Hirmu posina aloitan tämän viikon. Tämä on taas se viikko, jolloin en käytä rahaa juuri mihinkään. Tämä viikko on myös viikko, jolloin joka päivä on jotain ohjelmaa ja menoa, useimmiten työjuttuja, mutta silti kivaa. Aina kiva päästä pois kotoa.
Viikon paras on huominen kampaaja. Minähän joku vuosi sitten aloin kasvattaa pidempää tukkaa, koska mulla ei olleu aikaa (ja rahaa) käydä kampaajalla kuuden viikon välein. Naurettavasti homma on mennyt siihen, että käyn leikkauksessa ja värissä neljän kuukauden välein. Noin kaksi kuukautta oon ihan kivan näköinen seminuori ja loput kaksi olen kulahtanut harmaantunut vanha nainen.
Mutta siis huomisesta alkaen olen se upea ja säkenöivä.
Koska olen tänään siis positiivinen, niin aamuun on kuulunut sekä terveellinen aamiainen, kyykyt ja kaurapuurolounas. Noi kyykyt on mun uusin matalan kynnyksen liikunta. Kyykkäilen välillä. Pilatestanko, joka pitkästä aikaa ilmestyi sohvan alta parin treenin ajaksi, on taas mennyt piiloon. Hirmu vaikea olla säännöllinen liikkuja, kun urheiluvälineet pakoilee mua.
Mietin saanko ikinä itseäni muutettua ihmiseksi, joka tekisi jotain ja edes yrittäisi kehittyä jossain. (Hei, mun piti olla posi ja yhtäkkiä tuli tämmöinen nega-ajatus.)
Edelliseen liittyen oivalsin jotain. Mun kaikki ystävät on sellaisia, joita ihailen kovasti ja jopa kadehdin joitain puolia. Siis sillai ihailukadehdin. Oivalsin juuri, että about jokaisella heistä on elämässä jotain kurjia haasteita ja ikävää epämukavuutta. Eli se sanonta siitä, että ei kannata kadehtia ketään, kun ei voi tietää mitä heidän elämässä on, ON siis oikeasti totta. (Ja siis edelleenkin tarkoitan kateudelle enempi ihailua, haluaisi itselleen ystävän hyviä ominaisuuksia tai taitoja. Hauska huomata etten kadehdi toisen kotia tai rahoja tai autoa tai edes parisuhdetta. Nää kateudet liittyy tosiaan vain ominaisuuksiin tai taitoihin.)
2 kommenttia:
Mun kampaaja aikoinaan ehdotti tätä polkkatukkaan siirtymistä, kun tällä on pisin hoitoväli. En vaan suoriutunut kampaajalle riittävän säännöllisesti. Mä pystyn värjäyttämään hiukset myös sen 3 max 4 kertaa vuodessa, koska mulla ei kestä päänahka ja raidoittamista ei kestä hiukset. Olen vähän miettinyt, että sitten kun minulle tulee kunnon harmaa juurikasvu, niin taidan sitten ryhtyä harmaahiuksiseksi.
Sun hiukset on todella coolit ja särmät, ei yhtään tätipolkka. Trendipolkka.
Uskon että harmaa voisi olla kiva mullakin, mutta en vaan pysty. Jotenkin mietin et se on mulle "loppu", missä ei taas oo järkeä yhtään. Siinä ajatuksessa. Etenkin kun muiden harmaat on oikein ihania ja usein todella upeita.
Lähetä kommentti