Olen instassa tutustunut naiseen, jonka kanssa olemme paljon viestitelleet. Minusta on tullut hänelle eron vertaistuki. Hänellä on tilanne, että eropäätös on tehty, mutta ei ole vielä varaa muuttaa erilleen. Elää miehensä kanssa samassa kodissa ja alkaa jo väsyä yhdessä asumiseen, mutta ei ole rahaa lähteä. Samalla hän harmittelee, että on ylipäätään vetkutellut eroamisen kanssa, kun olisi jo monta vuotta voinut olla onnellinen, jos olisi eronnut aiemmin.
Näinhän kaikki tekee. Ei kukaan eroa, kun ajatus ensimmäisen kerran iskee päähän. Naisilla eron miettiminen kestää noin kuusi vuotta sanotaan ja lähipiiri kyllä todistaa oikeaksi tämän.
Näinpä sitten keksin huikean hyvän neuvon naisille. (Miksei miehillekin) Kun se eroajatus ensimmäisen kerran iskee, ala säästämään rahaa. Kuudessa vuodessa pienikin summa on jo aika iso. Niillä rahoilla voi sitten maksaa mahdollisia takuuvuokria ja ostaa huonekaluja.
Jos käy niin onnekkaasti, ettei eroa tulekaan, niin sitten on kasassa kiva potti, jonka voi käyttää vaikka lomamatkaan sen rakkaan miehen kanssa.
Jälkiviisaana mietin miksi hitossa en säästänyt rahaa edes silloin, kun oma eropäätös oli tehty, mutta asuimme vielä kuukausitolkulla yhdessä? Ihme typeryyttä. Saisinko aloittaa alusta? Tavallaan olenkin, koska nyt säästän kaiken minkä kykenen, vaikken ole eroamassa itsestäni.
Mutta onhan noita rahareikiä. Koira kävi taas eläinlääkärissä eilen. Insuliiniannostusta säädettiin taas, joten joudun taas tovin käymään siellä viikottain verikokeessa.
Muistin että auto pitää huoltaa. Onneksi mulla on ystävä, joka huoltaa auton eikä tarvitse mennä merkkikorjaamoon. Säästöä muutama satanen.
Koska näitä kalliita menoja taas tuli, niin kehun itseäni kovasti siitä, etten ole muuten tuhlaillut, niin saatan selvitä näistäkin menoista ilman säästötiliin kajoamista. (Ainiin joulu!)
Kehun itseäni siitäkin, että ollaan syöty kotoa löytyvää ruokaa ja kumpikaan, minä tai 18v ei olla kärsitty. Kannattaa ostaa kotiin vain sellaista , jota tekee mieli syödä.
Päivän tuhlailu: Roosa nauha ja kirja kirpputorilta.
1 kommentti:
hyvä pointti. Itse asiassa pitäisi olla sen verran omavarainen joka tapauksessa, että säästää jatkuvasti itselleen jotain puskuria.
Viime talvena kun töissä oikein otti päähän (ja itse asiassa valitettavasti taas uudestaan) olin todella tyytyväinen, kun jemmassa on ainakin parin kuukauden verran palkkarahoja. Tiedän, että jos jotain outoa tapahtuisi, elintaso ei aivan romahtaisi.
(olen pieni säästöorava: mulla on palkkatilin lisäksi jemmatili, jossa kierrätän rahaa alkukuusta säästöön ja hätätilanteessa loppukuusta käyttöön, sitten mulla on se säästötili, johon en ole ikinä kajonnut, ja pari rahastoa) Suuria summia en pysty säästämään, mutta olen tehnyt sitä vuosia. Alkaa hiljalleen näkyä ja tuntua.
Lähetä kommentti