Jouluun on neljä yötä

 Jotkut laittavat nyt joulua tai vähintään tekevät joulusiivoa. Mitä teen minä? Saan vihdoin ratkaistua, miten Netflix, Spotify, sun muut laskut veloitetaan pankkikortilta luottokortin sijaan. Olen maksellut Visoja pois ja hermostunut, kun NOLLA muuttuu esim 16,99 summaksi. Mutta nyt se on korjattu. Joulu saa alkaa.

Eilen hieman nolona naureskelin taas itselleni. Mä olen jumalattoman lapsellinen ihminen. Kun äiti kertoi, että meidän perinteinen joulupuuro on peruttava näitten koronajuttujen vuoksi, niin aloin kyynelehtiä. Mutsi oli että "jos joku saa koronan tai jopa kuolee koronaan, niin onko se sen puuron arvoista". Mä nyyhkin, että jos mä kuolen, niin se on vaan lahja maailmalle. Siis oikeasti. Rouva 50!!! 

Mutta se sukujoulu on mulle ja mun pojille supertärkeä. JOKA aatto kokoonnutaan mun vanhemmille vähän ennen kahtatoista, glögi kädessä katsotaan joulurauhan julistus (haluttiin tai ei) ja sitten syödään puuroa. Puuron jälkeen kahvia ja kakkua ja sit lähdetäänkin omiin suuntiimme. 

Yhtenä jouluna tää perinne oli tauolla, kun vanhemmat lähti reissuun. Mun pojat itki ihan tosissaan. Nyt kerroin isoimmille ja ne oli pettyneitä, koska tää on heillekin iso juttu. Kuopukselle en uskaltanut kertoa eilen, koska en halunnut kuulla kiroilua ja itkua. 

Samperin korona. Pilas mun joulun ainoan kivan jutun.

No ei, tapaninpäivänä mulla on pojat. Se on parasta tietty.

Ja aattona joulusaunotaan, sit esikoinen ja miniä tulee tänne puurolle ja suklaalla. Iltapäivällä miniä viedään kotiin ja pojat lähtevät isälleen joulun viettoon. Mä aloitan vain perustorstain vieton. 

Jos luoja suo, niin perjantaista sunnuntaihin olen vapaa työstä. Sitä odotan!

Jos olisin joku muu

 Eilen päädyin shoppailemaan asioita itselleni. Sille itselle, joka en ole huom! Tilasin nimittöin Intersportista juoksuhousut, Niken, ja juoksulenkkarit, Helly Hansenin. Minähän en juokse, enkä aio juosta. 

Mut tulipa ostettua.

Suklaatakin olen ostanut älyvapaan paljon. Ja kuten ennenkin on käynyt niin kävi taas. Mä laihdun, kun talossa on tarpeeksi paljon suklaata. Outo ilmiö, mutta jokavuotinen. En ole varma uskallanko perustaa tämän aatteen pohjalta jotain laihdutusvalmennusta, mutta jos uskallan, niin kerron teille.

Kerron ilmaiseksi mun uuden salaisen uniaseen. JOKA ilta menen nukkumaan napit korvilla ja kuuntelen Youtubesta unimeditaation nimeltä Sleep talk down. Se on ihana ja selvästi supertehokas. Mä nimittäin sammun alta aika yksikön. Olen kyllä huomannut meditoinnin haasteen. Pitäisi keskittyä omaan hengitykseen tai miehen ääneen (joka on ihana), mutta mun ajatukset hyppelee missä sattuu. Yhtäkkiä aina huomaan, etten ole kuullut sanaakaan miehen puheista. No kuitenkin, nukahdan n kymmenessä minuutissa ja mikäs sen parempaa. 

Tällä viikolla olen ollut ärsyyntynyt jokaisesta, joka laskee päiviä lomaan. Ihminen, jolla ei ole lomaa, ei jaksa loputtomiin kuulla muiden lomista. :D

Näillä näkymin mulla pitäisi olla joulunpyhinä kaksi vuorokautta vapaata, mutta en uskon kun näen. En ole aloittanut aamukampaa, etten vain pety. Huomenna mulla pitäisi olla päivävapaa ja läpällä mietin että otan itselleni tuntihotellin. Hotellihuone kylpyammeella. Siellä sit lilluisin kuusi tuntia yksin. 

Ensi kesän lomaa odotan myös, enkä yhtään hyväksy ajatusta, etten pääsisi lomamatkalle. Rahat olisi jo kasassa, varmuus vain puuttuu. Tässä kohtaa meditaatio ja hetkessä eläminen voisi toimia.

Tässä siis viikon tärkeät ajatukset, olkaa hyvä. 

Jos elämä olisi Gloriaa osa 2

 Tärkeimmän unohdin eilen teille kertoa tuosta superhyper parisuhde-elämäntapa-jutusta. 

"Musiikki toimii meille inspiraation lähteenä. Saatamme esimerkiksi pohtia, miltä ääni näyttää ja miten musiikkia voi visualisoida." 

Miksi mä en ole tuollainen? Voisin kuvitella, että mies illalla täällä pohtis ääneen, että tämä Curen biisi kuulostaa hieman siltä, kuin kuorma-auton muotoinen vene käynnistyisi turun saaristossa, mihin toteaisin, että ole hiljaa, mä katson leffaa. 

Tänään aion puhua vain luovasti. Katso kulta, eikö nämä leivänmurut pöytäliinalla tuo mieleen sen illan Kreikassa, kun söimme liikaa tsatsikia?

Btw, aamulla mä laitoin itselleni Lumenen natural glowta ja Lumenen cc-voidetta. Koska näytin valjulta, lisäsin vielä poskipunaa. (Totesin myös. että mun olisi PAKKO meikatata joka päivä ihan tosissaan ja kunnolla, koska en enää näytä itseltäni pikkumeikillä. EN kyllä näytä itseltäni missään meikissä. Mä olen vanhentunut! Se on vain pakko myöntää.

Syön siis lisää suklaata, koska mitä välii. 

Jos elämä olisi kuin Gloriasta

 Tänään olen keskittynyt murisemaan naistenlehtien jutuille. En tiedä onko tämä kateutta vai enkö mä nyt vaan kestä mitään.

Yhden henkilön tyylijutusta poimittua:

Tyylini on sekoitus skandinaavisuutta ja klassista yksinkertaisuutta, mutta mukana on ripaus romantiikkaa. Saisko saman selkokielellä. (sit se nainen sanoo käyttävänsä farkkuja, t-paitoja, nahkatakkeja, lenkkareita. Uu miten skandinaavista)

Kunpa mulla olisi tyyli, joka ei olis tämä. Käytän mustia Molly-farkkuja, koska en muihin mahdu ja tiedän, et nää on jo kaiketi so last season, mutta sanoinko etten muihin mahdu. Sit usein mulla on joku paita ja neuletakki. Kaulassa useimmiten muhkea huivi, mutta ei mitenkään elegantin tyylikkäästi laitettuna (koska en osaa). Jalassa mulla on aina jotku värikkäät lenkkarit. (koska olen nolo tai vähintään jalkavaivainen ja muut kengät sattuu)

Sit mun ykkösinhokkiin. Ykkös INHOKKI. 

 "Se oli kuin alkuräjähdys, joka kietoi kaksi maailmaa omaksi todellisuudekseen." (Pariskunta tapas tanssilattialla)

"Olimme siitä hetkestä lähtien avoimia ja pelottomia, elimme samassa rytmissä." (MITÄ? Puhuitte rehellisesti, uskalsitte päästä pierun, menitte samaan aikaan nukkumaan?)

Pienet rutiinit tuovat jokaiseen päivään lomatunnelmaa. (Siis mitä? No minäpä kerron. Pitkiä kävelyita ja tietysti ruokavalinnat. Onnea on hyvä kahvi, juusto, oliiviöljy ja pala juurevaa leipää. Olisinko mä onnellisempi jos osaisin juoda kahvia niin että AAH, kahvia, onpa lomaisa olo. Ja otanpas nyt palan juurevaa leipää ja dippaan sen oliiviöljyyn ja hitsi on olo kuin Kreikassa.)

Huomenna aion aamusta asti elää tällaista ylellistä elämää. Täytyy vaan nyt jo miettiä mitä pukee aamulla päälle, koska muuten olen kulahtaneessa Jyskin kylpytakissa aamupäivään asti. Onneksi ostin tänään uutta Lumenen cc-voidetta ja Natural glowta samalta merkiltä. Hehkun kauniisti heti aamusta, kun meikkaan ihan vain itseäni ja naistenlehtielämää varten. 

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Taloudellisintoilua

 Alkuun haluan ihailla etätyöläisiä, jotka tekee hommia sohvalla läppäri sylissä. Kuin te sen teette? Se näyttää kivalta, mutta on näköjään kovin vaikeaa. Aion kuitenkin yrittää.

Maanantaina intoilin sitä, että ostin neljän päivän ruoat 80 eurolla. Mutta eikös mitä, ruoka on ollut riittoisaa ja tänään syödään eilisen jämiä ja vasta huomenna syödään se alkuperäinen neljännen päivän ruoka. Eli 80 e, kuusi päivää! Välissä ostanut lisää maitoa ja leipää ainoastaan.

