Niin on leppoisa elämä, ettei edes kirjoittamista ole.
Eilenkin esimerkiksi kävin aamukahdeksalta ystävän kanssa kävelyllä. Sitten söin aamiaista ja luin lehtiä.
Toinen ystävä tuli aamupäivällä teelle ja juoruilemaan.
Hain pojat koulusta, kävin koiran kanssa lenkillä.
Ystävä tuli meidän pihalle kyläilemään koiransa kanssa. Meidän iso rontti ja ystävän Jack russell riehui innoissaan ja me höpistiin.
Kuuntelin Youtubesta ihania biisejä.
Iltapäivällä tuli taas toinen ystävä käymään ja parannettiin maailmaa lisää.
Puhuin kahden ystäväni kanssa pitkät puhelut.
Ruokin lapsia, omia ja niiden kavereita.
Katsoin surkean Nanny diaries elokuvan illalla. Nukuin hyvin.
Tarvitseeko edes sanoa, että kevät ja elämä on ihanaa aikaa.
perjantai 10. huhtikuuta 2015
lauantai 4. huhtikuuta 2015
Mitä niiden päässä liikkuu?
Miksi oi miksi Cate Blanchett adoptoi kolmen pojan jälkeen tyttövauvan? Cate ja hassunnäköinen siippansa on 45 ja 49v. Niiden pojat on jo isoja. Miksi ne aloittaa alusta?
Mä en missään tapauksessa aloittais enää ikinä mitään.
Millainenkohan Caten mies on, luonteeltaan, kun ulkoisesti hassu menninkäinen?
Ihanaa kyllä, että superkauniilla on lievästi sanoen persoonallisen näköinen mies. Musta hurjan kauniit pariskunnat on jotenkin epäilyttäviä. Ja tylsiä. Tulee olo, että ne on katsoneet "kas yhtäläisen kaunis ihminen, ton mä otan, se on hyvä asuste". Musta mun kaveri sanoi aikanaan hyvin. Hän ei halua itseään kauniimpaa kumppania. Hän haluaa olla se kauniimpi osapuoli.
Kyllä tiedän myös sen, että ulkonäkö ei ole se ratkaisevin asia suhteessa, vaan ehkä se tekijä x. Mikään muu ei selitä sitä, miten erilaisia kumppaneita ihmiset valitsee, kun mistä ovat haaveilleet.
Mitä pyörii huippumalli Elle McPhersonin päässä, kun 51-vuotiaana yrittää lasta uuden miehensä kanssa. Okei, kaunis ja nuorennäköinen, kyllä, mutta onko unohtunut se fakta, että munasolut ei ehkä ole yhtä nuorekkaat kuin kantajansa.
Mä kyllä lankeaisin omassa elämässäni samaan lankaan. Olen ihan varma, että raskautuisin halutessani hops vaan, jos haluaisin, ihan vaan siksi kun olen niin tyttömäinen, Mitää välii, et olen 44v ja mut on steriloitukin. Kyllä mä vauvoja saisin, ihan noin vaan. Ku mulla on niin kivaa kynsilakkaakin ja kaikkea. Tsip tsirp!
Viikon kuumin uutinen on se, että Egotripin Mikki Kauste on eronnut ja vapaata riistaa. Eilen äidin ja siskon kanssa asiasta keskusteltiin vakavasti. Minä ja äiti halutaan Mikki. Esikoiseltakin kysyin, sopisko hälle, et hankin isäpuolen lapsilleni. Mietin mys kauhuissani, että sit mulla olis kuusi lasta! Siskon mielestä menin hieman asioiden edelle.
Nooh, kai mä sitten oman miehen yritän pitää kuitenkin. En mä muusikon kanssa olis, en edes Mikin.
Adhd lääkettä en ole vielä sittenkän testannut omakohtaisesti. Mikään päivä ei mun mielestä sopinut siihen, että mahdollisesti olisin tosi äkäinen tai tosi itkuinen. Olen siis ollut leppoisa ja semi-flegmaattinen itseni.
Lapsen kahden viikon testiaika sen sijaan on ohi. Kyllä siitä jotain apua oli. Eilen annoin napin ihan vaan testin vuoksi, että huomaavatko vanhemmat ja sisarukset mitään eroa kun nähdään päivällisellä. Testi oli sokkotesti. En kertonut kelleen mitään, kysyin vain päivällisen jälkeen huomasko kukaan mitään erilaista.
