Mä en osaa yhtään enää elää hetkessä. Mä mietin koko ajan paljonko mulla on rahaa tilillä seuraavan tilipäivän koittaessa. (Vielä 2,5 viikkoa aikaa sinne) Että kuinka paljon pystyn siirtämään rahaa säästötilille, kun kerrankin olen pysynyt budjetissa ja jäänyt plussallekin.
Kyllä, mä mietin rahaa koko ajan.
Tästä tulee mieleen vanha muisto mun superhypersiivouspäivästä. Olin onnellinen kuinka käsittämättömän siistiä kotona oli ja sitten yhtäkkiä tajusin ettei se siisteys pysy. Että se kertasiivous ei riitä. Että se huikea siisteys kestään vain hetken. Olin todella lannistunut.
Samaa fiilistä koen juuri nyt. Mä todellakin olen ymmärtänyt, että vaikka nyt ( ehkä kaksi viikkoa) olen ollut käyttämättä rahaa holtittomasti ja olen osannut olla fiksu, niin se ei riitä. Se yksi kerta. Yksi kuukausi. Tätä on vaan jatkettava ja jatkettava. Ikinä saa enää hellittää.
Mutta voiko taloudellisuus olla elämän sisältö etenkin nyt, kun ei ole muuta?
Olen alkanut tulla lähinnä vain vihaiseksi siitä, että kaiken saan kantaa yksin. Siis talousvastuun. Olen hirmu äkäinen. Miten mä en oikeasti ennen vanhaan tajunnut, kuin tympeetä useimmilla "yksinhuoltajilla" on? Anteeksi.
Mutta jotain positiivistakin. Mun ystävä halusi eilen tulla meille raivaamaan mun keittiönkaapit. Se oli seurassa älyttömän kivaa ja vihdoin kaapit on järjestyksessä. Paitsi että ruokakaapit on liian täynnä. Mistä se kertoo? Siitä ettei meillä näköjään syödä ruokaa kaapeista. Nytkin tulevan viikon chili con carne ainekset on pöydällä, koska ne ei mahdu kaappiin.
Toinen positiivinen asia on mun "kultaseinä". Kinttupolut-Marika eilen kommentoi instassa, että mun seinä on hieman Toscanamainen. Vihdoin siis Toscanaa jossain muodossa.
Saisinko vinkkejä johonkin positiiviseen kiitos?
1 kommentti:
Taloudellisen vastuun kantaminen yksin on varmasti raskasta. Mua tässä nyky-yhteiskunnassa on jo pidempään sapettanut se, että on myös paljon kokopäivätyössä käyviä ihmisiä, joiden rahat eivät riitä elämiseen. Heillä pysyy nenä pinnan päällä yhteiskunnan tulonsiirtojen esim. asumistuki avulla. Yksi hyvä esimerkki on siivoustyö. Ei ole kevyttä hommaa ja ehdottoman tarpeellista, mutta sillä on vaikea elää pääkaupunkiseudulla. Tuttavan tuttavaa seuranneena totean, että omistajana verotettavat tulot siivousyrityksen johtamisesta ovat huikeat ja veroprosentti paljon pienempi kuin minulla. Mun koulukaverin vanhemmat olivat siivooja ja rekkakuski ja asuivat omistusasunnossa Vantaalla eivätkä saaneet mitään tulonsiirtoja.
Lähetä kommentti