Tänään laitoin esikon vaihtamaan nuppeja mun ihanaan lipastoon. Siinä samalla katseltiin todella vanhoja valokuvia ja keskimmäisen sanojen mukaan muisteltiin vanhoja hyviä aikoja.
Löytyi myös muutama lehtijuttu minusta. Hekottelin täällä vedet silmissä niille. Siteeraan itseäni suosikkijutustani vuodelta 2005. Aiheena oli töihin paluu monen kotiäitivuoden jälkeen.
"Yksi elämänvaihe, jota ei saa takaisin, on nyt loppunut, pian neljä vuotta täyttävän R:n ja kaksivuotiaan E:n äiti huokaa. (Vähänpä tiesin. Neljä kk jutun teon jälkeen irtisanouduin ja olen ollut kotona since)
Sitten valittelen kiirettä. Kiire junaan, kiire tarhaan. "Kiireestä ei kuitenkaan kärsi kroppa. Palveluasiantuntijana työskentelevän rouva X:n kriteerit ulkonäön suhteen eivät ole ajan yötä muuttuneet-rima on edelleen korkealla." JA nyt se kohokohta...... "Olen aina ollut vähän turhamainen. En halua että kukaan pääsee sanomaan minua katsoessaan, että tuolta ne pienten lasten äidit näyttävät. Olen onnellisessa asemassa, sillä mieheni hoitaa lapset aamulla ja minä saan keskittyä itseeni."
Siinä feministeille purtavaa :D
NO joo, en mä tosta ole paljoakaan muuttunut. Ihan samalla tavalla mä edelleen ajattelen. Okei, hieman relampana. On mulla paljonkin meikittömiä päiviä. Mutta esmes tänään meikkasin taas tuntia ennen miehen kotiinpaluuta. Joku tolkku oltava.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti