tiistai 12. lokakuuta 2021

DIY Toscanan auringon alla-elämä

 Alkutilanne:

Olet lähes varaton, koska karmea exä sain sulta paljon rahaa erossa. Sinkkumatkalla ihastut rötisköön ja ostat sen viimeisillä pennosillasi.

No mä en ollut varoissani, vaikka mua ei kukaan ryöstänytkään erossa. Muutin vuokralle asuntoon, jonka sittemmin ostin. Tämä kyllä on aika rötiskö. 

Mä en ole vielä löytänyt erikoisia puolalaisia kämppää remontoimaan. (menneisyydessä olin kuoliaaksi ihastunut kyllä yhteen puolaiseen.)

NO mutta miten nyt sitten leikkiä onnistuneesti Toscanaa? Aloita aamu vähintään kolmella kahvikupillisella. Sytytä aamiaispöytään kynttilä. Suunnittele pöytäliinan silittämistä.

Pue päälle jotain rentoa ja jopa semi-seksikästä. Yritä löytää huivi, jonka solmit huolettomasti päähäsi. Nyt näytät siltä, että hetkellä millä hyvänsä voisit tarttua maalitelaan. 

Ota läppäri syliisi ja kirjoita rennosti jotain, josta saattaa tulla huippuromaani. 

Avaa jääkaappi ja maistele sieltä juustopalasia ja mitä muuta sieltä nyt löytyykään. Tekaise joku rento välimerellinen pasta ja kutsu perhe tai ystävät tai ne mahdolliset puolalaiset syömään. Puhukaan yleviä. Esim Tinder, kirjat, seksi on hyviä aiheita. 

Vaeltele kodissasi ja siirtele tavaroita huolettomasti sinne tänne. Mihin vain kosketkin, muuttuu ihanaksi asetelmaksi, joka ei muistutakaan epämääräistä kasaa.

Käy vaatteesi läpi. Luovu kaikesta tylsästä. Päällä pitää olla jotain todella ihanaa ja romanttista tai persoonallista, koska kun lähdet ulos, tapaat kuitenkin miehen, johon ihastut silmittömästi.  Toki se mies on varattu tai sarjahurmaaja. Ensiksi mainittu on toki hyvä, koska se aviomies saattaa olla oma aviomies, joka iloisesti yllättyy kun keimailet hälle ihanassa mekossasi. 

Kaikissa mahdollisissa väleissä muista sytytellä kynttilöitä ja välillä kirjoittaa sitä romaaniasi.

Jos ei löydy puolalaisia remppamiehiä, niin saatat olla yhtä onnekas kuin minä, jonka äiti haluaa tulla maalaamaan seiniä. Muista tarjota äidillekin jotain hyvää ruokaa. Puhu kirjoista. 

jatkuu...




5 kommenttia:

Rva Kepponen kirjoitti...

Mulla on virolainen remppamies.
Ollaan käyty hänen kanssaan ostoksilla rautakaupassa. Hän kantaa ostoksiani ja yleensä perässäni :) Siinä sitä oli tietynlaista ylevyyttä rautakauppa-asioinnissa, kun oli butler mukana.

P kirjoitti...

Ooh. Sulla on kaikkea. Virolainen remppamieskin. Aika luksusta.

marikan polut kirjoitti...

Rva Kepposella on kyllä homma hallussa, pitää ottaa opikseen - voitko järjestää meille muutamia oppitunteja :)?

Mulla on matkaa sinne diy-toscanaankin, höh.
- huolettomat kasat ->on
- kynttilöitä ->toisinaan
-huivi päässä ->never!
-romanttinen mekko ->ei!
-puolalaiset remppaheikit ->nimby. Olen allerginen remppaheikeille, kansallisuudesta viis.
- ja sen sijaan että aamuisin ryystäisin mukitolkulla kahvia ja kirjoittaisin kuolematonta proosaa, joudun laahautumaan pimenevän metsän läpi töihin. grr.

Rva Kepponen kirjoitti...

Virolainen remppamies löytyi tänä vuonna ja on ollut varsin ihana löydös. Kirjoitin heti paperilapulle viimeisen 10 vuoden aikana rästiin jääneet kodinkohennustyöt. Vain yksi enää on tekemättä, kun sitä remppamies tiedä, että kuinka se korjattaisiin. Mä saan ajoittain remppamieheltä ilmaisia palveluita, koska mä opetan hänelle peruskoulun matematiikkaa ja Hra Kepposen kanssa myös sähköoppia. Sähköoppi meni vaan nopeasti vaikeaksi mulle :D Mun koulutushan tässä monipuolistuu koko ajan.

Remppamies sanoi, että sen lisäksi, että olen ainoa tietämänsä nainen joka osaa K-Raudan hyllyjärjetyksen niin olen todellakin ainoa nainen, joka tietää valmiiksi sarjaan ja rinnan kytkennät :D Olen joskus joutunut kauheassa rahapulassa pistämään opintoja vähän tauolle ja opettamaan yläasteella matemaattisia aineita henkini pitimiksi. Jotain on jäänyt niistäkin pidetyistä fyssan tunneista mieleen.

Mä ryystään täällä kotona mukitolkulla kahvia ja kirjoitan kuolematonta tekstiä. Väkerrän ylemmälle johdolle menevää raportointikalvoa. En uskalla edes laskea, että paljonko tulee yhdelle sanalle hintaa. Toivottavasti lasketaan kuitenkin satasissa.

Taru kirjoitti...

Luin tän vasta nyt, ihan loistava teksti joka kuuluisi lehteen <3