torstai 4. tammikuuta 2024

Tunteita ja hörhöilyä

 Eilen juttelin ystäväni kanssa peloista. Hän sanoi, että aina ällistyy, jos joku hämmästyy vaikka vakavasta sairastumisestaan, koska hän itse pitää päivän selvänä että sairauksia tulee. Hän on kokenut elämässään vaikeita ja raskaita asioita ja kuulemma sisin tunne on aina kauhu. Että mitä tahansa voi sattua milloin tahansa. 

Minä puolestani olen ehkä hieman pumpulissa kasvanut, eikä ole tapahtunut isoja murheita. Ja juuri siksi minä välillä pelkään tulevaisuutta, koska JOSKUS ON MINUN VUORONI kokea jotain kamalan surullista. Mutta ehkä tosiaan en ihan hirveän aktiivisesti ole huolissani ja luulen että elämän läpi voi tanssahdella. Kuitenkin yritän muistaa olla kiitollinen tästä tavallisesta tylsästä elämästä. 

Uutta vuotta olin kutsuttu juhlimaan ystäväpariskunnan luokse. Siellä oli kolme pariskuntaa ja minä toisen itsenäisen ystäväväni kanssa, (Yritin kirjoittaa sinkku, mutta en koe itseäni sellaiseksi yhtään.) Kaksi ystävääni alkoivat sitten puhua minun luonteestani ikäänkuin en olisi ollut paikalla. Toinen sanoi että olen käsittämättömän anteeksiantava tyyppi, koska pystyn hengailemaan eksäni ja hänen vaimonsa kanssa. Toinen puhui siitä kuinka ei ole koskaan tavannut ihmistä, joka tulisi kaikkien kanssa toimeen kuten minä.  Oudointa oli, että hän puhui tästä kyyneleet silmissä. 

Mullekin melkein tuli tippa silmään. Tuntui ihanalta kuulla miten ystävät minut näkevät. (Toki siihen anteeksiantavaan luonteeseen liittyy tietynlainen lepsuus.)

Juhlissa oli myös yksi puolituttu nainen, joka alkoi kysellä minun elämästäni, että onko Tinder ladattu.

 Annoin taas kattavan selvityksen siitä, miksi minä en halua suhdetta ja miksei se ole minua varten. Tämä nainen sitten vakavasti sanoi ettei ihmistä ole luotu olemaan yksin. Ihmisen ei ole hyvä olla yksin. Siinä sitten piipitin, etten mä koe itseäni yksinäiseksi kun tupa on täynnä. Havahduin kyllä kunnolla miettimään sitä, että tämä tupa ei ole täynnä loputtomiin, että mitäs sitten. 

Juhlien jälkeen tämä puolituttu lähetti minulle viestin, että oli miettinyt meidän keskusteluja ja intuitiivisesti nostanut minulle enkelikortin. Mua viehättää tämän kaltainen hörhöys ja suhtauduin kiinnostuneesti asiaan. Hieman yllätti että kortti oli Avioliiton ja parisuhteiden suojelusenkeli. Mukana tuli pitkä selitys tälle ja hieman kyynelehtien luin sieltä "Hengitä ulos kaikki entisiin rakkaussuhteisiin liittyvät tuskalliset tunteet ja anna sydämen puhdistua vanhoista haavoista, jotta voisit nauttia onnellisesta nykyhetkestä (avioliitossa)

Hirmu koskettavaa jotenkin. 

En nyt ole hengitellyt sen enempiä, mutta yritän jotenkin puhdistaa sisimpäni ajatuksesta, että paskaa niistä suhteista kuitenkin seuraisi. JA ei, en ole kokenut mitään karmeaa sontaa suhteissa, mutta silti.

Että hirmu kiinnostavia pohdintoja vuoden alkuun. Olisiko vihdoin aika asettua tekemään aarrekarttaa?


2 kommenttia:

Rva Kepponen kirjoitti...

Kyllä varmaan 99% ihmisistä tekee hyvää, että on joku läheinen ihminen tai ryhmä ihmisiä joiden kanssa olla ja jakaa asioitaan. Mutta ei sen tarvitse olla parisuhde. Elämänsä voi jakaa ystävien tai vaikka sisarusten kanssa.

Ihanasti sanottu, että sinä tulet toimeen kaikkien kanssa. Uskon myös niin.

Minusta voi ihan hyvin tulla toimeen exänsä ja exänsän nyxänkin kanssa, jos ero on tehty asiallisesti. Olisi suotavaa mahdollisimman monelle pystyä päästämään irti negatiivisista tunteista ja yrittää olla vähintään asiallisissa ja mieluiten kaverillisissa väleissä. Mulla on kaveri, joka alkoi viettämään juhlapyhiä ensimmäisen lapsenlapsen myötä exänsä kanssa. Molemmilla on uudet puolisot, mutta molemmilla oli niin kova halua nähdä esim. pienten joulut että päätyivät yhteisjuhliin. Yksi tuntemani pariskunta teki erotessaan sopimukset perheen yhteisistä jutuista, joita tehtiin siihen saakka kun lapset halusivat ja enintään peruskoulun loppuun saakka. Listalle kuului ainakin yhteinen aika jouluaattona ja viikonlopun laskettelureissu. Sopimus oli, että nyksiä ei saa tuoda noihin juttuihin mukanaan.

Taru kirjoitti...

Ihana uusivuosi sulla, ja mikä parasta varsin voimaannuttava. Ystävien mielipide on ainakin mulla suuressa arvostuksessa, sieltä sen totuuden kuulee.

Ehdotan että teemme uudet aarrekartat mahd pian keksiäkäisten kanssa! Tekisi mullekin hyvää!