Mun ystävä aina sanoo mulle noin. Että tunne tunteesi, älä kiellä niitä. Helmikuussa tunsin monen monta tunnetta. Olen alkanut miettimään, että mun tarve olla suhteellisen positiivinen ja olla olematta VIHAINEN, on aika huono homma sekin.
Olen helmikuussa ollut uupunut, vihainen, pettynyt, katkera, surullinen, tylsistynyt ja mitäs muita tunteita sitä onkaan. Nämä tunteet on tulleet mun uniinkin nyt viime päivinä. Olen unissa riidoissa ja katkera ja surkea. Jotain työtä mä selvästi teen menneiden kanssa?? Ilmeisesti se auttaa, koska nyt viikon olen ollut ihan seesteinen jo. Okei, se johtuu suurimmaksi osaksi siitä, että pitkästä aikaa mun työ on kivaa :) Tai ei ole raskasta!
Pienesti tunsin kyllä katkeruutta eilen. Kuopus ei päässyt treeneihin, koska ystäväni, jonka kanssa jaetaan kuskaukset oli reissussa. Treenit loppuu siihen aikaan kun mun pienet menee nukkumaan. Se että olen yh kävi taas todella selväksi. Poikien isä oli kipeä, eikä voinut auttaa. Se katkeruus johtuu siitä, että kun eksä muuttaa hornaan, niin tästä tulee mun arkea. Että poika ei pääse treeneihin, jollei saa kyytiä joltakulta. Tämä voi tuntua pikkujutulta, mutta ei vaan ole. Tämä on aihe, joka välillä valvottaa mua öisin.
Eilen tästä tuli snadi draama ja syyllistin itseäni ääneen. "Anteeksi että mulla on tällainen työ. Mä lopetan tän ja muutetaan yksiöön asumaan ja sit pääset treeneihin aina. Anteeksi myös siitä että olen niin paska parisuhteissa että eroan aina ja olen yksin kaiken kanssa. "
Nauruksihan tuo muuttui.
Tuloja ja menoja kirjaan kiltisti ylös, mutta voin sanoa että aikamoinen herpaantuminen on tapahtunut tuolla meno-osastolla. Mä en ostele mitään turhaa vieläkään, mutta kaikenlaisia ärsyttäviä ostoja ollut alkaen täishampoosta ja päättyen kalliseen pyöränlukkoon. (Se mitä en kadu, on kolme pokkaria Prismasta, kun oli tuplabonuspäivät.) Ruokien miettiminenkin on taas niin vaikeaa että siihenkin menee ehkä enemmän rahaa kuin haluaisin.
Ainiin, mä tyhjensin viime viikolla arkkupakastimen. Roskiin meni muovikassillinen kamaa :( Hitto toi pohjaton kaivo imee sisäänsä tavaraa, joka vain katoaa. Taas löytyi miljoona pussia marjoja, etenkin vadelmia, joita aina ostan, kun en tiedä että niitä on jo. No mutta nyt tiedän mitä pakastimessa on ja aion pikapikaa käyttää sieltä mahdollisimman paljon kaikkea. Varsinkin mustikkarahkaa meillä syödään tulevaisuudessa paljon,
Mun uusin herkkuruoka on muuten simppeli. Sitä ihanaa Pirkan valkosipulirouhetta chili-seesamiöljyssä ja suikaloitua valkokaalia kuullotetaan. Kun se on lähes valmista, heitän joukkoon nuudeleita. Ja sitten vain syömään.
2 kommenttia:
Tunteita tulee ja menee. Ehkä hedelmällisintä olisi, jos pystyisi ajattelemaan vaan, että ahas tälläinen tunne. Jos se tunne jotenkin vaivaa tai erottuu muista tunteista, niin sitten voisi pysähtyä miettimään, että mikä sen tunteen aiheuttaa ja pitääkö siihen tunteeseen reagoida. Koska ei kaikkiin tunteisiin tarvitse millään lailla reagoida.
Minä olen aika peruspositiivinen ja mukavuudenhaluinen. Siksi mulle sellaiset vähän kärttyisemmät fiilikset ovat polttoainetta. En jaksa lähteä tekemään kovinkaan kummoisia muutoksia, ellei mene hermot tai tule joku muu negatiivinen tunne. Kyllä mut ajaa keväällä terassin siivoustöihin se, että naapurin aikaansaava rouva laittaa omansa ihan vimpan päälle kuntoon enkä enää kestä katsella omaa sotkuterassiani :D
Joo, komppaan Kepposkaa, että tunteita tulee ja menee, eikä jokaisen tarvitse johtaa toimintaan. Sekin on totta, että negatiivisten tunteiden takana on joku täyttymätön tarve, josta tunne kumpuaa.
Positiivinen ajattelu ei tarkoita, että vaikka kuinka ketuttaa, pitäisi vaan olla seesteisen kiitollinen ja positiivinen kaikesta siitä, mikä kuitenkin on hyvin. Ehkä se tarkoittaakin ennemmin sitä, että antaa itsensä rämpiä ne hankalatkin tunteet läpi ja uskoo aidosti, että kohta jo tuntuu paremmalta. Tyyliin sateen jälkeen paistaa aina aurinko.
Tunteet on tosi tärkeitä nimenomaan siksi, että niiden kautta voidaan päästä kiinni omiin syviin tarpeisiin -ja opitaan taas lisää itsestämme. Mutta usein niiden tunteiden äärelle ei tule pysähdyttyä arjen kiireissä, minä ainakaan. Moni on myös tottunut suorittamaan kaikenlaista, ettei tarvitsisi tuntea vaikeampia tunteitaan. Tämä tapa selviytyä on sodan kärsineelle sukupolvelle hyvinkin ominainen, kun silloin ei ollut edes vaihtoehtoja, että olisi voinut jäädä "tuntemaan tunteitaan". Toki työn tekeminen ja jatkuva puuhastelu on ollut myös arvostettavaa, että sitäkin kautta moni kärsii huonosta omatunnosta, jos välillä laiskottelee.
Minä kannatan laiskottelua, koska silloin voi ajatus lentää rauhassa, eikä tarvitse sotkea kauppalistaa siihen hetkeen. Eli hyvän omatunnon laiskottelua. :)
Kiva muuten kuulla, että työsi on taas kivaa, eikä raskasta! <3 Ja tuo valkosipulirouhe-chililöljy-kaalisysteemi kuulostaa tosi hyvältä.
Lähetä kommentti