Nipottava kauppareissu

 Tänään alkoi kuukauden kolmas viikko ja tein ensimmäisen isomman kauppareissun.

Ensi viikolle on kaavailtu (pojan toiveesta) chili con carnea, itkukanaa, jauhelihakastiketta (joka hiton viikko) Niin ja ne aiemmin hankitut pippuripihvit ja possuleikkeet. Eli tossa on ainakin kuusi päivää katettu. 

Mä aloitan huomenna ystävän inspiroimana lentoemäntien dietin. Neljä päivää. Sitä varten ostin kaikki aineet kerralla. Halpa kuuri. 

Tänään kaksi poikaa syö pakastepitsaa, mutta minä päätin olla ostamatta itselleni. Vaikka kuuri alkaa huomenna, voin ruoat jo fiksuntaa. Sen sijaan syön loput konvehdit pois. Max 150g jäljellä. 

Näihin ostoksiin leipineen maitoineen meni vain 69 euroa.

Se nipottava osuus on lähes nolo, mutta Neiti Sutkautus vaati kertomaan. Olin alkuviikosta ostanut hoitomuksulle verkkarit, mutta koska ne onkin turhat, niin palautin ne saadakseni takaisin huimat 6.95 euroa. Siis onhan se suuri raha :D 

Eilen osui netissä silmiin Matsmartin "hyvä" tarjous ja aloin klikkailemaan ostoskoriin vaikka mitä. Yhtäkkiä havahduin että se vaikka mitä on lähinnä karkkia. Olin että wtf ja poistuin kaupasta ostamatta mitään. En kaivannut viiden kympin laskua ja laatikollista karkkia. Mukana ehkä yksi pullo ketsuppia. Haha. 

Sit olen vakavasti miettinyt vastuullista vaatekaappia. Eilen taas osui silmiin yksi vastuullinen kuluttaja, joka ennen osti muutaman villapuseron talvessa, mutta koska ne menee hetkessä huonoksi, niin ne päätyy roskiin talven jälkeen. Nykyään hän ostaa yhden laadukkaan ja samperin kalliin villapaidan, mutta koska se ei mene miksikään, se tulee halvemmaksi. True. (Esimerkissä 3 paitaa 50 e kpl roskiin kauden jälkeen versus 200 e paita, jota voi käyttää monta vuotta)

Sit juttelin yhden ystäväni kanssa, jolla on ihanan ihania vaatteita, useimmiten mekkoja. Ne on usein Uhanaa eli kalliita. Mutta hänkin sanoi että mieluummin ostaa yhden kalliin ja ikuisen suosikin, kuin muutaman henkkamaukan rötkön, jotka nopeasti päätyy kiertoon. 

Hirveästi taas ajateltavaa. Nämä ajateltavat ovat parempia kuin viimeaikaiset alakuloiset "Elämä oli tässä ja kohta lähtee lapset ja mitä mulle sit jää ja elämä on tyhjää ja turhaa jne."

Elämäni ensimmäinen budjetti

 Tänään oli palkkapäivä ja mä tein ihan oikean budjetin. Siirsin palkasta säästötilille "ylimääräisen" palkan osan, jolla paikkaan ensi kuun liian pienen palkan. Ja jos työt lisääntyy pian, se ylimääräinen palkka jääkin säästöön! Tein ensimmäistä kertaa siirron taloustilille. Laitoin sinne 900 euroa, jonka pitäisi kattaa ruoat, bensat, mahdolliset pikkupöydät yms. Jos kykenen alkuvuoden kaltaiseen tunnollisuuteen, niin tuo raha on jopa liikaa. Joka kuukausi siirrän sähkö ja vakuutustilille 360 euroa, jolla maksan nuo kyseiset laskut ja saattaa riittää myös harrastusmaksuihinkin aina välillä. 

Eilen kävin Lidlissä ruokaostoksilla. Ostin kolme kassia sapuskaa ja meni vain 55 euroa. Kassissa oli mm pippuripihvejä ja xxl kokoisia possuleikkeitä. Pojat saa ensi viikolla aikamoisia herkkuja. Eli kuten huomaatte, pelkällä jauhelihakastikkeella emme elä. 

No mutta kuitenkin. Laskin kahden viikon ruokamenot. Pikkuisen vajaa 200 euroa. Vaikea ymmärtää. Laskuun sisältyy myös kolme mäkkiateriaa. Mä olen vahingossa ollut todella todella taitava. Kuitenkin täällä syödään ihan hyvin, välillä jopa loistavasti. Eilinen lohipasta muuttui lohi-poropastaksi, koska Lidlissä oli edullista poroa. Poroa jopa jäi, niin ensi viikolla teen samaa ruokaa uudestaan, kun toinenkin pojista on kotona. Hän nimittäin rakastaa tuota pastaa. 

