Bonuspikkujoulut

 Hirmuinen pettymys olen itselleni. Mun piti blogata joka päivä kuten Marikankin, mutta tässä sitä taas ollaan. Multa jäi myös kesken mun feng shui/positiivinen runsaus-projekti, mutta ei haittaa. Sen voi tehdä vaikka joka kuukausi ja elämä vaan pursuaa positiivisia juttuja.

Katsooko kukaan ihanaa ruotsalaista sarjaa Bonusperhe. Löytyy Areenasta, uusi kausi pyörii juuri. Sarja on mulle ja poikien isän perheelle (siis hälle ja vaimolleen) tärkeä, koska se alkoi samoilla nurkilla kuin meidän ero ja teemat kovin samat. No kuitenkin, uudella kaudella eksät ja nyksät perheineen piti pikkujoulut koko sakille.  Eksäni vaimo innostui tästä ja päätti pitää meille kaikille bonuspikkujoulut. Lauantaina kokoonnumme heille syömään hanhea. (Onkohan se yök en syö?)

Kerroin tästä jutusta ystävälleni ja hän oli että "Onpa kiva kun te molemmat perheet kokoonnutte yhteen. Ei kun hetki, siellähän on perhe ja sit sinä yksin.". Sitten me tuijotettiin  toisiamme hieman vaisuina. Kyllä, siellä on perhe ja sit minä yksinäinen raasu, jota varmaan roikotetaan mukana säälistä. Siellä eksän vaimo miettii että voi sitä vanhaa rouvaa, pyydetäänkö se meille kylään ja nauretaan sille sit sen selän takana. :D

Oikeasti on kiva että kokoonnumme kaikki yhteen syömään ja juhlimaan yhdessä. Tätähän mä olen toivonut about aina. Sitä että eksät ja nyksät perheineen voisi vaikka viettää joulua yhdessä. Mieluiten kyllä vietän jouluni kuten vietän, eli aaton poikien ja miniän kanssa. Ensi joulu onkin sitten toista. Sehän on täysin mahdollista että olen aaton yksin. 

Työmielessä mun joulu on vielä mysteeri. Nykyinen hoitolapsi ei ole mulla, mutta en tiedä tuleeko uusi ennen joulua. Eilen myös väläyteltiin aihetta päivystys. Kun jonkun pitäisi päivystää. Hieman jännittyneenä tässä odottelen osuuko pommi kohdalleni. 

Mutta fiilis on oikein hyvä. Ei kriisejä!

Positiivinen runsaus ja viikon ruoat

 Aloitetaan kiinnostavasta (not) ruokaviikosta. 

Maanantaina tilattiin pitsaa, koska Itsenäisyyspäivä ja laiskuus. Tiistaina yksi söi tikka masalaa ja kaksi söi jauhelihakastiketta, yksi makaronilaatikkoa. Tänään yksi syö makaronilaatikkoa ja yksi tikka masalaa, molemmat fetasalaattia. Pojat siis. Mä syön munakasta :D Torstaina pojat tekee wingsejä frittikeittimellä. Mä syön ehkä halloumisalaattia. Perjantaina pojat menee isänsä kanssa syömään. Mä syön mitä löytyy eli munakasta tai kaurapuuroa. Pakkasessa olisi kyllä tonnikalavuokaakin. Viikonloppuna teen pähkinäkuorrutettua kirjolohta ja veneperunoita. Poika tekee chili con carnea, joka riittää maanantaillekin. Että siinäpä se. Yritys käyttää mahd vähän rahaa ruokaan ennen joulua ja aina vaan tyhjentää pakastinta. Nyt saa syödä jäätelötkin sieltä pois. Tyhjennys!

Se feng shui juttu mikä on käynnissä on ainakin työmielessä toimiva. Eli heti kun aloitin, tuli hoitolapsi. Kävi vielä niin hyvä tuuri, että hoitolapsi on kotilomilla neljä yötä viikossa. Tänään alkoi myös päivystys ex tempore, mikä tarkoittaa sitä, että saan palkkaa tästä hengailustakin. Tällä on varmistettu siis tammikuun palkka. Voin siis rentoutua ja viettää yltäkylläisen (Suklaisen)  joulun liikoja stressaamatta.

Muutaman jutun olen saanut myytyä ja säkillisen tavaraa vein Fidalle tänään. En koe että koti olisi tyhjempi, mutta ehkä se on.

(Hei taas tuli runsausjuttu. Se heppu, jonka piti tehdä mulle ruokaa peurasta, mutta joka jäätyi kun mainitsin poikani, ilmoitti itsestään juuri äsken. Puoltoista kuukautta piti mykkäkoulua, mutta taas ilmoittautui. )

Taidan tänään karsia erityisen huolellisesti, niin saisin viestin joltain erityisen toivotulta henkilöltä :)

Feng shui kohdilleen jatkuu

 Yllätin itseni. Mä olen jo kolmatta päivää mukana tässä yhdeksän päivän feng shui haasteessa. Päätin toteuttaa haasteen helpompana. Karsin vain 18 tavaraa päivässä. Kaikki yhdeksällä jaolliset numerot kelpaa nimittäin. Koska kotona on enemmän vilskettä kuin aiemmin, olen nyt mennyt helpoimman kautta karsimisessa. Mulla on vaatehuoneen hyllyllä lasten vanhoja dvd-levyjä. Poistan sieltä 18 levyä päivässä. Kannan ne saman tien autoon odottamaan Fidalle pääsyä. Ensi viikolla pemistän muitakin paikkoja kuin levyhyllyä.

Samalla toki aktiivisesti mietin mitä haluan elämääni lisää. Positiivinen runsaus on ykkösenä. Ihmisiä, naurua, kivaa tekemistä. Tietysti runsaasti rahaa.

Positiivista runsautta tuli jo perjantaina. Minulle soitti sosiaalityöntekijä, jota en ole tavannut. Hän sanoi kuulleensa minusta paljon hyvää. Olen kuulemma arvostettu ja pidetty. Oli niin ihana saada noin kivaa palautetta. Tällä pärjään loppuvuoden. 

Eilen esikoinen ja miniä oli taas pitkään kylässä. Keksittiin miniän kanssa meille sopiva jouluruoka. Meistä kumpikaan kun ei syö jouluruokaa ollenkaan. Päätettin tehdä salaattibuffa. Pilkotaan kippoihin salaattijuttuja, pastaa, fetaa, mozzarellapalloja, kanaa, tacomaustettua jauhelihaa, nachoja ja suolapähkinöitä. Näistä kaikista pojatkin varmaan ottaa itselleen jotain kinkun kylkeen.

Muut jouluruoat on meillä vain kinkku, graavilohi, porkkanalaatikko, mäti smetanoineen ja sipuleineen. Nämä on vuosien varrella valikoituneet meidän pöytään. 

Ystävä just aamulla näytti heidän listansa, joka on exceliin tehty. Lista on varmaan metrin mittainen. Heillä on KAIKKEA. Paljon. Hauskin on se, että heillä on jälkiruoka ja erikseen kahvin kanssa vielä täytekakku. Kahvin jälkeen juustoja, joita kukaan ei enää jaksa syödä, mutta aina ne hankitaan. Lievästi sanoen yltäkylläistä. 

Mut jee, joulu lähestyy.

Feng shui. Elämän runsaus.

