Koska mulle tää liikkumiselämä on vielä aika uutta, niin saan ajoittain omahyväisyyskohtauksia. Tänään esimerkiksi.
Yöllä ja aamulla olen oksentanut. Siitä huolimatta käytiin kaverin kanssa "auto asemalta"-lenkillä aamulla. No okei, se ei ole kuin kolmisen kilsaa, mutta silti.
Äsken iltaruoan jälkeen nousin pöydästä, vedin lenkkarit jalkaan ja menin juoksemaan. Lähtiessä sanoin miehelle, et hauska mennä lenkille, kun ei yhtään tiedä jaksaako juosta, mutta kiva kokeilla.
Jaksoin, vajaat kolme kilsaa. Ei pistänyt eikä koskenut eikä painanut. Oli siis kevyt ruoka alla selvästi.
Eilen sen sijaan ei ollut. Käytiin tosiaan synttärisyömässä Memphisissä. Söin mozzarellatikkuja ja kanaleipää ranskalaisilla. Luulin kuolevani ähkyyn. Palan painikkeeksi puoli pulloa skumppaa.
Sit se järkyttävä paljastus. Oltiin kotona klo 22. Kun ei vaan jaksa enää. Ja vaikka oli kivaa, niin silti huomattiin, et ei enempää tarvitse. Ei tuolla ole mitään, mitä kaivataan.
Kotona mies ja pojat oli vasta aloittaneet katsomaan Nälkäpeliä. Keskimmäinen parahti, et miksi mä jo tulin, he olisivat halunneet olla rauhassa.
Kyllä ne saikin. Kävin nukahtamassa saunan lauteilla, jonka jälkeen menin nukkumaan. Ajatelkaa, mä nukun olkkarissa ja silti meni leffa ja lasten höpinät ohi korvien.
Yöllä heräsin niskasärkyyn ja oksentelin huolella.
Ei tee mieli skumppaa.
Mutta ihana elämä! Niin tykkään!
Huomenna olen aamuvirkkuna se, joka herää seiskalta ja lähtee Espooseen säbäturnaukseen. Ekan pelin jälkeen ajan himaan ja tehdään miehen kanssa vaihto.
Junnun kamu tulee sille leikkiseuraksi. Mä kävelen ja makaan riippumatossa lukemassa.
Paras päivä huomennakin siis!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti