tiistai 22. huhtikuuta 2014

Guru ja poke

Musta on tietämättäni tullut guru ja elämäntaidonvalmentaja. Pelottaa kauhiasti tuollanen. Tahaton guruilu.
 Sunnuntai-iltana kaksi ystävää oli meillä skumppalasillisella(pullolla) lasillisella(pullolla). Puhuttiin mm. toisen ystävän hieman haastavasta elämästä. Mies matkatöissä, ystävällä RANKKA työ lasten kanssa ja kotona kaksi lasta joista toinen vähätellen sanottuna hankala. No, ystävä oli päättänyt muuttaa elämäänsä ja haki opiskelemaan, mutta juuri sai tietää ettei saanut paikkaa.
Mua ahisti kaverin puolesta kauheesti ja mietittiin, että mitä hittoa nyt. Sanoin et sulla on kolme rankkaa asiaa, joista yksi on liikaa eli työ. Et se on ainoa minkä se pystyy noista kolmesta vaihtamaan.
 Tänään ystävä kävi meillä pikavisiitillä ja sanoi et "kiitos siitä mitä sanoit, sillä oli todella suuri vaikutus siihen, että tänään ilmoitin töissä lähteväni virkavapaalle".
 Että noin. Noin ne ihmiset muuttaa elämäänsä hops vaan. Tarvitseeko joku muu hyviä neuvoja? Mulla olis. Sen lisäksi mua sais tulla neuvomaan myös, kun näemmä itseäni en osaa valmentaa minnekään suuntaan.

Perjantaina äkäisenä puhisin et lopetan nää hommat jä lähden muualle. Mies sanoi et lähde vaan , onhan maailmassa töitä. Ärsytti et se sano noin, koska haluan et se haluaa mun olevan himassa ja ärsytti eniten se fakta, et mulle ei ole maailmassa muuta työtä. Mä en pääsisi enää minnekään muualle. Väärä ikä, väärä koulutus (kouluttamattomuus) väärät aivot, väärä työkokemus. Ei tässä järjestyksessä.

Vai olisko joku duuni, jossa riittäis se, et on kiva ja se, että ihmisten kanssa toimeen tuleminen on mun juttu. (poke, musta vois tulla poke)


6 kommenttia:

Taru kirjoitti...

Sorry mut mä en kestä, tässä sun jutussa on niin paljon vääriä ajatuksia. Correction: oikea ikä, oikea koulutus, oikea nainen, oikea persoona, oikea asenne, (oikeat aivot, oikea työkokemus.)

Revipä siitä

marikan polut kirjoitti...

mulle kelpais muutama hyvä neuvo, pliis!

Muuten kyllä komppaan Elisaa: oikea olet!

Muusa Liinpaa kirjoitti...

Oot kyllä ihan oikea etkä yhtään väärä ja aina voi elämässä aloittaa uutta jos sitä haluaa... nimimerkillä 42-vuotias tuore lähihoitaja :)

P kirjoitti...

Elisa ja Marika, teitty te olette sitä mieltä et ole oikea, mutta kysytäänpäs joltain työnantajalta. Huoh!

Yksis, musta on huikeaa et sulla on uusi elämä 42 veenä? Milloin sä opiskelit?

Anonyymi kirjoitti...

Olen Yksiksen kanssa samaa mieltä. Koskaan ei ole liian myöhäistä.. Millekään!
Tiedän monia yli viiskymppisiäkin, jotka ovat opiskelleet uuden ammatin. :)
Nyt vähän itseluottamusta kehiin, ja kyllä se siitä suttaantuu!

Muusa Liinpaa kirjoitti...

Viime syksy meni koulussa iltahommina ja nyt aloiuttelen työelämässä :)