Ostoslakon tulos

Ihmisethän on usein hieman erilaisia eri ihmisten kanssa. Vai olenko vain minä? Tällä viikolla huomasin sen taas.
Ihanainen Elisa vihdoin tuli käymään, kun croissanteilla kiristin. Mahtavan aamupäivän vietimme nauraen ja lisää nauraen.
Mutta se rooli. Elisan kanssa mun homma on komentaa ja määrätä ja käskeä. Minä neuvon ja Elisa tottelee. :D
Voin sanoa, että aika moni muu ystävä on se, joka neuvoo mua. Laitan siis hyvän kiertämään.

 Mutta joutuu kyllä hämmästelemään sitä, et voi löytää oman kaksosensa blogistaniasta. Hörhöt (Hauskat, kauniit, tyylikkäät, eloisat, traagiset) tunnistavat toisensa. Hymiö!

Elisan tapaamisen jälkeen menin taas vaihteeksi toiselle rakkaalle ystävälle. Ensin tekstareilla pohdittiin treenataanko vai juodaanko kahvia. "Juodaan kahvia, mutta varmuuden vuoksi treenivaatteissa".
Kaveri sitten päätti, et juu treeniä, mutta ihan vaan omilla painoilla. Aloitettiin lämmittely ja sen jälkeen ystis/pt ilmoitti, et ei kun PAINOT sittenkin. Hurjan määrätietoisesti siis nämä treenit ennalta suunnitellaan. Ei olla liian tosissaan, mutta olemme silti.

Huippupäivä!


Ostoslakko tosiaan ei ihan toiminut.
Alla nahkatakki ja se alla niin järkyt kengät Adidas outletista, että pakko oli saada. Ei ole ihmistä, joka ei niitä kommentoisi.

(Mutta vaikka olen shoppaillut, niin olen kyllä luopunutkin. Fb-kirppiksen ansiosta moni vaate on saanut uuden kodin. )

Tänään on vappu, mutta ei mitään erityistä vappuilua tiedossa. Iltapäivän ajelen ees taas, poikien kanssa syödään herkkuja, varmaan lenkkeilen. Huomenna aamupäivällä saapuu MIES, elämäni valo.

Oletteko tajunneet? Enää kuukausi kesään!

#omahyväinen lehmä

Koska mulle tää liikkumiselämä on vielä aika uutta, niin saan ajoittain omahyväisyyskohtauksia. Tänään esimerkiksi.
Yöllä ja aamulla olen oksentanut. Siitä huolimatta käytiin kaverin kanssa "auto asemalta"-lenkillä aamulla. No okei, se ei ole kuin kolmisen kilsaa, mutta silti.
Äsken iltaruoan jälkeen nousin pöydästä, vedin lenkkarit jalkaan ja menin juoksemaan. Lähtiessä sanoin miehelle, et hauska mennä lenkille, kun ei yhtään tiedä jaksaako juosta, mutta kiva kokeilla.
Jaksoin, vajaat kolme kilsaa. Ei pistänyt eikä koskenut eikä painanut. Oli siis kevyt ruoka alla selvästi.

Eilen sen sijaan ei ollut. Käytiin tosiaan synttärisyömässä Memphisissä. Söin mozzarellatikkuja ja kanaleipää ranskalaisilla. Luulin kuolevani ähkyyn. Palan painikkeeksi puoli pulloa skumppaa.
 Sit se järkyttävä paljastus. Oltiin kotona klo 22. Kun ei vaan jaksa enää. Ja vaikka oli kivaa, niin silti huomattiin, et ei enempää tarvitse. Ei tuolla ole mitään, mitä kaivataan.

Kotona mies ja pojat oli vasta aloittaneet katsomaan Nälkäpeliä. Keskimmäinen parahti, et miksi mä jo tulin, he olisivat halunneet olla rauhassa.
Kyllä ne saikin. Kävin nukahtamassa saunan lauteilla, jonka jälkeen menin nukkumaan.  Ajatelkaa, mä nukun olkkarissa ja silti meni leffa ja lasten höpinät ohi korvien.