Tänään voisin yrittää keksiä ensi viikolle ruokia noiden pihvien lisäksi. Taas syy kaivaa esiin kaikki lehdistä revityt reseptit.

Olen onnistuja!

 Mä olen oikeasti oikea supernainen taloudellisesti ollut. Olen ällistyttävän hyvin pysynyt budjetissa tänä vuonna eli siis 11 päivää. Ihailevasti tuijotan kuukauden menoja. Ruokaan mennyt vähän, ihme sälään enempi, mutta siltikin olen alkuvuoden voittaja.

Hyviä ruokia ollaan syöty. Keskimmäinen teki lihapataa, joka oli törkeän hyvää. Minä tein UUDEN ruoan eli kananuudelisalaatin, jota söin kaksi päivää. Butter chickeniä, jauhelihakastiketta. Huomenna teen kylmäsavulohipastaa, mitä en ole tehnyt ikinä. Noloa. 

Täsmennyksenä noista ruoista sen verran, että lihapataa söin kerran, poika ehkä kolme päivää. Butter chicken on pojalle pariksi päiväksi. Jauhelihakastike hoitolapselle pariksi päiväksi. Itse syön nuudelisalaatin lisäksi munakkaita. Lohipasta on mulle ja pojalle, hoitolapsi syö jotain muuta, koska ei syö kalaa. Eli kyllä, meillä saatetaan tehdä kolmeakin ruokaa päivässä, mutta thank god, ne yleensä riittää ainakin kahdeksi päiväksi. (pakastimessa on kanaa ja jauhelihaa ja pyttipannua ja kalapuikkoja ja mitä lie muuta ja kuivakaapissa sataa eri pastaa. Vuoden terveyserikoisuus on se, että poikaa varten keittiönpöydällä on koko ajan tomaatteja, joita heppu syö ohikulkeissaan. Mua varten on veriappelsiineja)

Ihailua saan myös siitä, että palautin Adidaksen trikoot, jotka sorruin tilaamaan. Vaatteidenostolakko on siis voimissaan. 

Olohuoneeseen ostin Torista pikkupöydän, mutta sehän ei ole vaate. Ja ostettu käytettynä. Viihdyn nyt olohuoneessa, jossa ei ole kuntopyörää, vain pöytä, jonka päällä tuikkuja. Ja keittiönpöydän lehtivuori pikkupöydän alatasolla. Jostain syystä tässä keittiön pöydällä on siltikin lehtiä ja kirja ja pari vaatetta. 

Olen nyt sata kertaa laskenut tuloja ja menoja ja niiden risteytyksiä. Lopputulos on se, että perjantaina kun on palkkapäivä, siirrän taloustilille 900 euroa, jonka on riitettävä ruokaan, bensaan ja mahdolliseen muuhun. Oikeasti sitä mahdollista muuta ei saa tulla. Ei enää pikkupöytiä. Ja aikuisten oikeasti tuosta 900 eurosta osa saa jäädä myös käyttämättä. Jos olen yhtä kunnollinen ja keittiöluova kuin nyt, se saattaa onnistua. Sen pitäisi olla helppoa jopa, jos vertaa siihen yhteen täydelliseen ihmiseen, joka ruokkii kuusi henkilöä noin kolmellasadalla kuussa. 

Joko kaikki on kyllästyneet mun vouhotukseen? Tämä on mun elämän ainoa kiinnostuksen aihe :)

jk. Mulla on mennyt ruokaan 158 euroa ja jos en ennen lauantaita mene kauppaan, se jää kahden viikon saldoksi!!!

Pesän tyhjenemisestä

 Aika monilla kavereilla on jo pesän tyhjentyminen käsillä. Omassa lähipiirissäni olen ensimmäinen, jolta poikanen lensi pesästä, eli olen aiheessa lähes siis guru.

Kuten olen sanonut, niin se esikoisen lento ei sitten ollutkaan iso juttu. Poika oli niin paljon liesussa, että ei sitä muuttoa huomannut. Muuttoa helpotti sekin, kun esikoinen on niin omatoiminen ja pystyvä, ettei ollut huolta.

