Ehdin jo facessa hehkuttaa sitä, että on nyt on viimeinen lomaviikko. Olen julma ja kamala ihminen, mutta oikeesti tää lomailun loppuminen on hyvä asia, lapsille. Mä haluan takaisin normaalin unirytmin. Normaalit ruokailut. (Mä hieman poden morkkista siitä, että lapset on saaneet kesällä syödä mitä huvittaa milloin huvittaa. Päivisin siis. En yhtään ole kyennyt lounaan tekijäksi koko kesänä.)
Mä haluan isoille pojille muutakin tekemistä kuin nysväämisen ja koneella istumisen. Okei, ensi viikolla saan itkukohtauksia ja raivareita, kun joudun koululaisten angstin kohteeksi, mutta eiköhän ne siihen äkkiä totu. (Viikonloppuna oli yhden pojan ja koiran kanssa kävelyllä. Mainitsin että koulun alkuun on yhdeksän yötä. Poika raivosi aikansa ja alkoi sitten itkemään.)
Mutta oikeasti, arki. Ihanaa. Aamulla soi kello, syödään aamiaista, pojat kouluun, sitten saan rauhassa tehdä kotihommia, ilman että miljoona lasta keskeyttää joka välissä. Iltapäivällä on sitten edessä sitä epämääräistä angstia, mutta sitten onkin jo ilta ja pojat menee nukkumaan. ENNEN mua!
Tajusitte kai, että ton nukkumaanmenojutun takia mä sitä arkea odotan. Siis oikeesti, luulitteko että mä haluan kelloherätyksiä? Tai kouluunmenokiroilua?
(Mutta se, että junnu menee kouluun, on ihan uber suloista. Ihanaksi sen tekee sekin, että se on lapsi, joka ei ekana aamuna takerru mun käsiin ja jalkoihin ja itke. Olen nyt junnun kolmesta kaverista kuullut seuraavia asioita: ne ei uskalla olla minuuttiakaan yksin kotona, ne ei voi olla leikkimässä omassa kodissaan eri kerroksessa kuin muu perhe, yksi poika ei tällä hetkellä suostu menemään yksin edes vessaan. Okka, tällaista se voi olla, mutta onneksi ei meillä, ainakaan vielä. Valitettavan tuoreessa muistissa isojen poikien ekaluokka-ahdistukset, jotka alkoivat yhdessä yössä. En edes roskia saanut viedä, ilman että itkivät perään.)
Nyt pitäisi jotain muksaa keksiä, millä täyttäisi tämän viikon laadukkaasti. Hmmmm...
3 kommenttia:
Minä olisin hyvin voinut viettää rytmitöntä arkea vielä pari viikkoa lisää. Olisi ihanaa nukkua pitkään, syödä lounasta 15-16 välillä ja kukkua myöhään yöhön.
Meidän esikoisella ei ollut tuollaista ekaluokka ahdistusta. Toivottavasti ei iske keskimmäiseenkään. En ollut kuullutkaan siitä. Meillä esikoinen jo vähän odottaa koulua, koska ei ole nähnyt juuri ketään kaveria koko kesän aikana.
Kyllä normiarki on mukavaa ihan oikeasti. Itse ainakin nautin työpäivistä ja siitä, että myös nuorisolla on selkeät päivärytmit. Muuten menee niin helposti yövalvomiseksi ja päivällä nukkumiseksi.
Tuollaista ahdistusta meillä ei ole ollut, mutta kolmannella luokalla nuorin lopetti koulunkäynnin kokonaan, joten erinäisiä taisteluita koulun osalta on perheessämme käyty.....
Haluaisin sanoa, että rakastan arkea mutta en mä rakasta. Tällä hetkellä siedän sitä, ja pian varmasti totun!
Lähetä kommentti