Yöllä heräsin niskasärkyyn ja oksentelin huolella.

Ei tee mieli skumppaa.

Mutta ihana elämä! Niin tykkään!

Huomenna olen aamuvirkkuna se, joka herää seiskalta ja lähtee Espooseen säbäturnaukseen. Ekan pelin jälkeen ajan himaan ja tehdään miehen kanssa vaihto.
Junnun kamu tulee sille leikkiseuraksi. Mä kävelen ja makaan riippumatossa lukemassa.
 Paras päivä huomennakin siis!

Kuka olen tänään? (Tai ketä mä esitän tänään?)

Mun harkinnan alla oleva ostoslakko kesti todella kauan. Ostin "nahkatakin" Vero modasta. Viimeinen kappale. Kohtalo. Niin ja tietty puoleen hintaan, eihän tässä nyt muuten olis....

Nyt olen taas mielipuuhassani, eli miettimässä mitä mä laitan illalla päälle. Toisaalta mietintä on turha. Mulla on noin kaksi vaatetta, joita käytän kun menen "bilettään". Ajatelkaa jos oliskin kaappi täynnä toinen toistaan makeampia vaatteita ja sitten pitäis miettiä, et minkä näistä tsiljoonista vaihtoehdoista haluan tänään kuvastavan minua. Mitä minä tänään haluan itsestäni kertoa? Kerronko olevani syvästi tunteva empaattinen ihminen, kerronko minulla olevan hyvä huumorintaju ja positiivinen tapa katsoa maailmaa, vai kerronko vain vaivihkaa, et olen laihtunut ja haluan esitellä uutta kroppaani, mutta en niin ilmeisellä tavalla. Toki haluaisin kertoa olevani nuori ja rock, vaikka olenkin ei niin nuori ja ehkä hieman lälly. Niin paljon kerrottavaa ja vain yksi asu.

Suuren maalta kaupunkiin, keskustelevassa asussa, menemisen syy on rakkaan ystäväni ihan epäpyöreät synttärit. Odotan iltaa. Musta on hauska mennä syömään porukan kanssa, joista tunnen vain tämän yhden ainokaisen. Hauska ja ennalta-arvaamaton ilta tulossa.

Ennen sitä pitäisi laittaa itsensä kuntoon, hakea leirkoululainen, viedä hoitolapsi lomille, hakea junnu kaverilta, pakata junnun yökamat, viedä junnu yökylään ja vihdoin ajaa junalle. Pelkään et meikit rapistuu näiden tuntien aikana, kun pää kolmantena jalkana tohotan. (Oottekste huomanneet, miten äkkiä meikit nykyään rapisee. Ensin oot hehkeä nainen ja parin tunnin kuluttua aika paljon kulahtaneempi ja väsyneemmän näköinen homssu. Meikkitellisuuden syytä. Myyvät enemmän meikkejä, jos ne kuluu nopeammin.)

Ostoslakkoon?

Kuulin eilen, että mun suosikkihahmo Anna Perho on loppuvuoden ostoslakossa. Ei osta yhtään vaatetta. Mua alkoi tänään laskupinoa laskellessa kiehtoa sama ajatus. Entä jos ei ostais? Kauhea ajatus, kun ottaa huomioon, et mulla on noin yhdet istuvat farkut ja jokuset pikkasen liian isot. Paitoja nyt riittää kyllä. Mitä jos tekisin sellaisen lakon, etten osta UUSIA vaatteita koko vuonna? Eihän se olisi huijaamista? Se olisi ekologista ja tosi säästäväistä, eikös. Varsinkin jos en osta vaatteita vastalöytämästäni Fb ryhmästä, jossa myydään vain laadukkaista merkkivaatteita. Kaikki n. satasen.

Mun täytyy vakavasti miettiä tätä.

Äsken kävin huutonetissä. Hain hakusanalla "kenkiä koko 40". Pilvin pimein osumia. Hmmmm...