Muuton ehdoton plussa on se, että esikoisesta tuli mulle oikea ystävä. Hän ja tyttöystävänsä on täällä joka viikko mun seurana. Vietetään aikaa ystävinä enempi kuin sukulaisina on mun fiilis.

Muutos kakkosplussa on se, että keskimmäinen on muuttunut mieheksi talossa. Kauheaa myöntää, mutta keskimmäinen ja kuopus on kulkeneet nimellä Pienet jo vuosikausia. On siis esikoinen ja pienet. Ei muuten mitään, mutta kun noilla vanhemmilla on 1 vuosi 4 kk ikäeroa vain :) Pienillä on neljä vuotta. No mutta tämä kertoo siitä, että esikoinen on ollut aina "aikuisempi", kuin muut. Nyt kun vanhin on poissa, on keskimmäinen kasvanut mieheksi. Hän auttaa monissa jutuissa ja mikä ihaninta, mukisematta.

Nyt tän päivän liikutus on se, että kaksi vanhinta lähti päiväreissulle Tallinnaan. He eivät ole luontaisin kombo yhtään ja olin iloinen kun päättivät lähteä. Et jos he vaikka tutustuisivat toisiinsa uudestaan.

Sitten tuli pommi. Tunti laivan lähtemisen jälkeen esikoinen laittoi viestin että olivat hakeneet kämppää keskimmäiselle. Reagoin vahvasti. "Heti kotiin sieltä reissusta." Vitsi vitsinä. Onhan siitä puhuttu että keskimmäinen tänä vuonna muuttaa. Olen sanonut ettei ole kiire. Mut apua, jos se saa kämpän, niin saattaa muuttaa kuun lopussa jo. En ole valmis sittenkään tähän juttuun. Ja olen kuitenkin.

Muuton paras puoli on se, että sitten vaihdan huoneita junnun kanssa ja saan itselleni VALTAVAN makkarin. Siis niin valtavan, etten edes tarvitse. Pojat jakoivat sen huoneen kolmisin ja mahtuivat. 

Tässä pitää alkaa miettiä seinien maalaamista ja verhoja ja sen sellaista. Iik!

Taloushöpötys

 Moneskohan kerta mulla on hirmuinen taloudellisuuspuuskaus, joka onnistuu tai ei? Aika mones, mutta nyt on taas.

Kolmas päivä menossa tätä kuuta ja vain yhden kerran käyttänyt rahaa. Mä olen kartellut kauppoja ja KYLLÄ, syödään pakastimesta. (No eilen mäkkiruokaa :D)

Mä vihdoin keksin helpon ratkaisun seurata ruoka ja talouskuluja. Mä laitan käyttörahat toiselle tilille ja ostan vain sillä. Jos rahat loppuu, niin ostaminen loppuu. Tavoite on laittaa sinne tilille niin tarpeeksi, ettei rahat lopu, mutta fiksulla käytöksellä jää rahaa. Sen rahan sitten lykkään puskuriin. Tai rahastoon. Riippuu siitä onko rahatilanne hyvä vai huono. 

Mä en yritä ryhtyä ihailemiani instatilien kaltaiseksi supertyypiksi, joilla menee ruokaa 300 e kuussa. Mutta jatkan aloittamaani hyvää tietä, eli mietin tarkemmin mitä ostan. Ruokaa siis. Vuoden vaihteessa löysin Nordea walletista niinkin kiinnostavan jutun, kuin vuoden rahan käytön. Mulla oli vuonna 2021 mennyt ruokakauppaan 2500e vähemmän kuin 2020. Selityksiä on jokunen. Puolitoista vuotta sitten esikoinen muutti omilleen, vuosi sitten mies. Tietty ruokakulut putosi siitäkin. Tupakanpoltto vähentynyt myös reilusti. Mutta kyllä, mä olen myös ollut fiksumpi ruokakaupassa. Nyt jännityksella odotan kuin hieno tulos tänä vuonna tulee. Koska tulee kuitenkin! Mutta jospa yrittäisin elää hetkessä, enkä miettiä vuoden loppua. Hymiö. 

Ostolakkoa olen miettinyt, jonka taisinkin jo mainita. Mä en aio ostaa vaatteita. Piste. Mulla on kaikki mitä tarvitsen ja jos laihdun, niin enemmänkin. Olen lukuisia kertoja ollut jo ostamassa kotiin jotain "kivaa" ja muistanut ettei saa ostaa. Kyllä mulla niitä sisustustyynyjä riittää jo.