Kaikkien mielestä poika oli rauhallisempi, puhelias, mutta ei äänekäs. Valitti kun piti istua pöydässä pitkään, mutta istui, rauhallisesti. Äiti sanoi että poikaan saa ihan eri lailla kontaktin kuin yleensä, että poika katsoo silmiin ja kuuntelee.
Vähän ennen lähtöä poika "kuuroutui". Katsoin kelloa ja nauroin, että lääkkeen vaikutus loppui puoli h aiemmin.
Tänään en antanut lääkettä ja poika selkeästi rasittavampi.
Olen ollut hyväntuulinen, mutta pääsiäisen kunniksi lietsoin itseni taas angstiin, Sama vanha "täälläkö mun vaan pitää käkkiä ilman kivaa seuraa". Lapset maisemissa, mies reissussa. Kaikki kaveritkin on jossain. YYKKSIIINN!
En saa tehtyä mitään järkevää. Kaupassa kävin, lasta kuskasin. Kello on 14.00. Voisko koiraa ulkoiluttaa vaikka. Ja ööh, lukea?
Miksi en tällaisina hetkinä kykene ryhdistäytymään ja vaikka siivoa kaappeja?
Hei, ihan huippuhetki pakko mainita eiliseltä illalta. Kaikki kolme poikaa lähti illalla yhdeksän aikaan (kyllä, mä päästän jopa ekaluokkalaisen ulos siihen aikaan, jos tilanne niin vaatii) läheiseen leikkipuistoon pelaan keinupolttista.
Sisälle tultua kaikki kolme poikaa muistivat vanhan leikkinsä vuosien takaa ja leikkivät sitä. Leikki on oudohko. Ensin otetaan kaikki lautapelit, monopolit sun muut, ja jaetaan rahat ja kapistukset, ja sitten kaikki vetäytyvät poteroihinsa ja käyvät toistensa luona ostoksilla. Outo outo leikki, kun en tajua mitä ne myy ja ostaa. Huumeita? :D
Mutta liikutus, 8-13 vuotiaat, yhdessä, sovussa. (Ne leikki tota aikanaan, kun junnu oli 3v ja muut oli 7 ja 8v)
Mä en missään tapauksessa aloittais enää ikinä mitään.
Millainenkohan Caten mies on, luonteeltaan, kun ulkoisesti hassu menninkäinen?
Ihanaa kyllä, että superkauniilla on lievästi sanoen persoonallisen näköinen mies. Musta hurjan kauniit pariskunnat on jotenkin epäilyttäviä. Ja tylsiä. Tulee olo, että ne on katsoneet "kas yhtäläisen kaunis ihminen, ton mä otan, se on hyvä asuste". Musta mun kaveri sanoi aikanaan hyvin. Hän ei halua itseään kauniimpaa kumppania. Hän haluaa olla se kauniimpi osapuoli.
Kyllä tiedän myös sen, että ulkonäkö ei ole se ratkaisevin asia suhteessa, vaan ehkä se tekijä x. Mikään muu ei selitä sitä, miten erilaisia kumppaneita ihmiset valitsee, kun mistä ovat haaveilleet.
Mitä pyörii huippumalli Elle McPhersonin päässä, kun 51-vuotiaana yrittää lasta uuden miehensä kanssa. Okei, kaunis ja nuorennäköinen, kyllä, mutta onko unohtunut se fakta, että munasolut ei ehkä ole yhtä nuorekkaat kuin kantajansa.
Mä kyllä lankeaisin omassa elämässäni samaan lankaan. Olen ihan varma, että raskautuisin halutessani hops vaan, jos haluaisin, ihan vaan siksi kun olen niin tyttömäinen, Mitää välii, et olen 44v ja mut on steriloitukin. Kyllä mä vauvoja saisin, ihan noin vaan. Ku mulla on niin kivaa kynsilakkaakin ja kaikkea. Tsip tsirp!
Viikon kuumin uutinen on se, että Egotripin Mikki Kauste on eronnut ja vapaata riistaa. Eilen äidin ja siskon kanssa asiasta keskusteltiin vakavasti. Minä ja äiti halutaan Mikki. Esikoiseltakin kysyin, sopisko hälle, et hankin isäpuolen lapsilleni. Mietin mys kauhuissani, että sit mulla olis kuusi lasta! Siskon mielestä menin hieman asioiden edelle.
Nooh, kai mä sitten oman miehen yritän pitää kuitenkin. En mä muusikon kanssa olis, en edes Mikin.
Adhd lääkettä en ole vielä sittenkän testannut omakohtaisesti. Mikään päivä ei mun mielestä sopinut siihen, että mahdollisesti olisin tosi äkäinen tai tosi itkuinen. Olen siis ollut leppoisa ja semi-flegmaattinen itseni.
Lapsen kahden viikon testiaika sen sijaan on ohi. Kyllä siitä jotain apua oli. Eilen annoin napin ihan vaan testin vuoksi, että huomaavatko vanhemmat ja sisarukset mitään eroa kun nähdään päivällisellä. Testi oli sokkotesti. En kertonut kelleen mitään, kysyin vain päivällisen jälkeen huomasko kukaan mitään erilaista.
Kaikkien mielestä poika oli rauhallisempi, puhelias, mutta ei äänekäs. Valitti kun piti istua pöydässä pitkään, mutta istui, rauhallisesti. Äiti sanoi että poikaan saa ihan eri lailla kontaktin kuin yleensä, että poika katsoo silmiin ja kuuntelee.
Vähän ennen lähtöä poika "kuuroutui". Katsoin kelloa ja nauroin, että lääkkeen vaikutus loppui puoli h aiemmin.
Tänään en antanut lääkettä ja poika selkeästi rasittavampi.
Olen ollut hyväntuulinen, mutta pääsiäisen kunniksi lietsoin itseni taas angstiin, Sama vanha "täälläkö mun vaan pitää käkkiä ilman kivaa seuraa". Lapset maisemissa, mies reissussa. Kaikki kaveritkin on jossain. YYKKSIIINN!
En saa tehtyä mitään järkevää. Kaupassa kävin, lasta kuskasin. Kello on 14.00. Voisko koiraa ulkoiluttaa vaikka. Ja ööh, lukea?
Miksi en tällaisina hetkinä kykene ryhdistäytymään ja vaikka siivoa kaappeja?
Hei, ihan huippuhetki pakko mainita eiliseltä illalta. Kaikki kolme poikaa lähti illalla yhdeksän aikaan (kyllä, mä päästän jopa ekaluokkalaisen ulos siihen aikaan, jos tilanne niin vaatii) läheiseen leikkipuistoon pelaan keinupolttista.
Sisälle tultua kaikki kolme poikaa muistivat vanhan leikkinsä vuosien takaa ja leikkivät sitä. Leikki on oudohko. Ensin otetaan kaikki lautapelit, monopolit sun muut, ja jaetaan rahat ja kapistukset, ja sitten kaikki vetäytyvät poteroihinsa ja käyvät toistensa luona ostoksilla. Outo outo leikki, kun en tajua mitä ne myy ja ostaa. Huumeita? :D
Mutta liikutus, 8-13 vuotiaat, yhdessä, sovussa. (Ne leikki tota aikanaan, kun junnu oli 3v ja muut oli 7 ja 8v)
torstai 19. maaliskuuta 2015
Täydellisen naisen adhd
Montakohan vuotta siitä on kun Täydellisten naisten eka jakso tuli? Kauhean monta. No siitä asti olen haaveillut adhd lääkkeen testauksesta. Yhdessä jaksossahan se yksi neljän lapsen äiti testasi poikansa lääketttä ja pikkuhetkessä sai tehtyä kotiin suursiivouksen, hops vaan.
Noh, kohta saan testata tehoaako lääke minuun. Mun rakas keskimmäinen aloittaa ensi viikolla testaamaan kyseistä lääkettä ja heti aion pölli itselleni yhden napin. En jaksa odottaa.
Kaverin poika syö samaista lääkettä ja heille psykiatri sanoi, että lääkettä voi testata. Jos yhtään on adhd-taipumusta, niin lääke tehoaa. Kaverin mies kokeili ja sai tehtyä yhden työpäivän aikana parin päivän työt. Ystävänikin testasi mutta sai aikaan vai itkua, Kyyneleet valui suuren osan päivää.
Mä toivon saavani ennemmin se tehokkuuspuuskan. Mulla kun on keskitttymisongelmia....
Jaksatteko oottaa ensi viikkoon, että saatte tietää kuin kävi?
Noh, kohta saan testata tehoaako lääke minuun. Mun rakas keskimmäinen aloittaa ensi viikolla testaamaan kyseistä lääkettä ja heti aion pölli itselleni yhden napin. En jaksa odottaa.
Kaverin poika syö samaista lääkettä ja heille psykiatri sanoi, että lääkettä voi testata. Jos yhtään on adhd-taipumusta, niin lääke tehoaa. Kaverin mies kokeili ja sai tehtyä yhden työpäivän aikana parin päivän työt. Ystävänikin testasi mutta sai aikaan vai itkua, Kyyneleet valui suuren osan päivää.
Mä toivon saavani ennemmin se tehokkuuspuuskan. Mulla kun on keskitttymisongelmia....
Jaksatteko oottaa ensi viikkoon, että saatte tietää kuin kävi?
keskiviikko 18. maaliskuuta 2015
Ensitreffit alttarilla
Katsoin äsken, Ensitreffit alttarilla, mitä heille nyt kuuluu, jakson. Kyynelhdin sen lähes alusta loppuun. Ehkä keskikohdasta loppuun. Joku siinä koskettti ihan kauhean paljon. Hämmästelin sitä, miten aidon oloisia kaikki pariskunnat oli. Miten osasivatkin. Ihastuneena kuuntelin parisuhdeasiantuntijoiden ajatuksia. Ne pitäisi katsoa ja kuunnella uudestaan.
Olen aina tiennyt vaikeuteni suhteissa. Tänään sen sanoitti yksi asiantuntija. Jos ei pysty puhumaan kaikista tunteistaan/ajatuksistaan, etääntyy kumppanistaan.
Kyllä, ihan varmaan totta. Kuusitoista vuotta olen tätä asiaa harrjoitellut ja vieläkään en osaa. Mun elämää hallitseva mukavuudenhalu hallitsee mun suhdettakin. Haluan vaan että on mukavaa, en kaipaa haasteita. En halua puhua mistään ikävästä. Pitkän aikaa jaksan niin, mutta sitten esim. tää helvetin pms laukaisee hirviön ja musta tulee piilovittuilija. Ihan omaa syytäni.
Ei, en ryve missään parisuhdekriisissä kuitenkaan. On vaan omassa päässä ajatuksia, joita en osaa sanoittaa. Ja sanomattomina ne kasvaa.
Noh, mies lähti nyt viikon reissuun. Jospa sinä aikana kehitttyisin ihmisenä ja vaimona ja opettelisin avautumisen jaloja taitoja.
Huomenna mulla ja miehellä on vuosipäivä. 16 vuotta miehen ekasta meilistä mulle. Jotenkin tämä päivä on mulle aina yhtä rakas. Edelleen tunnistan meilissä (joka on mun päässä, ei valitettavasti enää paperilla) sen miehen, jonka kanssa elän. Edelleen seison valintani takana. Sano tämän vuosittain, eikä tämä vuosi ole poikkeus.
Itseäni haluaisin muuttaa, en miestäni. Ja eikö se jo ole aika poikkeuksellista? Usein naiset haluaa muuttaa nimenomaan miehiään. Minä haluan vaan muuttua itse.
Olen aina tiennyt vaikeuteni suhteissa. Tänään sen sanoitti yksi asiantuntija. Jos ei pysty puhumaan kaikista tunteistaan/ajatuksistaan, etääntyy kumppanistaan.
Kyllä, ihan varmaan totta. Kuusitoista vuotta olen tätä asiaa harrjoitellut ja vieläkään en osaa. Mun elämää hallitseva mukavuudenhalu hallitsee mun suhdettakin. Haluan vaan että on mukavaa, en kaipaa haasteita. En halua puhua mistään ikävästä. Pitkän aikaa jaksan niin, mutta sitten esim. tää helvetin pms laukaisee hirviön ja musta tulee piilovittuilija. Ihan omaa syytäni.
Ei, en ryve missään parisuhdekriisissä kuitenkaan. On vaan omassa päässä ajatuksia, joita en osaa sanoittaa. Ja sanomattomina ne kasvaa.
Noh, mies lähti nyt viikon reissuun. Jospa sinä aikana kehitttyisin ihmisenä ja vaimona ja opettelisin avautumisen jaloja taitoja.
Huomenna mulla ja miehellä on vuosipäivä. 16 vuotta miehen ekasta meilistä mulle. Jotenkin tämä päivä on mulle aina yhtä rakas. Edelleen tunnistan meilissä (joka on mun päässä, ei valitettavasti enää paperilla) sen miehen, jonka kanssa elän. Edelleen seison valintani takana. Sano tämän vuosittain, eikä tämä vuosi ole poikkeus.
Itseäni haluaisin muuttaa, en miestäni. Ja eikö se jo ole aika poikkeuksellista? Usein naiset haluaa muuttaa nimenomaan miehiään. Minä haluan vaan muuttua itse.
maanantai 16. maaliskuuta 2015
Päivän valivalit
Ennen maailmassa hiusten värjääminen oli paljon hauskempaa. Nyt se on tylsää, kun pitää vahdata jokaista harmaata hiusta, että saa ne piiloon. Vanhuus sucks!
Mulla on perhanan moinen pms, joka saa mut kohta potkimaan ja kivittämään ihmisiä. Siis oikeesti. Yleensä pms kestää mulla päivän, nyt jo kuudettta päivää. Mies oli jo valmis viikonloppuna ottamaan musta eron, kun olin niin äkäinen.
(Joku anonyymi joskus linkkas mulle jutun, jossa kerrottiin et pms on aika, joka näyttää mitkä asiat elämässä on vialla, jotka muuten pystyy työntämään taka-alalle. Tänään allekirjoitan tuon jutun. Olen ollut pitkään happy, mutta nyt jokainen huono asia elämässä on pinnalla big time. Vaikka ne harmaat hiukset.)
Vilona ketutti myös se, että en päässyt Sutkautus Elisan kanssa baariin. Pohdin miksi haluan edes sinne baariin, et mikä kumma tää uusi biletysvaihe oikein on. Vuosikymmenen tauon jälkeen. Vastaus on se, et siellä mä tunnen itseni nuoreksi, jolla on vielä elämä edessä. Kotona en aina saa samaa fiilistä.
Kodin kuvalehden toimituksen jäsenet vastas kysymykseen "Mistä tietää olevansa keski-iässä". Yksi vastas et siitä et perjantaina on kiva olla vaan kotona, eikä luule et elämä on jossain muualla. No en sit ole keski-ikäinen. Mun elämä nimenomaan ON SIELLÄ MUUALLA! Sad but true!
Sit superhyper vituksen aiheutti miehen puhelu aiheesta "lähden viikoksi työmatkalle". Mikä suomeksi tarkoittaa sitä, että tulevanakaan lauantaina en pääse baariin. (EI, mun mielessä EI pyöri mikään muu)
Sit en tajua miksi en laihdu lisää. Muutamassa viikossa lähti muutama kilo ja pääsin siirtymään tuumaan pienempiin farkkuihin. Siihen sit jämähdin. Ja hitsi, mä KÄVELEN. Teen lankkua. Syön fiksusti. Mikä jumittaa.
(Pitäis muuten kaivaa reilun vuoden takainen juttu täältä blogista. Muistan hihkuneeni kun melkein mahduin 32 tuuman farkkuihin. Haaveilin koosta 32. Mun uusimmat Lindex farkut on kokoa 30.JA mun Esprit farkutkin on samaa kokoa ollut viime kesästä, mut ne on tosi venyvät ja nykyään liian isot siis)
Jotain hyvää. Iloisesti hekottelenn tässä kun kuuntelen samalla keskimmäisen skypetystä jonkun ulkomaalaisen kanssa. Murunen puhuu tosi sujuvaa ja selkokielistä englantia. Tosta noin vaan. Sujuvasti ja takeltelematta. )
Nyt jatkamaan hiusten värjäystä. Niin olen kohta pirtsakka punapää! Ja hehkun!
Mulla on perhanan moinen pms, joka saa mut kohta potkimaan ja kivittämään ihmisiä. Siis oikeesti. Yleensä pms kestää mulla päivän, nyt jo kuudettta päivää. Mies oli jo valmis viikonloppuna ottamaan musta eron, kun olin niin äkäinen.
(Joku anonyymi joskus linkkas mulle jutun, jossa kerrottiin et pms on aika, joka näyttää mitkä asiat elämässä on vialla, jotka muuten pystyy työntämään taka-alalle. Tänään allekirjoitan tuon jutun. Olen ollut pitkään happy, mutta nyt jokainen huono asia elämässä on pinnalla big time. Vaikka ne harmaat hiukset.)
Vilona ketutti myös se, että en päässyt Sutkautus Elisan kanssa baariin. Pohdin miksi haluan edes sinne baariin, et mikä kumma tää uusi biletysvaihe oikein on. Vuosikymmenen tauon jälkeen. Vastaus on se, et siellä mä tunnen itseni nuoreksi, jolla on vielä elämä edessä. Kotona en aina saa samaa fiilistä.
Kodin kuvalehden toimituksen jäsenet vastas kysymykseen "Mistä tietää olevansa keski-iässä". Yksi vastas et siitä et perjantaina on kiva olla vaan kotona, eikä luule et elämä on jossain muualla. No en sit ole keski-ikäinen. Mun elämä nimenomaan ON SIELLÄ MUUALLA! Sad but true!
Sit superhyper vituksen aiheutti miehen puhelu aiheesta "lähden viikoksi työmatkalle". Mikä suomeksi tarkoittaa sitä, että tulevanakaan lauantaina en pääse baariin. (EI, mun mielessä EI pyöri mikään muu)
Sit en tajua miksi en laihdu lisää. Muutamassa viikossa lähti muutama kilo ja pääsin siirtymään tuumaan pienempiin farkkuihin. Siihen sit jämähdin. Ja hitsi, mä KÄVELEN. Teen lankkua. Syön fiksusti. Mikä jumittaa.
(Pitäis muuten kaivaa reilun vuoden takainen juttu täältä blogista. Muistan hihkuneeni kun melkein mahduin 32 tuuman farkkuihin. Haaveilin koosta 32. Mun uusimmat Lindex farkut on kokoa 30.JA mun Esprit farkutkin on samaa kokoa ollut viime kesästä, mut ne on tosi venyvät ja nykyään liian isot siis)
Jotain hyvää. Iloisesti hekottelenn tässä kun kuuntelen samalla keskimmäisen skypetystä jonkun ulkomaalaisen kanssa. Murunen puhuu tosi sujuvaa ja selkokielistä englantia. Tosta noin vaan. Sujuvasti ja takeltelematta. )
Nyt jatkamaan hiusten värjäystä. Niin olen kohta pirtsakka punapää! Ja hehkun!
torstai 12. maaliskuuta 2015
Urheilullinen ja sees
Vielä ei ole kukaan kommentoinut mun hyväkuntoisuutta ja urheilullista ulkonäköä.. Paljonko mun pitää oikein liikkua, että joku jotain sanois?
Mä oikeasti käyn kävelyllä vähintään kolmesti päivässä ja Polar loop kertoo askeleiksi 16000-20000. Enkö mä jo säteile maratonkuntoa kilometrien päähän?
Lankkuakin harrastan. Mun entinen 40 sekan ponnistelu ohitettu jo kirkkaasti. Lankutan jo 80 sekkaa tosta noin vain. Bikini fitness here I come! (As if)
Elämä on ollut hyvin iisiä monin tavoin. Iisiyttä ei vähennä edes se, et mies on ollut ennätyspaljon poissa viimeiset viisi viikkoa? Jos se ei ole reissussa, niin sit päivä- ja yötöissä. Käy kotona iltaisin hetken näyttäytymässä ja kuskaamassa lapsia harrastuksiin ja katoaa taas.
Ei se ole haittannut. Oikeasti ollut helppoa.
Tämän johdosta keskimmäinen kyllä heitti niin hyvän läpän viikonloppuna, et vieläkn vatsaan sattuu nauraminen.
Poika sanoi "kun sä käyt niin paljon siellä venäjällä, niin onkohan sulla siellä toinen perhe". Minä ja pojat naurettiin vedet silmissä, mies ei ihan yhtä kovaa. Iloisena lapset sit pohti monta lasta isällä siellä on ja ehkä nekin on poikia ja onkohan ne vastakohtia heille. Mua kiinnosti millainen se vaimo on. Junnu sanoi "sekin on sun vastakohta, se on sellainen joka huutaa todella paljon".
Mikä siis tarkoittaa, että mä en huuda. Tähän on tultu. Musta on tullut hiljainen ja sees!!!!
Mä oikeasti käyn kävelyllä vähintään kolmesti päivässä ja Polar loop kertoo askeleiksi 16000-20000. Enkö mä jo säteile maratonkuntoa kilometrien päähän?
Lankkuakin harrastan. Mun entinen 40 sekan ponnistelu ohitettu jo kirkkaasti. Lankutan jo 80 sekkaa tosta noin vain. Bikini fitness here I come! (As if)
Elämä on ollut hyvin iisiä monin tavoin. Iisiyttä ei vähennä edes se, et mies on ollut ennätyspaljon poissa viimeiset viisi viikkoa? Jos se ei ole reissussa, niin sit päivä- ja yötöissä. Käy kotona iltaisin hetken näyttäytymässä ja kuskaamassa lapsia harrastuksiin ja katoaa taas.
Ei se ole haittannut. Oikeasti ollut helppoa.
Tämän johdosta keskimmäinen kyllä heitti niin hyvän läpän viikonloppuna, et vieläkn vatsaan sattuu nauraminen.
Poika sanoi "kun sä käyt niin paljon siellä venäjällä, niin onkohan sulla siellä toinen perhe". Minä ja pojat naurettiin vedet silmissä, mies ei ihan yhtä kovaa. Iloisena lapset sit pohti monta lasta isällä siellä on ja ehkä nekin on poikia ja onkohan ne vastakohtia heille. Mua kiinnosti millainen se vaimo on. Junnu sanoi "sekin on sun vastakohta, se on sellainen joka huutaa todella paljon".
Mikä siis tarkoittaa, että mä en huuda. Tähän on tultu. Musta on tullut hiljainen ja sees!!!!
tiistai 10. maaliskuuta 2015
Hyvä viikko
"Miten sä olet nykyään noin hyväkuntoinen ja hoikka"? "Mä olen ajoittain niin ikävystynyt että karkotan tylsyyttä kävelyllä".
Tällaista kuvitteellista vuoropuhelua kävin päässäni viikonloppuna.
Mulla on luksusongelma. Juuri se ongelma, josta vuosia sitten osasin vain haaveilla. Mulla on vapaa-aikaa! Mua ei tarvita juuri ollenkaan. En osaa olla kotona tarpeettomana, mutta en osaa eli viitsi myöskään siivota ja raataa ja kuinka paljon edes minä jaksan lukea.
Tähän kaikkeen auttaa kävely!
Lauantaina esikoisen treeneissä kuuntelin yhden äidin lenkkijuttuja, menin kotiin ja lähdin lenkille. Kävely on tehnyt tehtävänsä. Ainakaan puoleen vuoteen en ole juossut ja nyt juoksin pari kilsaa ja enemmänkin olisi mennyt, mutta jalkaa särki.
Lenkin jälkeen istuin kotona reilun tunnin, pitkästyin ja lähdin kävelylle. Illalla menin kävelylle kaverin kanssa. Tällaista mulla on nykyään.
Sunnuntaina oli kikatuspäivä. Ensin aamulla katsotttiin miehen kanssa Kätevää emäntää ja nauretttiin. Sitten luin Anna Perhon Pientä säätöä ja nauroin taas.
Mm. näille. Lapsissa on hyvää: Ei tarvitse miettiä menisikö baariin vai hot joogaan, kun ei pääse kumpaankaan.
Tupakanpoltto jää pois, koska et halua olla lapsillesi huono esimerkki.
Lapset ovat rasittavia koska: Et saa juoda, polttaa tai pitää hauskaa. Se on suotu lapsettomille snkuille jotka saavat nukkua kolmeen ja sirottaa ekstaasia aamiaismuroihinsa.
Jokaista asiaa joutuu perustelemaan uuvuksiin asti. NO EHKÄ VEDÄN RÖÖKIÄ, KOSKA SE ON HAUSKAA, SAATANA. (Jostain syyystä tää on mun suosikki)
Kyllä, mulla on nuoren kapinallisen luonto.
Ja hahahhaa, mä meen baariin TAAS tulevana lauantaina laadukkaassa Sutkautus -seurassa. Paljastan sen täällä eukäteen, koska Elisa raukka ei viime kertaista baarireissua kehdannut jakaa blogissaan, ettette te vain luule meidän asuvan ravintoloissa. (Sorry Elisa)
Kyllä, me nyt vaan halutaan siemailla skumppa tai kaksi ihmisten ilmoilla. Näin se on.
Mitäs muuta kertoisi? Junnun omituisesta yöstä. Se nukkui ja heräs ja nukkui ja vaelteli ja höpisi omiaa. Lopulta otin sen mun viereen ja siellä se unissaan mumisi rukoilleensa jeesukselta, ettei näkis pahoja unia. "Mutta Linnunradan käsikirjassa liftareille aina sanotaan että ÄLÄ HÄTÄILE." Ja sit se tilttas. Jeesus ja Linnunradan käsikirja???
Nyt kun olen taas ilmaissut olevani olemassa, voinkin mennä kävelylle ja sen jälkeen uhrautuen siivota. Entinen hoitolapsi tulee kylään ja ehkä pitäisi esittää normimammaa ja puunata edes vähän.
Tällaista kuvitteellista vuoropuhelua kävin päässäni viikonloppuna.
Mulla on luksusongelma. Juuri se ongelma, josta vuosia sitten osasin vain haaveilla. Mulla on vapaa-aikaa! Mua ei tarvita juuri ollenkaan. En osaa olla kotona tarpeettomana, mutta en osaa eli viitsi myöskään siivota ja raataa ja kuinka paljon edes minä jaksan lukea.
Tähän kaikkeen auttaa kävely!
Lauantaina esikoisen treeneissä kuuntelin yhden äidin lenkkijuttuja, menin kotiin ja lähdin lenkille. Kävely on tehnyt tehtävänsä. Ainakaan puoleen vuoteen en ole juossut ja nyt juoksin pari kilsaa ja enemmänkin olisi mennyt, mutta jalkaa särki.
Lenkin jälkeen istuin kotona reilun tunnin, pitkästyin ja lähdin kävelylle. Illalla menin kävelylle kaverin kanssa. Tällaista mulla on nykyään.
Sunnuntaina oli kikatuspäivä. Ensin aamulla katsotttiin miehen kanssa Kätevää emäntää ja nauretttiin. Sitten luin Anna Perhon Pientä säätöä ja nauroin taas.
Mm. näille. Lapsissa on hyvää: Ei tarvitse miettiä menisikö baariin vai hot joogaan, kun ei pääse kumpaankaan.
Tupakanpoltto jää pois, koska et halua olla lapsillesi huono esimerkki.
Lapset ovat rasittavia koska: Et saa juoda, polttaa tai pitää hauskaa. Se on suotu lapsettomille snkuille jotka saavat nukkua kolmeen ja sirottaa ekstaasia aamiaismuroihinsa.
Jokaista asiaa joutuu perustelemaan uuvuksiin asti. NO EHKÄ VEDÄN RÖÖKIÄ, KOSKA SE ON HAUSKAA, SAATANA. (Jostain syyystä tää on mun suosikki)
Kyllä, mulla on nuoren kapinallisen luonto.
Ja hahahhaa, mä meen baariin TAAS tulevana lauantaina laadukkaassa Sutkautus -seurassa. Paljastan sen täällä eukäteen, koska Elisa raukka ei viime kertaista baarireissua kehdannut jakaa blogissaan, ettette te vain luule meidän asuvan ravintoloissa. (Sorry Elisa)
Kyllä, me nyt vaan halutaan siemailla skumppa tai kaksi ihmisten ilmoilla. Näin se on.
Mitäs muuta kertoisi? Junnun omituisesta yöstä. Se nukkui ja heräs ja nukkui ja vaelteli ja höpisi omiaa. Lopulta otin sen mun viereen ja siellä se unissaan mumisi rukoilleensa jeesukselta, ettei näkis pahoja unia. "Mutta Linnunradan käsikirjassa liftareille aina sanotaan että ÄLÄ HÄTÄILE." Ja sit se tilttas. Jeesus ja Linnunradan käsikirja???
Nyt kun olen taas ilmaissut olevani olemassa, voinkin mennä kävelylle ja sen jälkeen uhrautuen siivota. Entinen hoitolapsi tulee kylään ja ehkä pitäisi esittää normimammaa ja puunata edes vähän.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)