Olen ollut tänään poikkeuksellisen aikaansaava. Siivosin kodinhoitohuoneen todella siistiksi, mikä on multa harvinainen teko. Poikien vaatekaapit on vihdoin täynnä vaatteita, kun ei loju puhdas pyykkikasassa myttynä.

Mies tulee kohta kotiin. Se varmaan erehtyy osoitteesta.

Guru ja poke

Musta on tietämättäni tullut guru ja elämäntaidonvalmentaja. Pelottaa kauhiasti tuollanen. Tahaton guruilu.
 Sunnuntai-iltana kaksi ystävää oli meillä skumppalasillisella(pullolla) lasillisella(pullolla). Puhuttiin mm. toisen ystävän hieman haastavasta elämästä. Mies matkatöissä, ystävällä RANKKA työ lasten kanssa ja kotona kaksi lasta joista toinen vähätellen sanottuna hankala. No, ystävä oli päättänyt muuttaa elämäänsä ja haki opiskelemaan, mutta juuri sai tietää ettei saanut paikkaa.
Mua ahisti kaverin puolesta kauheesti ja mietittiin, että mitä hittoa nyt. Sanoin et sulla on kolme rankkaa asiaa, joista yksi on liikaa eli työ. Et se on ainoa minkä se pystyy noista kolmesta vaihtamaan.
 Tänään ystävä kävi meillä pikavisiitillä ja sanoi et "kiitos siitä mitä sanoit, sillä oli todella suuri vaikutus siihen, että tänään ilmoitin töissä lähteväni virkavapaalle".
 Että noin. Noin ne ihmiset muuttaa elämäänsä hops vaan. Tarvitseeko joku muu hyviä neuvoja? Mulla olis. Sen lisäksi mua sais tulla neuvomaan myös, kun näemmä itseäni en osaa valmentaa minnekään suuntaan.

Perjantaina äkäisenä puhisin et lopetan nää hommat jä lähden muualle. Mies sanoi et lähde vaan , onhan maailmassa töitä. Ärsytti et se sano noin, koska haluan et se haluaa mun olevan himassa ja ärsytti eniten se fakta, et mulle ei ole maailmassa muuta työtä. Mä en pääsisi enää minnekään muualle. Väärä ikä, väärä koulutus (kouluttamattomuus) väärät aivot, väärä työkokemus. Ei tässä järjestyksessä.

Vai olisko joku duuni, jossa riittäis se, et on kiva ja se, että ihmisten kanssa toimeen tuleminen on mun juttu. (poke, musta vois tulla poke)

Puuska puuskempi puuskin

Eilen iski joku, kutsutaan sitä vaikka ensimmäiseksi kevätpäiväksi. Toinen vaihtoehto on läskipäivä.
 Aamulla lähdin ystäväni kanssa pitkälle kävelylle. 5-6 kilsaa. Kävin kotona juomassa ja lähdin koiran kanssa kahden kilsan lenkille. Syötiin lounas ja lähdettiin lasten ja koiran kanssa metsäretkelle. Siellä käveltiin muutaman kilometrin lenkki. Esikoisen kanssa juostiin jopa pari spurttia.
Kotona istuskelin auringossa kahvilla, grillattiin hyvää ruokaa. Ruoan jälkeen vedin lenkkarit jalkaan ja mies sanoi "jopas sä tänään käyt lenkillä". Ihmeekseni juoksin kaksi kilometriä. Suurempi ihme on se, että olisin jaksanut juosta enemmänki, mutta kun tämä nyt vain oli sopiva ympyrä.

Laskin kymmenen käveltyä kilsaa ja kaksi juostua...

Lisää tällaisia päiviä tilaukseen, kiitos.