Mulla on lupa ostaa vaate vain, jos mut kutsutaan johonkin tilaisuuteen puhumaan. Toinen hymiö.

Ajatus tuli kiinnostavasta Me naisten jutusta. Siinä kerrottiin naisesta, jolla on instatili @planetaarinenvaatekaappi. Hän oli teettänyt laadukkaan mekon, jota käyttää about joka päivä. Käy arjessa ja juhlassa ja puhujatilaisuuksissa. Päätin että mäkin haluan puhua ja omistaa hyvän mekon. Hymiö taas. 

Manifestoinnista

 Eilen kaivoin esiin kolme muistikirjaa ja kirjottelin ylös kaikenlaista tärkeää. Yhteen kirjaan ideoita bloggaamiseen, johon aion suhtautua suurella hartaudella tänä vuonna. 

Toiseen muistikirjaan kirjoittelin tuloja ja menoja ja budjetteja. Kolmas, tärkein, muistikirja on suuria oivalluksia varten. Tästä päivästä eteenpäin osallistun Tietoisuusakatemian manifestointikurssille, joka kestää viisi päivää. Sieltä varmaankin poikii ajatus jos toinenkin. 

Alustukseksi sain Youtube-linkin Barbara Sherin "luentoon" tuosta aiheesta. Sain sen aikana suuren ahaa-elämyksen. Pointti on se, että kun sulla on haave, kerro se ääneen ja haaveen lisäksi kerro myös este mikset voi haavetta saavuttaa. Aina kun kerrot ääneen jonkun esteen, joku ihminen kyllä keksii sille ratkaisun. Koska AIVAN totta, ihmiset haluavat ratkaista muiden ongelmia. 

Omassakin elämässä tästä on kyllä lukuisia esimerkkejä. Ne vaan pitää hoksata. 

Tämä nyt ei välttis ollut kaverini haave, mutta esimerkki ääneen kertomisesta esteineen ja asian ratkaisu. About kolme vuotta sitten yksi mun ystävä, silloin hädin tuskin tuttu, kertoi että olisi syyslomalla menossa lastensa kanssa vaeltamaan, mutta heille tuli ex tempore koiranpentu, jota ei tietenkään voi ottaa mukaan, että reissu ehkä pitää perua. Mä sanoin että mun teinit voi tulla hoitamaan koiraa. Soitin molemmille teineille ja heille sopi asua mun kaverilla vuorotellen pentua hoitamassa. 

Samainen kaveri (yh äiti) joutui jalkaleikkaukseen ja oli jalka paketissa monta viikkoa. Kävin hänen luonaan ensivisiitillä silloin ja hän tuskaili sitä, ettei löydä kotiin siivoojaa, kun kaikki firmat myy ei oota plus hinnat on järkkyjä. Sanoin että mun äiti voi tulla sun kotiin siivoamaan. JA näin kävi. Mun äiti on käynyt siellä siivoamassa varmaan ainakin kaksi vuotta vaikka kaverini jalka ei ole enää paketissa. Hän vain nauttii siististä kodista. 

Ja niin, vuonna 2010 ystäväni, joka tietää että olen aina halunnut kirjoittaa (mutta en osaa ja olen sysipaska jne jne) ehdotti että alkaisin bloggaamaan. No näin tein epäröinnin jälkeen ja tässä sitä ollaan. Olen kirjoittanut monta vuotta, hyvä en ole vieläkään, mutta kirjoitan ja tätä kautta olen löytänyt monia upeita ihmisiä. 

Mahtavaa ja onnellista vuotta kaikille!

Liikunnallinen ihastus

 Mulla ei ole pitkään aikaan ollut liikuntapuuskaa. Eilen kellotin teinin tabata-treeniä, jossa tehtiin neljä minuuttia lankkua. Se näytti niin hauskalta (?), että piti testata itsekin. 

Tänään googlailin, että mikä tää tabatajuttu oikein on. No HIIT-treeniä. Niitä on eri mittaisia, mutta neljä minuutta lyhin. Youtubessa löytyy musiikkia taustalle, jossa on treeniaika ja tauko valmiiksi tehtynä. Tein sitten alakropan ja käsien treenit. Kaksi kertaa neljä minuuttia. JA SE OLI HAUSKAA!

Eli mä löysin lajini: neljän minuutin treeni. 

Josko tämä olisi se kaipaamani baby steps. 

En tee aiheeseen liittyen julistuksia, päätöksiä enkä aikatauluja. Painan vain mieleeni, että välillä voi liikuttaa itseään neljän minuutin ajan.