Täydellinen vaatekaappi

Mulla on ystävä, joka osaa ja tietää kaiken. Nyt se tietää kaiken onnelliseksi tekevästä vaatekaapista. Ystävän ystävä on reippaasti ylipainoinen ja oli valitellut sitä, ettei ole mitään päällepantavaa, vaikka hällä on monta kaapillista vaatteita. Tämä kaiken tietäjä sanoi, että kaapit kuuluu laittaa siihen kondikseen, ettei tule paha mieli kun sinne menee. Vaikka kaapissa olisi paljonkin kivoja vaatteita, niin naisella on silti paha mieli, jos kaapissa on epäsopivia eli epämahtuvia vaatteita. Ja paha mieli ei saa tulla.

 Hirmu helppo sanoa, että kaikki vaatteet pitää käydä läpi ja että vaatekaapissa saa olla vain vaatteita, joihin mahtuu ja joista pitää. 

Tietäjä ystäväni tilanne on se. Hän nimittäin osaa ommella loistavasti, niin hän suosikkivaatteistaan tekee kopioita. Hänellä on monen monen monta samaa paitaa, mutta eri väreissä ja kuoseissa. Ja aina tietysti oikeassa koossa ja etenkin omaa vartaloa imartelevassa mallissa. 

Eikö kuulosta kätevältä?

Sadatta kertaa mun pitäisi nyt siivota vaatehuone ja karsia kaikki "kyl mä joku päivä taas näihin mahdun"-vaaatteen joko pois tai varastoon, mutta pois silmistä mieltä pahoittamasta.

Ja jos kaapissa on paljon vaatteita roikkumassa tyhjän panttina, niin ulos vaan. Vaikka taas sinne varastoon. Kaappiin oikeasti saisi jäädä vain käytössä olevat vaatteet. Inspiroiva ajatus. Tulis paljon hyllytilaa. Käytän ehkä kymmenesosaa vaatteistani.

JA niin, kaikkitietävällä on sama metodi, jonka mä kehitin viisi vuotta sitten. Vaatekaupoilla se miettii, että käyttäiskö tätä vaatetta treffeillä. Jos vastaus on ei, niin sit sitä ei osteta. (Toki nyt kotivaatteita saa ostaa tarpeeseen, mutta ymmärsitte idean.)

Monelta mä aloitan tän puuskan? Just nyt ei ehdi. Näen lapsuudenystävää kohta. Sit onkin varmaan jo kiire lukea tai jotain. Mutta jo, mä teen sen. Otan ennen ja jälkeen kuvat varmasti. 

Haastan mukaan ainakin Kinttupolun Marikan ja Sutkautus-Tarun. Etenkin jälkimmäisellä taitaa olla vaatteita yhden kaupungin tarpeisiin. 

Kesän alku. Monia itkujen aiheita.

Millä ihmeellä mä saisin itseni joka päivä koneelle kirjoittamaan? Ei ihme, ettei musta koskaan tullut kirjailijaa. Menis 20 vuotta yhteen kirjaan.

On ollut hyvä kesä(n alku). 

Ensin sai esikoinen lakkinsa ja minä "pinssin". Esikoinen halasi ja kiitteli kannustuksesta ja tuesta ja huolenpidosta. Minä vollasin. Kerrottuani juttua kaikille, itkin lisää. 

Kakkua syötiin eksän kotona pienellä porukalla, jonka jälkeen startattiin mökille.

Mökillä oltiin reilu viikko. Meitä oli siellä aika lauma. Mun vanhemmat, sisko, minä ja mun pojat ja bonustytär, siskon kaksi lasta ja veljen poika ja bonuspoika ja heidän kaverinsa. Niin ja mun työlapsi. 14 henkilöä. Voitte kuvitella ruoan kulutusta. Esim itkukanaa tehtiin reilusta kahdesta kilosta kanaa. 

Loma oli ihana!

Loman jälkeen tuli huippu-uutinen, eli se, että esikoinen pääsi opiskelemaan juuri sinne, minne toivoikin. Hänestä tulee lentokoneasentaja. Koko ikänsä on ollut lentokonehullu ja nyt sit lukion jälkeen päätti siirtyä ammattikouluun. ( Sitä vaan tässä leijun, että yo-linjalle otettiin kuusi tyyppiä ja mun poika oli yksi niistä)

Olen ylpeä keskimmäisestäkin, joka kunnialla selvisi ekasta lukiovuodesta. Eikä edes rimaa hipoen paitsi omasta mielestään. Ylpeä siitäkin, että asui juhannuksen mun tutulla koiravahtina. Koira ja talo palautettiin moitteettomassa kunnossa ja sai toiveen tulla toistekin. Hieno 17-vuotias. Kauhen luotettava.

