lauantai 10. joulukuuta 2022

Ihmiskoe ja puhetta vapaudesta

 Se ihmiskoe kesti tosi kauan, eli ei kestänyt. Heräsin aamuviideltä murehtimaan sitä, että kun poistin sovelluksen, niin miten mä kirjaudun sinne uudestaan, kun en muista salasanaani. Sitten muistin myös sen, että olen kirjeenvaihdossa parin ihmisen kanssa, et on vähän tylyä häpiyä noin vaan. 

MUTTA, olen ollut kovin hillitty ja hallittu. Mä vastasin pariin  saamaani viestiin, mutta en ole selaillut. Toki olen miljoona kertaa ottanut puhelimen käteen, mutta koska insta ei ole enää etusivulla, niin muistan etten saa mennä sinne. Jo aika monta tuntia tämä on toiminut. 

Eilisillan instatta käytin näihin asioihin: Kuntopyöräilin, luin Merete Mazzarellan kirjaa kirjoittamisesta, luin hauskaa "self help kirjaa", josta sain taas innostusta elämän hallintaan. Ja elämällä ja hallinnalla tarkoitan tietysti rahaa. 

Mietin mihin alan työntää sen rahan piiloon, joka aiemmin meni keskimmäisen viikkorahaan. Nythän hän saa palkkaa, joten äitipalvelut loppui. Vielä eilen maksoin parturin ja puhelinlaskun, mutta en enää ikinä milloinkaan koskaan. Näistä pitäisi jotakuinkin satanen piilottaa talteen. 

Eilen mietin sitä, että haluan rahaa säästöön, että voin ostaa itseni vapaaksi. Sit tässä self help-kirjassa kirjailija oli juurikin tehnyt sen. Alkoi säästää rahaa, että voi irtisanoutua ja ryhtyä freelanceriksi ja muuttaa Karibialle. No, mun haave ei ole sama, enkä edes tiedä mikä se on. No mutta tää mimmi palasteli säästämisen pieneksi palaksi. Vuodessa säästi rahat kolmen kuukauden menoihin. Pieninä palasina tarkoitti sitä, että jakoi sen ison summan 365:llä ka joka päivä laittoi vaadittavan summan talteen.  Tässä kohtaa mulla hieman meni moti. Mun pitäisi säästää 28 euroa päivässä saadakseni vuodessa oikea summa kasaan. Ja vaikka säästäisi kaksi vuotta, niin 14 euroa päivässäkin on ehkä aika paljon. Eli hirmu kauan kestää päästä vapaaksi :D Mutta jos ei yritä mitään, ei onnistukaan missään. 

Toisekseen, kuka sanoi että mun pitää vapautua vuodessa tai kahdessa? Etenkään kun en vieläkään tiedä mitä tarkoitan tällä vapaudella. Että mikä on se mun ihanne, mihin pyrin. 

Kauhean paljon pitää ihmisen miettiä. 

3 kommenttia:

Taru kirjoitti...

Loistava idea olla välillä poissa vähän sieltä sun täältä. Mä käyn instassa + fb vähintään pari kertaa päivässä ja sen ajan voisi käyttää johonkin ihan muuhun. Mut ei vaan pysty. Ja miksi en pysty? Siinäpä kysymys. Valoa joulukuulle <3

Rva Kepponen kirjoitti...

Ihan hirveästi tuli heti mietteitä, kun ei ollut jotain tyhjänpäivästä plärättävää. Mä saisin aikaa vapautettua, jos lopettaisin mun virtuaalilohikäärmeitten hoitamisen. Mutta kun oon panostanut niihin niin paljon, etten vielä raski :D :D :D

Rahansäästäminen on aina hyvä homma. Mä en ole viime vuosina saanut juuri mitään säästöön. Todellakin pitäisi ryhdistäytyä. Toisaalta ollaan tässä arvioitu, että jos mun fyysinen kunto menee samaa rataa kuin isäni (siihen on valitettavan paljon yhtäläisyyksiä) niin mulla on tässä vielä reilu 10 tehokasta menovuotta. Sen jälkeen alan istumaan himassa.

marikan polut kirjoitti...

mä häipyisin instasta ja facesta viivana, ellei 1) työnantaja edellyttäisi multa someviestintää ja 2) (tärkeämpi) ellei mulla olisi kavereita+ystäviä joihin pidän yhteyttä ja joiden elämästä pysyn kärryillä just niiden kautta, ja joihin olen tutustunut ensin virtuaalisesti (<3).

Yksi ystävä pitää kerran viikossa luurittoman.
Koko puhelinta en uskalla ja pysty sulkemaan, mutta pystyn kyllä jollain tavalla viettämään päivän aamusta iltaan ilman somea ja uutisia.
Aika usein lauantain, ja se on puhdistavaa. Välillä mietin jostain viikonlopun jutusta, että tästä sais kivan päivityksen, sitten annan sen olla. Ja jos olen päättänyt olla ilman somea, yritän piilottaa luurin aina johonkin niin, ettei se ole liian helposti saatavilla.
Pieleen homma menee silloin, jos joku (yleensä sisko) rupeaa kovasti viestittelemään ja erityisesti kyselemään neuvoa johonkin asiaan, silloin kun menee ensin nettiin selvittämään jotain, on liian helppoa jäädä somemaailmaan pyörimään. Pitää siis soittaa aina heti aamusta kaikille sukulaisille ja ratkaista kaikki niiden murheet :)
Ja ylipäätään olla sitkeästi menemättä nettiin. Jos yritän olla plaraamatta somea, yritän hoitaa kaikki nettiä vaativat jutut perinteisellä tietokoneella.
Mut kyllä toi koko homma vaatii ihan hirveästi päättäväisyyttä, ja sitä että ohjelmoi itselleen kaikenlaista tekemistä niihin hetkiin, jolloin yleensä pyörii somessa. Mulle kipukohtia ovat esim. bussin odotus ja bussissa istuminen.

Jos siihen lauantain perään onnistun olemaan myös sunnuntain kevyemmällä sometuksella ja uutisvirralla, alkaa koko seuraava viikkokin vähän kevyemmissä merkeissä.
En edes yritä toteuttaa tätä joka viikko, mutta aina välillä ja aika ajoin. Kerran-pari kuukaudessa tai jotain.