Kesäloman aikana silmät avautui omaan olemiseen.
Minähän siis valitan, ettei ikinä ole vapaata ja ikinä en mitään tee. Nyt huomasin, etten mä kauheasti edes kaipaa tekemistä siinä määrin kuin luulin.
Olin esimerkiksi harmitellut etten ikinä biletä ja rieku jossain. Lomalla menin ystävälle syömään ja drinkille ja siitä olimme suuntaamassa Mummotunneliin. Vielä kun olin vasta ystävällä, aloin jo katua sitä baarijuttua. Mietin milloin kehtaan lähteä kotiin. Mummikseen mentiin klo 20 ja 22.30 mä jo lähdin. Ei vaan yhtään huvittanut. Mä olen muuttunut juuri sellaiseksi joka valittaa "ei täällä voi edes jutella, kun on niin kova meteli."
Baariinhan mennään , että olisi mahdollista tavata joku. Mä vaan mietin että kamalaa, jos joku tulisi mulle puhumaan. No ei tullut, mutta toki siitäkin voi pahastua. Hhahaha. (en)
Kyllä mut on tuomittu yksinäisyyteen tällä hankalalla mentaliteetilla. (etenkin jos yhdessäolo ajatuksena ahdistaa, paitsi jos sisko)
Huomaatteko, mun jutut kiertää samaa kehää aina vaan :D
Loman aikana olin ystävän mökillä pari päivää, kävin Porvoossa ja kesäteatterissa Heinolassa. näin todella montaa ystävää vähintään pitkän kahvittelun verran. Siskon kanssa vietiin mun keskimmäinen Joensuuhun ja siellä oltiin pari päivää. Sit katsoin melkein kokonaan Mafsin. Eli tärkeimpiä tapahtui, näin ystäviä, mutten juurikaan "tehnyt" mitään. Ja se mun oivallus oli se, että en tarvitse tekemistä. Kuulostaa ehkä todella tylsältä.
Yksi ystäväni luetteli tänään mitä kaikkea hänelle on tapahtunut vuodessa ja listalla oli neljä aikamoista seikkailureissua. Mietin että voi ei, mä en tee mitään ja sit mietin että en jaksaisi seikkailumatkoja.
Mitäköhän mä edes jaksan nykyään :O
3 kommenttia:
Hyvä postaus. Musta se on taito, kun osaa nauttia arjesta ja pienistä jutuisa.
Mä en ainakaan edes kaipaa enää nykyään isoja spektaakkeleja, isoja festareita jne
Mä en myöskään jaksa enää olla myöhään missään. Nyt lupasin mennä lauantaina keikaille, kun sain edullisesti lipun. Keikka alkaa jo klo 20, joten ehkä jaksan olla koko keikan :D
Se on erittäin tärkeä taito, että oppii hahmottamaan sen, mistä ihan oikeasti pitää ja mikä tuo hyviä fiiliksiä omaan elämään. Some tuuttaa koko ajan erilaisten ihmisten onnen ja ilon hetkiä muiden nähtäville. Osa niistä on oikeasti niitä ja sitten iso osa on ihan vaan markkinakoneiston luomaa illuusiota siitä, että tälläinen maksullinen juttu parantaa elämän laatuasi.
Itse kannatan sitä, että kuuntelee itseään, että mikä on just mulle hyväksi. Mutta on silti avoin haastamaan itsensä välillä kokeilemaan uusia juttuja.
Lähetä kommentti