 Heippa. Mä olen hissutellut villasukissani koko marraskuun, enkä ole keksinyt yhtäkään ajatusta, joita jakaa tänne tai minnekään. Olen taas joutunut huomaamaan ettei mulle sovi liian "tyhjä" ja rauhallinen elämä. Mulla on ollut töitä eli työlapsia tosi vähän tänä syksynä ja vapaapäiviä siksi niin paljon. Juuri olin kuusi päivää itsekseni kotona tyhjänpanttina. Olen lukenut ja nukkunut. Nukkunut liikaa itseasiassa. Sain mä hetkellisen puuskankin ja siivosin kirjahyllyjä, etsin joulujuttuja ja vaatehuonettakin hieman järkkäilin. Puoli jätesäkillistä tavaraa kannoin jo autoon odottamaan Fidalle viemistä. 

Suurimman inspiraation sain Eeva Kolun blogista. Seuraan Kolua instassa ja olen ihaillut kuvia hänen kodistaan. Etenkin hänen suuri ruokapöytänsä on ollut mun rakkaus. Mutta apua, mitä nyt. Kolu myi pöytänsä ja hankki pienen pyöreän ruokapöydän. Selitys koskettu mua kovasti. Sen lisäksi että pöydän kohdalla oli kuulemma aika pimeää, niin Kolulle oli tullut tunne, että hän jatkuvasti vain odottaa ihmisiä. Hän elää yksin ja yksin elävälle iso pöytä on vain liikaa. Pöydän ääressä tuli istuttua harvoin. Hän siis hankki pienen pöydän ja asetti sen ikkunan eteen ja nyt hän viettää sen äärellä paljonkin aikaa. 

Eli jos hankkii huonekalunsa itselleen, tähän hetkeen, lisää hyvinvointiaan. 

Mulle tuli kova hinku luopua omasta isosta pöydästä, mutta sitten laskin uudestaan ja tajusin, että mä kyllä tarvitsen juurikin tämän pöydän tähän elämään. 

Toinen inspiroiva juttu blogissa oli sellainen feng shui kuntoon. 9*27 oli sen nimi. Yhdeksänä päivänä poistaa kodistaan 27 tavaraa. Jos joku päivä jää välistä, pitää aloittaa alusta. (Tähän se mun kohdalla kosahtaa, vaikka ajatus innostikin. En mitenkään pysty sitoutumaan yhdeksäksi päiväksi.)

"Ajatus rituaalin takana on yksinkertainen: kun luovumme siitä, mikä ei enää palvele meitä, teemme tilaa sille, mitä haluamme elämäämme lisää. 

Tämä rituaali on mainio esimerkiksi vuodenaikojen vaihtuessa, silloin kun elämässä on alkamassa uusi vaihe tai silloin, kun toivoisi että elämässä alkaisi uusi vaihe.

Kun tuntuu, että elämä on vähän jumissa ja kaipaa jotain uutta. Tämä tuppaa pistämään asioihin vauhtia. "

(Kun nyt luin tämän jutun uudestaan, niin todellakin mun pitää kyetä sitoutumaan tällaiseen projektiin. Mun elämä on jumissa ja todellakin tarvitsen jotain uutta. )

Sitten taas Eevan sanoin: Minusta rituaalin hauskin vaihe on etsiä todisteita siitä, miten toiveeni toteutuu yhdeksän päivän aikana. Yritän pitää silmät auki ja kirjoitan kaiken mitä huomaan ylös. 

Mulla on kotona vino pino muistikirjoja. Minäkin aloitan karsimisen ja pidän päiväkirjaa mitä kaikkea ihanaa mulle tapahtuu. (Taidan aloittaa karsimisen parittomista sukista, niin pääsen hyvään alkuun, )

Oumaigaad, jo tämä kirjoittaminen auttoi, Juuri sain puhelun että saan hakea itselleni pikkutaaperon. Huraa. Runsaus. Työ. Elämän sisältö.

Tämäkin kuukausi on jo ohi

 Jahas, mihin tämä marraskuukin jo meni. Olen elänyt edellisen postauksen ajatuksen mukaan ja ollut ehkä enempi läsnä ja olen myös käynyt katsomassa poikien pelejä kun mahdollisuus on ollut. Olen siis iloinnut työmielessä hiljaisesta syksystä, kun olen ehtinyt poikien juttuihin.

