Mä en selvästikään ole toipunut tulehduksistani vielä. Syön särkylääkkeitä ja olen VÄSYNYT! Ja huonotuulinen ja synkkä ja kyllästynyt. Poden myös somekateutta. KAIKKI muut hihkuu pääsiäistä ja yhdessäoloa ja vapaata ja herkullisia ruokia. Ainoastaan minä koen kaiken taakkana.
Äsken pakotin esikoiseni mun mukaan Lidliin pääsiäsiostoksille. Lähdin vaan äkäisenä pois. Osan kamoista sain, mutta en mitään kunnollista. Joudun uudelle kauppareissulle vielä tänään. Alkossakin pitäisi käydä ja apteekissa, mutta parkkipaikka oli niin täysi, et mur ajoin pois ja mietin et pitäkää tunkkinne.
Lidlin paras anti oli yhteen tuttuun törmääminen. Hälle tulee viides lapsi, mikä on aika vau, kun ajattelee, et vanhin on yläasteella ja nuorin menee kouluun. Hurjan hurjan iloista tästä tekee se, et heille oli joku vuosi sitten tulossa se viides, mutta meni kesken 20+ viikolla eivätkä uskaltaneet enää yrittää. Olen onnellinen että yrittävätkin. (ja onneksi se en ole minä)
Hapannaamaisuus aiheuttaa myös väärää syömistä. Se huolestuttaa ja ahdistaa. Aamulla aina syön moitteettoman aamiaisen, mutta jossain vaiheessa päivää alan käydä karkkikätköillä. Pelkään lihovani, mikä olisi karseeta, kun se laihtuminen on ainoa saavutukseni aikoihin. Mä en saavuta mitään kun en tee mitään. (Ai kuka on synkkä?)
Sitten mua surettaa kaikki ne erot, jotka viime aikoina on korviini kantautuneet.
Erot saavat kyllä arvostamaan omaan miestä ihan kauhean paljon. Sitä miten fiksu ja kunnollinen ja ihana ja superälykäs mies on. (Eilen mies tuli matkoilta ja hälle surkeena sanoin et kuin hän voi olla mun kaltaisen maanmatosen kanssa kun painitaan ihan eri sarjassa. Tänään sanoin et voisko se jättää mut niin sitten ei enää tartte pelätä sitä et se jättää. Mies sanoi: mä en tajua sun ajatuskulkujasi ollenkaan)
Muistuttakaa mua elämän iloista :)
Onneksi illalla lenkki tiedossa. Ehkä päivälläkin.
7 kommenttia:
Heeei, älähän nyt.
Kyll se siitä ja muuta sentapaista - välillä täytyy olla vähän tylsä ja kyllästynyt...
Fiksu mies sulla, heittäydy prinsessana sen käsivarsille!
Mua ahdistaa koko pääsiäinen, koska pojat lähtee isänsä kanssa ex tempore minireissuun. Nyyh. Ajattelin syödä suklaamunia ja juoda punaviiniä noin niin kuin ämpärillisen verran, hukuttautua sydäsuruihin.
Tässä tää mun muistutus elämän iloista. Ole hyvä.
PS. Sun mies on ihan mainio, mutta senhän sä jo onneksi tiesitkin.
Onneksi huonon fiiliksen jälkeen tulee aina hyvä fiilis. Muista olet itse sanonut mulle niin ;-)
Eroja tulee, mutta eroilla on syynsä. Sulla sitä syytä ei ole eli turhaan sitä märehdit. Tuon mä olen sanonut sulle monta kertaa. Harvassa on ne ihmiset, jotka hupiinsa eroavat. Sanoisin, jotta nollassa. Olen elävä esimerkki siitäkin. Liian pitkään vatvoin ja sinnittelin. Nyt elämä on ihanaa ja normaalia ja tasapainoista. Ja vielä: ero ei ole peikko, se voi olla ääretön helpotus. Mutta sun mietinnät taitavat kummuta huonosta fiiliksestä ei todellisuudesta? No, lenkeillä ehtii noitakin pohtia?
Aurinkoa pääsiäiseen :)
Marika, hei kyllä se siitä on jotenkin niin lohdullista. kiitos
Elisa, minä tulen la teille ja meillä on niin ihanaa suklaan ja kahvin kanssa.
Siis hetki, pojat lähteekin? Mun täytyy oma junnun tunkea jonneen et pääsen teille yksin.
Ämpärillinen punaviinia kuulostaa niin eurooppalaiselta. Syö sen kanssa vaikka viipale manchego-juustoa, niin olet vielä hyveellisempi :)
Raks, runnigsup, sä tunnet mut niin hyvin. jee! :)
HUonon fiiliksen jälkeen tulee hyvä. Kyllä.
Ja en mä eroa pelkää omalla kohdalla sillai oikeesti. EN silti tajua miksi toi jaksaa mua. (vaikka olen niin ihana)
Mä kaikille aina julistan, että en tunne yhtäkään eronnutta joka ei olisi tullut onnellisemmaksi, sinä etunenässä. Uskon eron olevan sikäli ihan jees juttu.
Ei mun erofiilikset siis johdu mitään oman elämän todellisuudesta myöskään. Paitsi et ainahan mitä sitä olen miettinyt huolissani, se on sisäänrakennetti juttu :D
Alkaa jo ilahduttaa. Pus!
Minäkin olen väsynyt eikä meinannut koko pääsiäinen inspiroida lainkaan. Sitten mies toi jättisatsin tulppaaneja. Siivosin pöydän laitoin tulppaanit siihen ja sitten aloimme lasten kanssa kaivaa tipuja esille. Ja kas kummaa, tässähän alkaa kohta olla ihan pääsiäisfiilis :)
Kyllä se siitä. Kokeile vaikka tulppaaneja, tipuja, suklaata ja sitten sitä punaviiniä :)
Tsemppiä muru! Kaikki jääjettyy, kuten mun esikoinen sanoi joskus parin vuoden ikäisenä ♥
hmm... yritän hirveästi keksiä elämän valoisia puolia, mutta just nyt se on vähän hankalaa, kun esikoinen oksensi koko viime yön (ja mä tietty valvoin) ja koko tän päivän. Mut oli kutsuttu täksi illaksi kakkua ja kuoharia -bileisiin, mutta tietty nekin jäi väliin (hajoan kiukkuuni)... Mutta ehkä jotain kivaakin on, öö, jossain? Ehkä se odottaa vaan kulman takana? :)
Puss ja muista hymyillä itsellesi! ♥
Lähetä kommentti