Päivän lehtikatsaus

Uusimmassa Me naiset Sportissa oli juttu naisesta, joka elää pelkillä herkuilla. Karkilla, kekseillä, juustonaksuilla. Kiehtovinta oli aamiainen. Kahvia ja juustonaksuja.
 Toiseksi kiehtovinta on se, et nainen on laiha, alipainoinen. Kuinka voi olla laiha, jos elää vaan herkuilla. Lähtiskö takaisin sille tielle?

Mä ennenvanhaan söin kamalan epäterveellisesti. Tai ok, aamiainen ja lounas oli terveellisiä. Illat oli suklaan ja sipsien syömistä varten. Useimmiten skippasin iltaruoan kokonaan. Tai jos söinkin, niin vaan sen verran, et varmasti jaksoin syödä ne illan odotetut herkut. Ja oikeasti, ei tainnut koskaan jäädä herkkuiltaa väliin.
Määrätkään ei ollut pieniä. Se oli se iso sipsipussi ja suklaalevy. Ei kahta riviä siis kuten nykyään useimmiten.

Mä en osaa edes tarkkaan sanoa, missä vaiheessa tuli se muutos, et hieman normalisoiduin. Kyllä mä vielä joku vuosi sitten söin tolla tavalla aika usein. Usein.
 Kun mies tuli kuvioihin, niin silloin muutuin jo hieman. Mies sanoi, ettei saa syödä herkkuja jos ei syö ruokaa. Kun lapset syntyi, aloin syömään normaalia iltaruokaa joka päivä. Perhepäivälliset siis pelasti elämän.
 Joskus ajalla ennen lapsia ja miestä, mun kolesteroli oli korkea. En muista paljon, mutta jotain 6 tai 7 jos en väärin muista. Lasten syntmän jälkeen mun kolesteroli on ollut hippasen alle 5. Ainoa muutos silloin oli se, että söin lämmintä ruokaa joka päivä, en vain siis karkkia.

Olisi kiva tietää onko mun kolesteroli nykyään entistä alhaisempi, kun elän huomattavasti terveellisemmin, vaikka paino ei olekaan kauhean paljon alhaisempi kuin huonoina aikoina.

Nykyään olen iloinen siitäkin, että meillä saa olla keksipaketteja ja jäätelöitä kotona, enkä käy niitä napsimassa. Osaan olla ilman. Ei ole pakkomiellettä puputtamiseen.
Eilen leivoin vaihteeksi lasten kanssa pullaa ja niitökin söin vain kaksi.

Onko musta tullut aikuinen? (lapsena luulin, että aikuiset ei enää syö karkkia, koska ne vaan ei enää tykkää siitä. hah!)