En mä olekaan talousnero. Seuratkaa jonkun muun vinkkejä. Lamaannuin kun laskin viime viikolla käyttäneeni 960 euroa ja siihen ei sisältynyt mitkään laskut. Oli joukossa auton huolto 240 e ja mun ihana Marc Jacobs laukku 120 e . Muuten on sälää liittyen siihen pikkuremppaan, yksi kahvilakäynti ja jotain muuta mitä en halua ajatella.
Tämä viikko alkoi hyvin, mutta sitten iski kiire ja väsy ja sit yksi vatsatautilainen, niin olen rampannut kaupassa ja peräti kahtena päivänä oli pakastepitsapäivä. Mun ruokavalio on koostunut paahtoleivästä, karjalanpiirakoista ja pitsoista plus Fazerin salmiakkisuklaapatukoista eli mitä vit...?
Lopetin kulujen kirjaamisen keskiviikkona kun ahisti. Joudun ehkä kohta selaamaan netistä mitä on mennyt minnekin ja miksi.
Mut hei, ei yhtään merkkilaukkua eikä kahvilakeikkaa. Autoonkin hankittu vain lasinpesunestettä. (Mitä ihmiset, joilla ei ole autoa, tekee rahoillaan?)
(Laskin sittenkin: 320 e)
Tänään juttelin ystävän kanssa, joka on vapaa ihminen ja käy aina välillä baareissa, joissa tutustuu ihmisiin. Olin että mä en yhtään halua käyd' baareissa, vaikka pääsisinkin. Sitten aloin miettiä. Moniko asioista joita sanon etten halua tehdä, on asioita joita en siis halua tehdä vai onko osa sellaisia, joita en vaan voi tehdä ja siksi sanon etten halua.
(Jos voisin, kävisin cross fitissä sanon, mutta kävisinkö oikeasti jos pääsisin?)
Eli jos mun työ olisi erilainen, kävisinko jatkuvasti baareissa ja muissa riennoissa vai valitsisinko edelleen todella usein vain kotisohvan?
En muista kirjoitinko tästä jo tänne vai puhuinko vain, mutta vielä vuosi kaksi sitten mun satunnaisen vapaan lähetyessä olin että IIIK, mun on pakko mennä Tinderiin ja etsiä treffit, kun kerran on vapaata. Nyt en yhtään saa kiinni tästä ajatuksesta. Ihan vilpittömästi voin sanoa ettei vähempää voisi kiinnostaa random treffit.
JA siitä huolimatta mulla on siis ne pohjoisen miehen treffit parin viikon kuluttua. Mä suoritan ihmiskoetta, olen huomannut. Minähän olen luonteeltani miellyttäjä. Pohjoisen miehelle olen ollut ystävällinen, mutta nuiva. Sen kanssa kirjoitellut viestit voisi olla isoäidin kirjoittamia lapsenlapselle. Eli yhtään en yritä olla mitään. Tavallaan harmittaa etten säkenöi ja säihky, kun oikeasti kuitenkin olen vallan mainio tyyppi.
Vastakohtana on maailman suurin ihastukseni, joka minulle (taas) viestittelee. Hänen kanssaan olen hauska ja sanavalmis. Kerrassaan pakahduttavan hauska aika ajoin.
Mutta kumpi on realistisempi versio minusta? Tai saako ihmisessä olla monta puolta ja kaikki yhtä oikeita?
Oivalsin muuten jotain kiinnostavaa näihin miehiin liittyen. Kun olen oikeasti heittänyt hanskat tiskiin parisuhteiden ja miesten suhteen, niin eikö ole aika hassua että "kuvioissa" pyörii kaksi miestä? Saat sen mistä luovut?
Ja ei, kummastakaan näistä ei ole tulossa parisuhdetta. Kunhan tuossa pyörivät. (Ei jaloissa, vaan viesteissä) Toinen ehkä vakavissaan, toinen vain salaisesti ihastuneena. Näitä yhdistää se, että ne molemmat asuu periferiassa.
jk. Emmalla on loistava idea. Aletaan bloggaamaan ihan tosissaan!
4 kommenttia:
Siis kaikissa meissä on monia eri puolia. Eri ihmiset ja eri elämäntilanteet nostavat niitä eri puolia eri valoon ja pinnalle. Toisessa seurassa ja ajassa olet säkenöivä ja toisessa jotain muuta.
Se on muuten sellainen asia, minkä näin vanhempana vasta tajuaa, mutta olisi hyvä miettiä, että millaisia asioita itsestä nousee pintaan omaa lähipiiriään valitessaan.
Just näin, ihmisessä olla monta puolta ja kaikki yhtä oikeita. Enkä ainakaan itse ole kovin rationaalinen, sulassa sovussa pyörii ja hurisee kaikki maailman tunteet ja +/- puolet.
Allekirjoitan etenkin viimeisen kappaleen. Lähipiirin valinta on tärkeä. Tosiaan mitä puolia itsessä nousee ja etenkin onko toisen seurassa hyvä vai kuormittunut olo. Ja toivoo ettei ainakaan usein ole itse kuormittava.
Totta, monia puolia on itsessä ja hyvä niin. Olisi vain ihanaa olla aina se hyvä versio itsestään eli viettää aikaa sellaisessa seurassa, jossa oli on hyvä.
Lähetä kommentti