lauantai 23. lokakuuta 2021

Eilen taas hieman murisin

 Joskus asiat osuu jotenkin arkoihin paikkoihin. Enkä olisi minä, jollen siitä tietysti raportoisi. Kuulin eilen esikoiselta isänsä vaimon perustamasta insta-tilistä, jossa seurataan heidän taloprojektiaan. Ensimmäistä kertaa tämä taloprojekti tuntui musta pahalta. Tunne saattaa olla kateus. Siitä huolimatta etten millään ikinä haluaisi rakentaa taloa. Edes rakennuttaa. (jos mä en osaa edes valita seinien värejä, niin miten osaisin valita mitään suurta ja oikeaa?) Eniten kateutta aiheutti se, että eksäni vaimo osaa kirjoittaa. Ärsyttää. Voisko se nyt vaan pysyä lestissään ja olla tylsä ja väritön ? :) Mä en hyväksy hyvää kirjoittamista yhtään. 

Tähän talojuttuun kun yhdistää sen että tuorein eksä muuttaa siis yhteen tyttöystävänsä kanssa, niin murisin illan sisäisesti. Mä en kadehdi yhteenmuuttoa vieläkään enkä ole mustasukkainen edelleenkään. Ehkä mä vaan murisen sitä että muiden elämä etenee ja paranee ja minä vaan vätystän täällä kotona kuten aina. 

Loppuhuipennus tuli sit vielä sen yhden miehen johdosta. Hän laittoi viestin että syönkö riistaa. (hän kun siis metsästää) Hän voisi tulla mun luokse ja tehdä jotain riistaruokaa joku päivä. Kysyin pokkana moniko mun pojista saa olla kotona. Hän vastasi vain että " En kommentoi". Elikkä en siis saa riistaruokaa. Mulla on aina joku pojista täällä. Asia ei sureta mua. Mä vaan ärsyynnyn siitä että jos hän niin haluaa olla mun kaveri, niin kuinka paha olisi nähdä noita mun tyyppejä. 

Että rakentakaa te muut vaan taloja ja muuttakaa yhteen, mä en saa edes hirvipastaa :D

5 kommenttia:

Taru kirjoitti...

Mä voin vaikka lyödä vetoa, että osaa kirjoittaa 100 krt paremmin kuin nyksä :D

Se, että muut porskuttaa, ei kerro mitään niiden onnellisuudesta - muista see <3

Taru kirjoitti...

osaa = osaat

Rva Kepponen kirjoitti...

Sä olet samalla lailla mennyt elämässä eteenpäin. Tarmokkaasti rakennat sellaista elämää, joka sopii sulle. Sellaisen eämän rakentaminen, joka ei pyöri perinteisen parisuhdekuvion ympärillä, on yhä edelleen Suomessa vaikeampaa kuin perinteinen kuvio. Sullahan on vaikka mitä tavoitteita menossa kuten kuntoilu, poikien tukeminen opinnoissa ja kotoa irtautumisesta ja taloutesi vielä parempi hallinta. Nuo eivät ole mitään pikkujuttuja. Esimerkiksi parisuhteen aloittaminen voi olla tuohon verrattuna ihan vaan makeaa ja kevyttä hattaraa.

marikan polut kirjoitti...

Rva K on NIIN oikeassa!

P kirjoitti...

Taru, totta, ei se onnellisuudesta kerrokaan, mutta SILTI :D

Rouva Kepponen, sun sanat sai mut itkemään, kun luin ne liikennevaloissa seistessäni. Sain suurta lohtua siitä, että asiat voi nähdä noinkin. Muistin siitä, että noin ne todellakin on. Oonhan mä aika sankari kuitenkin. Ja todella pontevasti rakennan elämää marinan lomassa. Kiitos siis sinulle muistutuksesta.

Marika, Kiitos sinullekin :)