Eilen vaihteeksi otin yhteen keskimmäisen kanssa. Se ei osaa muuta kuin mölistä ja puhua rumasti ja kiroilla. Hurjan miellyttävää. Sit sillä on pokkaa tulla vinkumaan kaveria yökylään tänään. "Miksi suostuisin kun käyttäydyt tolla tavalla?"
No, oltiin metsäretkelle lähdössä koko perhe. Junnu vaan aloitti kiukuttelun ettei halua mukaan jos ei saa seuraa. Me ei kelvata. Soitin junnun kaverin äidille ja kysyin saadaanko poikaa lainaan. Saatiin.
Keskimmäinen vain käveli myrskynmerkkinä ja jupisi. Paukutti ovea ja huusi "antakaa mun olla". Annettiin.
Esikoinen lähti innoissaan mukaan. Sanoin metsässä et onpa kiva kun halusit tulla. "Tottakai mä tulen. Olen lähdössä leirikouluun ja haluan olla teidän kanssa kun se vielä on mahdollista."

Millanen meidän neljäs lapsi olisi, jos noikin kolme on jo noin erilaisia keskenään? (Eilen tuli taas kaiho. Vauvakaiho. Mä en enää saa kokea SITÄ. Kun eihän maailmassa ole mitään siihen verrattavaa.)

Mies lähti Kiinaan viime yönä. Mä saan ilokseni olla lasten kanssa koko pääsiäisen itsekseni. Voitte arvata, että muutaman kerran päivässä käyn kävelyllä, ettei pää hajoa.
Onneksi huomenna menemme äipälle syömään. Maanantaina näen Elisan. (käviskö se mun kanssa lenkillä)
Huomisiltana saattaa pari ystävää tulla skumppalasilliselle. (parille pullolliselle siis) Et oikeasti asiat ihan hyvin.
(Paitsi että olen aloittanut napostelun ja sen myötä paino kohoaa hitaasti. Saiskos jonkun pysäytyskäskyn äkkiä)

Hapannaamaviikko

Mä en selvästikään ole toipunut tulehduksistani vielä. Syön särkylääkkeitä ja olen VÄSYNYT! Ja huonotuulinen ja synkkä ja kyllästynyt. Poden myös somekateutta. KAIKKI muut hihkuu pääsiäistä ja yhdessäoloa ja vapaata ja herkullisia ruokia. Ainoastaan minä koen kaiken taakkana.
 Äsken pakotin esikoiseni mun mukaan Lidliin pääsiäsiostoksille. Lähdin vaan äkäisenä pois. Osan kamoista sain, mutta en mitään kunnollista. Joudun uudelle kauppareissulle vielä tänään. Alkossakin pitäisi käydä ja apteekissa, mutta parkkipaikka oli niin täysi, et mur ajoin pois ja mietin et pitäkää tunkkinne.

Lidlin paras anti oli yhteen tuttuun törmääminen. Hälle tulee viides lapsi, mikä on aika vau, kun ajattelee, et vanhin on yläasteella ja nuorin menee kouluun. Hurjan hurjan iloista tästä tekee se, et heille oli joku vuosi sitten tulossa se viides, mutta meni kesken 20+ viikolla eivätkä uskaltaneet enää yrittää. Olen onnellinen että yrittävätkin. (ja onneksi se en ole minä)

Hapannaamaisuus aiheuttaa myös väärää syömistä. Se huolestuttaa ja ahdistaa. Aamulla aina syön moitteettoman aamiaisen, mutta jossain vaiheessa päivää alan käydä karkkikätköillä. Pelkään lihovani, mikä olisi karseeta, kun se laihtuminen on ainoa saavutukseni aikoihin. Mä en saavuta mitään kun en tee mitään. (Ai kuka on synkkä?)

Sitten mua surettaa kaikki ne erot, jotka viime aikoina on korviini kantautuneet.
 Erot saavat kyllä arvostamaan omaan miestä ihan kauhean paljon. Sitä miten fiksu ja kunnollinen ja ihana ja superälykäs mies on. (Eilen mies tuli matkoilta ja hälle surkeena sanoin et kuin hän voi olla mun kaltaisen maanmatosen kanssa kun painitaan ihan eri sarjassa. Tänään sanoin et voisko se jättää mut niin sitten ei enää tartte pelätä sitä et se jättää. Mies sanoi: mä en tajua sun ajatuskulkujasi ollenkaan)

Muistuttakaa mua elämän iloista :)

Onneksi illalla lenkki tiedossa. Ehkä päivälläkin.