Kuopus yllätti todistuksellaan. Tyyppi käy koulua vasemmalla kädellä, mutta niin vaan oli alakoulun päättötodistuksen keskiarvo tasan 9. En ymmärrä moista.
Kuopus ilahduttaa (ja välillä uuvuttaa) samalla kultaisennoutajan pennun innolla ja energialla, joka on sisäsyntyistä. Hauskaa että heppu on 13-vuotiaana ihan samis kuin 6-vuotiaana. Iloinen ja puhelias, kiroilee kyllä enemmän.

Mun piti kirjoittaa tänään itseasiassa vaatekaappijuttua, mutta lipsahti muuhun. HUOMENNA mä kirjoitan vaatekaapista.
(Mä muuten viime yön nukuin vaatehuoneessa ekan kerran. Olipa ihana kokemus. Siellä oli pimeää ja viileää. Hyvä uni tuli!)

Puhutaanko vaihdevuosista?

En kyllä haluaisi, mutta jonkun on oltava edelläkävijä näissäkin :D Ts. olen ystäväpiirini eka näissä jutskissa.

Mullahan loppui kuukautiset reilu kolme vuotta sitten ja jotenkin vaan jäänyt niitä odotteleen ja "eihän mulla ole kuumia aaltoja tai mitään."

Uusimmassa Kodin kuvalehdessä (10/20) oli todella hyvä vaihdevuosijuttu, joka avas mun silmät. Laitan tähän sen vaivalistan, niin voitte sitten tykönänne pohtia. Kun vaihdevuodethan alkaa ennen kuin menkat loppuu, mutta usein niitä ikäviä vaivoja, joita nainen saa, ei tajuta vaihdevuosista johtuviksi. Nainen masentuu, saa mielialalääkkeet, mutta jos olisikin saanut estrogeenia, niin masennus olis kaikonnut.

No jokatapauksessa. Mä olen ihminen joka karttelee lääkäriä kuin keskiverto mies. EN ole halunnut mennä lääkäriin.
Mutta kas, varasin gynen etäajan ja rupattelin puhelimessa vartin. Saan sekä estrogeenisuihkeen ulkoisesti käytettäväksi että progesteronia? suun kautta nautittavaksi. Näin helppoa se oli. Toki gyne mielellään näkisi minut ja PAIKKANI livenä, mutta haastattelun jälkeen sovittiin, et aloitan hoidon nyt ja kesän jälkeen tulen näytille labrojen kautta. Ja jos tulee jotain aiemmin, niin varaan ajan.

Lääkärin piti selostaa estrogeeniriskit eli rintasyövän. Totes että riski on pieni, "sun ylipaino on itseasiassa suurempi riski".

Mutta nyt se on virallista. Mä olen menopaussinainen.
 Odotukset on korkealla. Josko mun paska olo olis ohi jo ensi viikolla.

Lähes julkkikselle sukua-hetki

Ihan viattomana luin symppistä kirjaa. Takasivulta osui silmään kirjan arvostelut. Ja mitä näinkään?

Siellä arvostettujen magaziinien joukossa oli meidän Kinttupolku-Marika.

How cool is that?

Sit se Marika sano et mielellään lukis mun juttuja, niin ehkä täs on ryhdistäydyttävä. Mä oon ollu väsy ja sit mun kone on ollut etäkoululaisen käytössä ja seli seli.

Huomenna aloitan! 

Heiluvat tissit, uhka vai mahdollisuus?

Nyt korona-aikaan tuntuu että kaikki naiset intoilee siitä, ettei tarvitse käyttää rintaliivejä kotoillessaan. Yyh. Mä inhoan rintaliivittömyyttä. Jopa nyt kylpytakki vielä päällä, mulla on rintaliivit. Inhoan väsähtänyt profiilia, joka vilahtaa peilissä. Inhoan sitä fiilistä, kun rinnat on liian alhaalla ja kehtaavat liikkua. Niin, ettäs tiedätte tämänkin.
Ihmettelen myös naisten sukkahousukammoa. Mä rakastan niitä. On ihana kun jalat tuntuu napakoilta, eikä mikään liiku.
Olenko muutenkin ihminen, joka tarvitsee rajat ja raamit? :D

Tämä viikko on alkanut hyvin. Kävin työmenossa, nappasin bonustyttären kyytiin ja pokkana käytiin ostoskeskuksessa hengaamassa.
Kotimatkalla soitti ystäväni, joka on ollut korona-ajan ensin täyseristyksessä kotonaan ja sit lastensa kanssa muutaman viikon turvakodissa. Kysyi saako tulla kylään, kun pää hajoaa. No tulivat ja meillä oli niiiin hauskaa. Nuoriso nautti, kun sai nähdä kavereita, mä iloitsin kun sain hauskaa naisseuraa. Frendi ja bt:kin on hyviä kamuja jo keskenään aiemmin tavattuaan.
Kipaistiin viinikauppaan ja juotiin viiniä. Oltiin pääosin ulkona ihan koko ajan.
Lapsille tein pannaria, me aikuiset syötiin croissantteja briellä ja viikunahillolla.
Siis niin mainiot pikkukekkerit.
Uudestisyntynyt olo.

Eilen menin pikkupiiperön kanssa eksän nyksälle pihaleikkimään. Piiperöt leikki ja riekku ja pomppi ja nautti siitä, kun oli seuraa. Me aikuiset juotiin kahvia ja höpistiin niitä näitä.
Sinne mennessä koin alhaisen hetken. Pihassa oli uusi auto. Mä oikeasti myönnän, että olin raivoisan kateellinen siitä, että ne on viime ajat vaihdellut autoja taukoamatta ja nyt siis kaksi uutta autoa. Tunnen itseni surkeaksi köyhäksi osattomaksi ja epäonnistuneeksi. Tai siis tunsin, se meni jo ohi. Mutta joo, kyllä mä heidän kovin turvattua taloutta kadehdin hieman. Kateus liittyy kai siihen, että se oli ennen munkin elämää. Ei oo enää.

Tänään ohjelmassa ei ole mitään. Koululaisen kouluhommia, hiekkalaatikolla istumista AURINGONpaisteessa. Sorsia mennään ruokkimaan läheiselle rannalle koko porukka.

Eilen oli eka grillaus, makkaraa ja halloumia.
Tänään lainaan naapuriin savustuslaatikkoa ja savustan lohen. Sen kanssa perunoita ja salaattia.
Huomenna on varmaan uunimunakasta, kuten joka toinen viikko tapana on.

Uskomatonta, että on vasta keskiviikkoaamu. Tuntuu kuin viikko olis jo pitkällä.

Kivaa päivää!

Ruokaviikko jne

Jauhelihakastiketta, butter chickeniä, valkosipulista tonnikalapastaa, itsetehtyjä nugetteja. Ja mitä muuta? Onko mulla corona-muistihäiriö, kun en muistanyhtä ruokaa, jota varppina ollaan syöty tällä viikolla?
 Huomenna on hamppareita. Sen tiedän. Ja mikä hiton päivä on edes on tänään? Perjantai vai lauantai?
Yhtä sössöä koko elämä sanon.

Monin tavoin ollut ihan hyvä viikko. Mitä nyt miehen kanssa ajoittaista maailman sotaa. Niin häntä loukkasin, kun kehdannut sanoa, että kaipaan omaa aikaa ja rauhaa, kun meitä täällä nyt on kuitenikn seitsemän about koko ajan. En nyt häneen sitä kohdentanut, mutta häneenkin. Ei ymmärrä et tartten lukemisrauhaa esim. Ei tartte koko ajan mulle puhua😂

Odotan ensi viikkoa, et saan bonustyttären mun tueksi. Saisinko vaikka elää sen ja mun esikoisen kanssa? Ne ei rasita mua.

Töitä riittää eli lapsia, opehommia ja lasten kuskauksia ees sun taas. Kuskausten bonus on se, et käyn mutsilla usein kahvilla. Tosta noin vaan rohkeasti.
Se bonus 2 siinä on se, et pääsen pois kotoa. Kaverini ärsyttävästi kysyi että voi että, ahdistutko kotona. No haloo, hän käy kodin ulkopuolella töissä, niin viihtyy vapaalla kotona. Mä oon kotona koko ajan. Ja täällä on koko ajan talo täynnä muita. Rakkaita, mutta silti.

Sori valitus.

Jk.ainiin. Meillä oli mäkkäripäivä joku päivä, koska huvitti. Hah. Ei oo dementia.

Jk. Tänään kaveri tuli pihan aurinkoiselle puolelle kahville mun kanssa. Juteltiin viikon jutut ja yks piiperö leikki hiekkalaatikolla.
Yhdessä kohtaa sulkeuduin vessaan höpiseen Nti Sutkautuksen kanssa.
Automatkalla juttelin pitkästi bestikseni kanssa.
Siskoakin näin.
Että ihan hyvä elämä.

Monitoimihuone ja harrastusolkkari

Koska elän edelleen täällä omassa kuplassani, niin kerron meidän ihanasta monitoimihuoneesta. Ehkä laitan siitä kuvan jossain kohtaa. Te tiedätte tän mun vaatehuoneen, jonka muokkaus alkoi juuri ennen TÄTÄ. No, homma jäi vaiheeseen, koska TÄMÄ ja etenkin koska tekijä on riskiryhmäläinen ja eristäytyy kunnolla.
Viime viikolla bonustytär jäi tänne poikaviikoksi, koska huvitti. Ei päässyt esikoisen sänkyyn nukkumaan, vaan nukkui siellä vaatehuoneessa. Siellä saa kuulemma hyvät unet.
 Kun bt herää, hän kasaa taitettavan patjan pois huoneesta ja sitten sinne siirtyy mies terapoimaan potilaita etänä. Olen nauranut itseni tärviölle, kun mietin mitä parisuhdeterapiatyypit miettii, kun terapeutti on vaatehuoneessa.
Kollegojen kesken heillä oli joku videomiitinki, jonka aikana mies esitteli mun vaatteita, vöitä ja laukkuja kolleganaisille. Ehkä vähän outoa!

Mies on bilishullujen bilishullu, kuten olen tainnut mainita. Hän sai mut ylipuhuttua bilispöydän hankintaan. Junior kokoinen pöytä, kokoontaitettava, muka. Tossa se pöytä nyt on olohuoneessa. Mutta yllätyksekseni se ei haittaa mua. Koko perhe innostui pelaamisesta ja kaksi nuorinta kone ja puhelin addiktia pelaa tunteja putkeen. Itseasiassa perjantaina meni 7 tuntia tosta noin vain. Samaisena iltana kun tyypit pelas, niin minä ja bt mentiin yläkerran makkariin katsomaan telkkaria,akoska olohuoneessa se ei enää onnistu. Onneksi just ostin Elisa viihde- boksin makkariinkin.

Mä en oikein tiedä mihin mun aika on mennyt viime viikkoina, En ole ryhtynyt siivoamis ja raivaamisurakoihin, en ole lukenut yhtäkään kirjaa, vaikka ostin juuri viisi herkullista kirjaa. Ruokaa laitettu ja leivottu. Käyty kaupassa liian usein. Mä en tajua miksen saa ostettua viikon ruokia kerralla kuten kunnollinen ystäväni. Se käy vain kerran viikossa ja vaikka ruoka loppuu kesken, niin lisää ei haeta. Oli kuulemma maito loppunut, niin teini oli tehnyt pannarin vedestä ja kaveri ei saanut kahviakaan, koska se maito. Mutta ei siis mennyt kauppaan ennen kuin viikko täynnä. Mikä sitoutuminen!

Huomenna alkaa onneksi ensi viikko. Vaikka ollut mukava poikaviikko, niin ihan kiva kun pojat menee vaihteeksi isälleen, niin täällä ei ruoka hupene viidessä minuutissa. Jospa ensi viikon ruoat miettisin tänään ja toteuttaisin sen kerran viikossa kauppaan-jutun. Saattaa olla et pääsiäinen sotkee touhun. Miehen vanhin tytärkin kutsui itsensä meille yökylään. Saa siskokset viettää aikaa yhdessä ja mun tyttöseura lisääntyy.

Mutta näin, ihmeen täyspäisenä selvitty jo kahdesta viikosta!

Mukavaa pääsiäisviikkoa kaikille!