torstai 31. maaliskuuta 2022

Eläkkeistä ja muista

 Mulla on ollut pari päivää hirveä hinku käyttää rahaa ja ostaa jotain. Eilen himoitsin erityisen paljon 8 kilon kahvakuulaa. En mennyt kauppaan. Tänään halusin ostaa ihan mitä vaan, edes ruokaa, mutta en ostanut. Mitä tein sen sijaan? Vein pullot kauppaan ja sain kuusi euroa. Sitten vein säästöpossun sisällön talletusautomaattiin ja tilille napsahti 45 euroa. Nyt hymisen onnessani. 

Ihan kuin ihaninta maailmassa olisi siis säästäminen. 

Paras olisi säästääkin. Kävin kurkkaamassa tämän hetkisen eläketilanteen. Mun eläke on naurettava, vitsi kerrassaan. Nauratti lähes arvio, että jos tienaan sen minkä nyt ja teen töitä 70 vuotiaaksi, luitte oikein, niin mun eläke on 2400e. Että 18 vuotta saan tässä painaa aika kovaa vielä. Onneksi olen äitini tytär ja mun äitihän on jaksavampi ja nuorempi kuin minä, että kyllä, sosiaalitoimi saa katsoa mua vielä aika kauan.

Toinen vaihtoehto on säästää niin paljon kuin ikinä kykenen ja sijoittaa joka lantti. Harmi vaan että olen tämän ikäinen, että mun kuuluisi sijoittaa n tonni kuussa että se hyödyttäis. Nyt sijoitan n 120 euroa kuussa. 

Jatkan siis uutta elämäntapaani johon kuuluu mahdollisimman vähäinen rahan käyttö. Mun mahdollisimman vähäinen ei kyllä ole kamalan vähäistä, että ei tarvitse ihailla suuresti. 

Se missä tällä hetkellä säästän varmaan eniten, on oma ruoka. Olen syönyt kaalinuudelihässäkkää tai himonuudeleita kohta kaksi viikkoa. Kaali ja nuudeli ei paljoa maksa. Mun ruokiin menee varmaan helposti alle 20 e viikossa. Pitääkin itseasiassa laskea ensi viikolla tarkka summa ihan uteliasuudesta. No, poikienkin ruoat on tällä viikolla ollut halpoja. Kuopus syönyt pari päivää tuorepastaa pestolla ja raejuustolla, keskimmäinen chili con carnea. Joku muukin ruoka ollut mutten muista mikä.Loppuviikko syödään pakkaseen hankittuja ruokia, mutta valitettavasti ne on "roskaruokaa", joita ei ole tarkoitettu peräkkän syötäviksi. Eli nugetteja ja ranuja, pitsaa, tacopyttipannua. Se miksi tällä mennään, on se, että menin  mukaan #satasenviikko haasteeseen. Jos syödään pakkasestakin ruokaa, niin jäädään alle sataseen, mikä on aika huippua. 


5 kommenttia:

Rva Kepponen kirjoitti...

Mullahan oli amerikkalainen työkaveri USAssa, joka oli melkein 70v töissä. Kun hänen piti jäädä eläkkeelle pörssi sukelsi pahasti ja asuntojen arvot laskivat ja sittenpä ei ollutkaan varaa jäädä eläkkeelle. Sitten kävi niin, että hän kuitenkin yllättäen jäi juuri ennne 70v synttäriä eläkkeelle. Oli käynyt niin erinomaisesti, että tytär pääsi hyviin naimisiin ja valmistui eikä isän pitänyt enää elättää jatko-opintojaan tehnyttä tytärtään.

Mulla on parasta ennen päivä mennyt umpeen tekniikan alan työmarkkinoilla. Mun kauhuskenaario on se, että jään työttömäksi enkä enää työllisty ennen eläkeikää. Sit en tiedä, että miten meikäläise käy. Olen nyt toistaiseksi päättänyt olla lähinnä miettimättä tuota skenaariota kovin paljoa.

Leonida kirjoitti...

Hattu pois vaan tuon tosi hienon rahapohtimisen ja säästämisen johdosta! Tosi hyvää analyysiä ja seurantaa. Innostuin kurkistamaan työeläkeotteestani, paljonko eläkettä on kertynyt. Ei kovin paljoa, vähemmän kuin maksetaan lainoja kuukaudessa. Hui.

Laskin, että minulla on yhteensä kahdeksan vuotta, jolloin eläkettä on kertynyt 0-alle 20e /kk. Vietin kotona lasten kansssa viisi vuotta, vaihdoin alaa ja opiskelin 1,5 vuotta, tein kahta työtä alanvaihdon jälkeen osa-aikaisesti pari vuotta ennen kuin työllistyin täysipäiväisesti hyvin palkattuun tehtävään. Ne näkyvät kertymässä selkeästi.

Tulee mieleen, että pitäisi vaan säästää enemmän "vanhoille päiville", koska eläkejärjestelmämmehän on niin kuormittunut ja maksajia vähemmän ja vähemmän, ettei tiedä, onko meille ylipäänsä tulossa mitään eläkkeitä siinä vaiheessa, kun pitäisi jäädä eläkkeelle.

Nuo teidän arkiruoat kuulostaa niin hyvältä. Pääsisinkö kenties syömään lounasta teille? :D

marikan polut kirjoitti...

mä tunnistan nämä eläkepohdinnat; oon tehnyt osa-aikahommia melkein koko työurani...en paljoa viitsi työeläkeotetta katsella.
Oon yrittänyt säästää ja sijoittaa, mutta en mitenkään henkeäni pidättelisi edes niiden varassa. Pääsen ehkä kerran vuodessa ajelemaan bussilla lähiöstä keskustaan ;)

P kirjoitti...

Kommentointi on ollut tauolla, anteeksi. Kaikki on niin paneutuneet kommentteihinsa ja olleet avoimia. Kiitos.
Rva Kepponen, kiitos että jaoit oman pelkosi. EN oikeasti ollut tajunnut että hyvin koulutetut ja mun nähdäkseni menestyneetkin voi jännittää tulevaa. Viisasta että valitset olla murehtimatta. Sehän tosiaan ei auta.

Leonida, samoja mietitään. Mulla myös noita kotiäitivuosia jolloin eläkkeet ei karttuneet, sitten tää työ oli alkuun todella pienipalkkaista, ja tuskin kertyi montaakaan rahaa. Plus osa palkasta on kulukorvausta, josta ei kerry mitään.
Niin muistan sen, kun eksän kanssa mietittiin että meidän talo on se meidän eläke. Kirosana, miksi sitä ei tajua, että ero ehtii tulla ennen sitä. MIksi ei säästä edes vähän AJOISSA.
Tervetuloa lounaalle Leonida :)

Marika, sä sentään OLET sijoittanut ja säästänyt jo pidempään? Ihailua.
Nauratti tuo bussilla keskustaan. Onkohan se minunkin tulevaisuuteni?

Anonyymi kirjoitti...

Dear P, sitä aina kuvittelee, että muilla on asiat paremmin, eikö? Tän postauksen takia itken täällä tulevan pelkoa: minulla, korkeakoulutetulla opella on tällä hetkellä eläke 1700€/kk jos jaksan painaa duunia 70v asti. En oo jaksamassa. Kiitos homealtistuksen, äitiys- vanhempain ja opintovapaiden tää on nyt tätä. Iskipä kovasti... Mitähän sitä keksis ettei ois ihan ongelmissa eläkkeellä?