Marraskuun ikävä oli koiran diabeteksen aiheuttama romahdus, lääkärissä ramppaaminen ja lopulta eläimen lopettaminen. Oli kovin rankka pari päivää, kun etenkin poikien puolesta surin ja murehdin. Minä ja kotona oleva kaksikko liimauduttiin toviksi yhteen oikein kunnolla ja puhuttiin hirmuisen paljon. 

Koska olen lähtökohtaisesti optimisti, vaikkei aina siltä tunnu, niin olen keksinyt hyviä puolia koirattomuudesta. Suurinpana plussana on se, ettei mene kaikki rahat lääkkeisiin ja lääkäreihin. Sit ei tartte imuroida lähes ikinä enää, kun ei ole koiraa joka tiputti karvaa joka askeleella. Ei tarvitse myöskään murehtia mistä koiravahti, jos lähtee reissuun.

JA KAS, mä lähden reissuun! Eilen näin siskoa ja puolivitsillä heitin et lähdettäiskö kesällä Kreikkaan. Sisko ei sanonut ei, joten äkkiä sit googlasin "kesämökkini" Kreikassa. Todettiin että onpas kaksi viikkoa halpa verrattuna viikkoon ja KLIK, matka oli varattu. Ihan paras idea ikinä! 

Mä olin jo ehtinyt murehtia ettei ole ketään kenen kanssa reissata, joten sisko on vastaus rukouksiin. Me voidaan olla ihan hissukseenkin yhdessä ja vaan lukea ja maata auringossa ilman seurustelupakkoa. Mutta ihan varmaan seurustellaan ja nauretaan vuosien edestä! Nyt vaan peukut pystyyn että samperin korona ei pilaa kaikkea. Sovitaan että ei pilaa. 

Nyt on TAAS yksi motivaatio lisää elää säästeliäästi. LOMA!

Ihanaa kun tulee joulu jne, mutta mun talouspuoli odottaa tammikuuta ja sitä että rahaa menee taas järjellisesti, eikä holtittomasti. Et jos vaikka saisin tehtyä ihan aikuisten oikean budjetinkin itselleni. Kun olen jo niin hyvässä vauhdissa kuitenkin tässä ostamattomuudessani. 

Hyviä ajatuksia siis. 

As good as it gets

Kävin hyvän keskustelun parin päivää sitten yhden kaverini kanssa. Hän on ikäiseni nainen, eronnut vuosia sitten ja teinin ja esiteinin äiti. Hän aina sanoo, että on lopunikäänsä yksin, koska ei vaan ole mahdollista, että kumppania edes löytäisi. Hän on kuulemma naisena liikaa. Liian hyvä duuni ja liian äänekäs ja liian vanha ja liian huumorintajuton ja mitä kaikkea muuta. Naurettiin että me nähdään itsemme ylipäätään ehkä eri tavalla kuin muut näkevät. 

Hänellä on kaksi elämänohjetta itselleen. Elä kuin jäljellä olisi enää viisi vuotta. Hänen kohdallaan se tarkoittaa pääosin sitä että matkusta matkusta matkusta. (Kotimaanmatkailu kelpaa hänellä hyvin myös)

Toinen ohje oli se mikä kosketti mua. Pitää nauttia siitä kun lapset ovat vielä kotona. Kohta ne ei enää ole ja sitten elämä on tyhjää ja yksinäistä. Että tämä oikeasti on elämän parasta aikaa. As good as it gets! Hyvä etten pillahtanut itkuun. Kaikki tietää että lapset on mun elämän tärkein asia, mutta toki mä uuvahdan välillä siihen kaikkeen mikä siihen liittyy. Harrastuskuskaukset ja loputon ruoan laitto esim. Muita juttuja en enää muista, kun pikkulapsivuodet on niin kaukana kuitenkin. 

