tyhjentynyt hän alkoi miettimään mitä sinne tarvitsisi. 

Mä itseasiassa en vieläkään oikein haluaisi ostella mitään uutta. (just ostin leopardimekon) vaan haluaisin keksiä uusia tapoja käyttää vanhoja. 

Eli huomenna haluan siis olla joku kiinnostava hahmo, mutta koska huomenna on taas kylmää ja lumista ja kauheaa, niin ei ole helppoa. Toisekseen kun mä olen kotona vain  piiperön kanssa, niin mitä väliä mikä hahmo mä olen? Jännittävin asia mitä huomenna teen, on se että vien piiperön mäkkiin. 





3 kommenttia:

marikan polut kirjoitti...

keksitkö innostavan pukeutumisesikuvan?
Mullakin olisi sellaiselle käyttöä...

Talouspuolesta: olen itsekin semmoinen orava, että en millään meinaa pystyä luopumaan säästöistäni ja mikään ei koskaan ole tarpeeksi suuri turva. Sieluun sattuu ihan koko ajan tällä hetkellä, kun pitää elää säästöillä.

Taru kirjoitti...

Mulla ei ole minkäänlaisia säästöjä, kaikki mikä tulee, menee. Syytän poikia, sinkkuviikoilla pärjään tosi vähällä. Syön kaikenlaisia kasvismössöjä, ja voin sanoa, että Sulo Vilen hurraisi mulle.

P kirjoitti...

Marika, tykkään seurata moniakin tyylityyppejä, mutta puuttuu joku jolla on mun lantio, tai siis reidet. (Vähän fiksoitunut olen )
Mä niin ymmärrän tuon sieluun sattumisen kun käyttää säästöjä. Mun puskuritilihän on olemassa siksi, että sieltä saa käyttää, kun tulot ei kata menoja. Mut sit kun käytän sitä, tunnen itseni rikolliseksi joka tuhoaa mun elämän.

Taru, säästöt olisi kiva juttu, mutta tosiaan ymmärrän että pojat syö kaiken. Oletjko koskaan kirjannut menoja ylös että näet minne kolikot hupenee. Mun silmät avautui kun tein niin. Kummasti nimittäin löytyy turhia omiakin ostoksia.