Taas on viikko mennyt ja mitä jäi käteen?
Koko alkuviikon synkistelin. Elämä oli tylsää, mälsää, ikävää jne. En ollut järin positiivinen. Ärsyttävintä siinä olossa oli se, ettei mikään ole huonosti. Kunhan vaan tuntui tyhjältä ja tylsältä.
Keskiviikkona elämä parani huikeasti. Olin miehen antanut pitää autoa alkuviikon, mutta keskiviikkona olin taas vapaa nainen liikkumaan. Kävin kirpparilla ja tein hirmuisen määrän löytöjä, lähinnä pojille. Innoissani ajoin (kutsusta) poikien luokse isän kotiin uusia vaatteita esittelemään. Siinä sitten juteltiin taaperoiden leikkiessä. Siis mun taaperon ja eksän pojan. Mun ainoa leikkiseura!
Perjantaina oli kivaa sikäli, että pääsin päivällä vesijuoksemaan pitkän tauon jälkeen. Ei huvittanut ja ei olis kannattanut. Uimahallin jälkeen olo oli tosi kurja ja kylmä, enkä olisi jaksanut mitään. Mutta jaksettava oli. Pääsin miehen kanssa katsomaan ihanan ihanaa Queen-leffaa. Mä tykkäsin elokuvasta tosi paljon. Puolivälistä eteenpäin itkin kauniisti ja paljon. Siinä oli niin kaunis biisi, jota suuri yleisö lauloi ja se sitten laukaisi itkuvirrat, jotka ei loppuneet. Eli ihana leffa!
Kotiin tultiin vasta puolenyön aikaan ja kiisin nukkumaan. Aamulla heräsin, lähetin taaperon matkaan ja aloin nukkumaan. Nukuin lähes koko päivän. Välillä hetken hereillä. Suunnitelmissa oli pieni skumppa ja ruokahetki kaverin kanssa ja kiva ilta miehen kanssa, mutta mikään ei toteutunut. Minä nukuin.
Sunnuntaina nukuin ja nukuin ja sitten katsoin varmaan kahdeksan tuntia telkkaria.
Tulipa levättyä. Se harvinainen vapaa viikonloppu. Lohdutan itseäni, et jos olisin sairastanut taaperon kanssa, niin en varmaan tänään olisi tolpillani.
Sain mä viime viikolla jotain aikaankin. Varaston sain raivattua ja vietyä rojua kaatopaikalle. Vaatekaapin siivosin, mutten saanut siitä kyllä minkäänlaista kiinnostavaa postausta aikaiseksi tyyliin "löysin itseni, tyylini ja nyt olen aina helposti upea".
Aaa niin, viikon sympaattisin kutsu tuli sosiaalityöntekijältä, joka järjestää Sijaisperheiden rekry-illan. Mut halutaan sinne haastateltavaksi. Olen otettu ja innoissani tietysti. Ihana päästä jonnekin tekemään jotain eli puhumaan.
Ehkä tässä jäätiin plussan puolelle kuitenkin tässä viikossa.
jk. Tämän päivän inspiraatio numero 1. Olen saattanut mainita Laura Frimanin kolumnin Trendi-lehdestä, jossa puhui rahankäytöstään. Kuinka merkkaa ylös jokaisen käyttämänsä euron. Tänään Hesarissa kertoi metodinsa joka mykisti.
Mä haluan Laura Frimaniksi. Mä aion opetella Lauraksi. Vaihdan ehkä nimimerkkinikin L:ksi.
(mun piti viime viikolla käyttää 100e. Käytin 300. MIKÄ MUA VAIVAA?
3 kommenttia:
Mä niin riemuitsen, että pääsitte elokuviin ja että energiasi ovat palanneet.
Mulla on energiaa aina hetkittäin, tänään tuntui että ei ole, mutta ehkä jo huomenna?
Mä en pystyisi jatkuvaan rahan tarkkailuun (koska kiirus) ja mua hiukan ärsytti, että Laura budjetoi ravintola/kukka juttuja viikottain. Ja lisäksi nainen elää muutenkin erittäin kivaa, jopa elitististä elämää. Heillähän oli tovin kakkosasunto Hngissä... Ei mun kukkarolla vaan....
Jostain luin sen kertovan, että pystyi ostaan sijoituskämpän juurikin koska on säästäväinen. Pakko ihailla. Tuskin ne rahaan hukkuu kun mies on työtön. Senkin luin juuri instasta. Yritän olla kadehtimatta ja imen vaan oppeja. " kun tinkii arjessa kaikesta, niin jää rahaa niihin kivoihinkin".
Myönnän kyl ettei helpolta tunnu.
pitäiskö tehdä säästöviikkokuuripostaus? (siis sun, ei varmaankaan mun. Ei ole rahaa, ei ole mistä säästää...)
Lähetä kommentti