Eli se olisi siis mahdollista, että neljällä sadalla kuussa pystyisi ruokkimaan perheen. Mihinköhän käytän säästyneet sataset? :D

Seuraan Instassa montaa taloustietoista tiliä. Taviksia, jotka syystä tai toisesta yrittävät olla taloudellisia. Se on hurjan inspiroivaa lukea velkojen vyörytyksestä ja puskurirahastoista ja budjeteista. Etenkin budjetointi on mulle mysteeri. Miten ihmeessä saisin päätettyä vaikka ennalta, että ruokaan saa mennä 500 e kuussa ja omiin juttuihin 50e? Jos nimittäin vaikuttaa että menee enemmän, niin sit menee. Näin se on mulla toiminut. Ainoa mikä toimii moitteetta on se, että joka kuu menee 360 e tilille, josra maksan sähkölaskut ja vakuutukset. Myös harrastukset ja lukiokirjat maksan siltä tililtä. On mahtavaa, kun ei koskaan joudu paniikkiin, että kaikki laskut tulikin kerralla, ääk. Ne rahat on aina siellä ja ne riittää. 

Monilla näillä säästötyypeillä on monta tiliä ja ne aina palkkapäivänä jakaa rahat eri tileille ja vaan sen verran voi käyttää, kuin tilillä on rahaa. 

Täytyy pistää harkintaan.

Mainitsinko jo täällä laskeneeni, etä jos haluan kesällä pitää kolme viikkoa lomaa, niin mun pitää säästää 350 e kuussa alkaen NYT. 

Kävin muuten paikallisessa kauppakeskuksessa tänään. Kävelin sisään ja viiden minsan kuluttua ulos. Mua ei huvittanut etsiä eikä ostaa mitään. Joskus toiste sitten. 

Uusintapostaus

 Ihana Kinttupolku-Marika oli huomioinut, mun mainitsevan carbonaran usein. Sen vuoksi silmäni osui vanhoihin postauksiini. 

Kopioin tähän suosikkini. (ei herkkäsilmäisille)

Intohimoinen elämä (sisältää rumia sanoja)

Rakas ystävä viestitti siitä, et haluaisi elää intohimoisemmin eikä vain tylsistyä. Heti aloin miettiä mitä se voisi olla.
Aamulla heräisi ping vaan, innoissaan siitä että pääsee aamiaiselle. Intohimon kiilto silmissä tähyilisi jääkaappia, että mitä herkkua tänään söisi. Vonkuville lapsille sanoisi, että kehittäkää omat intohimon aamiaisenne, minä nyt keskityn itseeni.

Aamiaisen jälkeen kevyt meikki, mutta punaista huulipunaa vaikka matka on vain salille. (HAhahah, mun intohimoelämään mahtuu kuntosali aamuihin)

Salilla tunnen ekstaattista mielihyvää rehkiessäni uuden saliohjelmni parissa. Näen kuinka kädet muokkaantuu sellaisiksi, että kesällä saan lähes or.. katsoessani itseäni.

Kotiin tanssahtelen syömään treeniä tukevaa välipalaa. Jugurttia ja granolaa.
 Kirjoitan muutaman leikkisän viestin ystäville.

Iltapäivällä karjun intohimoisesti pojille, jotka VITTU tappelevat xbox vuoroista ja vittu tota peliä ei ole enää huomenna, kun vittu täällä vaan tapellaan.

Kas näin. Intohimoinen elämä sujui hyvin kunnes kello löi 14.

Uusi yritys.
Leikin lempileikkiäni kirjailijaa ja punaiset kynnet näppiksellä napsahdellen kirjoitan pakahduttavan kiinnostavaa postausta. (ei tämä)
Välillä vastailen hilpeästi ystävien viesteihin.

Kohta suunnittelen herkullista ruokaa rakkaalle perheelleni. Carbonara on intohimoinen ruoka, mikäli uskon avokadopastanaista ja hänen tuoretta aviomiestään.
(voi vittu taas. Oletteko lukeneet niiden parisuhdehaastattelun. Meinasin kivittää lehden. "Syömme jotta jaksamme treenata ja treenaamme jotta tulisi nälkä. Arki on ihanaa. Treenataan yhdessä, tehdään töitä yhdessä, käydään ulkona syömässä yhdessä. Ihanaa, uusioperhekin kukoistaa ja ihanaa eksänkin kanssa olemme ystäviä.)