Ystävältäni tajusin sen, että aina kun pääsee katsomaan pojan korismatsia ON MENTÄVÄ. Eilen mulla olisi ollut vapaailta eli vesijuoksuilta, mutta menin pojan peliin. Siellä me kaksi korisäitiä sitten nautittiin isosti! Kiitin häntä vielä hänen viisaista sanoistaan ja selittelin että en karttele pelejä, mutta yleensä työ estää pääsyn. Hän tiesi kyllä asian mutta piti sanoa silti. 

 Ihan loppumetreillä tätä vaihetta heräsin siis NAUTTIMAAN kaikesta. 

En mä kyllä suostu allekirjoittamaan sitä, että tämän ajan jälkeen ei olisi hyviä aikoja. Ne muut hyvät jutut pitää vaan keksiä pikkuhiljaa. Olisko vaikka matkustaminen omien poikien kanssa ? 

jk. Mulla on mennyt ruokaan tällä viikolla 18 euroa ja on jo torstai!!

Talousneuvoja eroa suunnitteleville

 Olen instassa tutustunut naiseen, jonka kanssa olemme paljon viestitelleet. Minusta on tullut hänelle eron vertaistuki. Hänellä on tilanne, että eropäätös on tehty, mutta ei ole vielä varaa muuttaa erilleen. Elää miehensä kanssa samassa kodissa ja alkaa jo väsyä yhdessä asumiseen, mutta ei ole rahaa lähteä. Samalla hän harmittelee, että on ylipäätään vetkutellut eroamisen kanssa, kun olisi jo monta vuotta voinut olla onnellinen, jos olisi eronnut aiemmin. 

Näinhän kaikki tekee. Ei kukaan eroa, kun ajatus ensimmäisen kerran iskee päähän. Naisilla eron miettiminen kestää noin kuusi vuotta sanotaan ja lähipiiri kyllä todistaa oikeaksi tämän. 

Näinpä sitten keksin huikean hyvän neuvon naisille. (Miksei miehillekin) Kun se eroajatus ensimmäisen kerran iskee, ala säästämään rahaa. Kuudessa vuodessa pienikin summa on jo aika iso. Niillä rahoilla voi sitten maksaa mahdollisia takuuvuokria ja ostaa huonekaluja.

Jos käy niin onnekkaasti, ettei eroa tulekaan, niin sitten on kasassa kiva potti, jonka voi käyttää vaikka lomamatkaan sen rakkaan miehen kanssa. 

Jälkiviisaana mietin miksi hitossa en säästänyt rahaa edes silloin, kun oma eropäätös oli tehty, mutta asuimme vielä kuukausitolkulla yhdessä? Ihme typeryyttä. Saisinko aloittaa alusta? Tavallaan olenkin, koska nyt säästän kaiken minkä kykenen, vaikken ole eroamassa itsestäni. 

Mutta onhan noita rahareikiä. Koira kävi taas eläinlääkärissä eilen. Insuliiniannostusta säädettiin taas, joten joudun taas tovin käymään siellä viikottain verikokeessa. 

Muistin että auto pitää huoltaa. Onneksi mulla on ystävä, joka huoltaa auton eikä tarvitse mennä merkkikorjaamoon. Säästöä muutama satanen. 

Koska näitä kalliita menoja taas tuli, niin kehun itseäni kovasti siitä, etten ole muuten tuhlaillut, niin saatan selvitä näistäkin menoista ilman säästötiliin kajoamista. (Ainiin joulu!)

Kehun itseäni siitäkin, että ollaan syöty kotoa löytyvää ruokaa ja kumpikaan, minä tai 18v ei olla kärsitty. Kannattaa ostaa kotiin vain sellaista , jota tekee mieli syödä. 

Päivän tuhlailu: Roosa nauha ja kirja kirpputorilta.