Ruoan jälkeen tanssahtelen autolle kuskaamaan lasta breakdance-treeneihin ja hymisen punaisin huulin ees taas ajamisen autuutta.

Illan huipennus on Greyn anatomia. Sitä katson kateellisena, koska ne koko  ajan kiehnää (paneskelee) taukotilassa. Mun intohimoiseen uuteen elämään kyllä kuuluis tuollainen työpaikkaetu!!!!


Nonni, hyvä alku, karu keskikohta.

Anteeksi alatyylinen puhe. Mut se on merkki intohimoisesta asenteesta.

Tuo postaus on lähes viiden vuoden takaa. Paljon on muuttunut. Pojat ei tappele xbox-vuoroista. Ei ne oikeastaan edes tappele. Mä en käy salilla. Kuopus ei enää breakdanssaa. 

Mä edelleenkin tuskastun kateudesta kun seuraan avokadopastanaisen somea, mutta silti fanitan häntä big time. 

Mä vieläkin odotan, että musta tulisi luova ja mun postaukset olisi ällistyttävän upeita. 

Mut hei, eksän kanssa voi olla ystävä. Sen olen todistanut. 

Mut joo, ei ole elämä intohimoista. 

Pakahduttavan kiinnostava ruokaviikko

 No joo, lähinnä ruokaviikko. Olin aamulla hurjan reipas ja kävin Prismassa ostoksilla poikaviikon alun kunniaksi. Ostin neljän päivän päivälliset, plus lounasjuttuja, kasviksia, jugurttia, kolmea leipää, kolmea leivänpäällistä. Niin ja munia, kahvia ja banskuja.  Hinnaksi tuli 78 euroa. Sehän on oikeasti aika vähän. Meitä kun on seitsemän syöjää sentään. Aion yrittää olla menemättä kauppaan ennen perjantaita. Paitsi maitoa saan ostaa. 

Syödään taas niin perusjuttuja et ihan itkettää. Jauhelihakastiketta, chili con carnea, carbonaraa ja tandoorikanaa. (syödäänkö meillä ikinä muuta)

Tänään leivon ekat joulutortut. Matkin esikoista, ja teen nutella-torttuja. Kävin perjantaina ex tempore kylässä esikoisella ja ilahduin kuoliaaksi, kun hän oli leiponut. 

Eilen ilahduin kuoliaaksi siitä, kun keskimmäinen ja kuopus oli isällään keskenään ja tekivät pelmeneitä. Ne oli tehnyt 78 pelmeniä. Hirvee duuni vääntää tollasia. Pakko ihailla. Niitä ne sit söi iltaruoaksi ja iltapalaksi ja aamiaiseksi. Hassut ihanat pojat. Ne on viitseliäämpiä kuin minä. 

Ootteko te ihmiset miettineet jo joulua? Mä olen ajatellut etten jouluaattoa ja päivää noteeraa ollenkaan, mä juhlin vasta tapaninpäivänä, kun pojat on mulla. Pitäis jotain ruokajuttuja pohtia. Lahjoja pitäis miettiä myös. Se on vähän triplakääk. Vaikeita noi lahjat. Yhdet hyvät lahjat olen hankkinut, mutta eihän se riitä. Kohtuus ei ole hyvästä.

Mä olen vähän tolaltani kun kävi ilmi, ettei mulla ole "joululomaa". Mun toinen hoitomuksu on mulla joulunkin. Tavallaan jees ja tavallaan ei sit yhtään jees. Missä on mun joulurauha? Tässä kohtaa vuotta alan muutenkin kaivata LOMAA ihan hirveästi. 

Mistä tuli mieleen, että yksi ärsyttävä tyyppi "huolestui" mun väsymyksestä ja sanoi ettei työllä pidä itseään tappaa. Totesin etten tapakaan, mutta fakta on että töitä on tehtävä että saa perheen elätettyä. Se jotenkin typerästi kommentoi että ei kukaan määräänsä enempää jaksa ja ihmisraunio ei pysty ketään elättämään. 

Hv vaan kuule. Mä en ole ihmisraunio ensinnäkään. Toisekseen mua vituttaa kun joku joka ei ole yksinhuoltaja hölöttää tollasta. Mulla on  perhe elätettävänä. Piste. Ja hiton iso asuntolaina. En aio raunioitua, kiitos kysymästä. Ei mulla ole sellaiseen aikaa. 

(Ja mä oon väsynyt siksi, etten nuku kauhean hyvin riittävän usein. Ja toki väsyttää olla aina saatavilla. Mutta lähinnä olen pienten lasten äiti, eli sillä lailla väsynyt)