Muistutus alkuun: Fiilikset vaihtelee. Vaikka tänään olisi kurjaa ja raskasta, huomenna ei ehkä ole.
Tämä välillä pääsee unohtumaan, vaikka aika hyvin jo muistan muutenkin että fiiliksiä tulee ja menee.
Pari päivää ollut aika uupunut ja angstinen. Jotenkin järkytti ajatus, että mun vastuulla on hoitaa ja kasvattaa taaperoa mahdollisesti hyvinkin pitkään. Ilman vapaita!
Se ei ollut hirmuisen houkutteleva ajatus, vaikka kyseinen taapero onkin suloinen ja "helppo". Jotenkin vaan iski kasvatusvastuuahistus
No tänään, vesijuostuani 50 minsaa, syötyäni lohisalaattilounaan ja nukuttuani n. 1,5 h, olo parani reippaasti. Lähdin kärrykävelylle ja mietin, että onpa siistiä nähdä kuinka joku kasvaa ja kehittyy ja todennäköisesti oppii meillä puhumaan. Mä saan kokea sen ja saan vielä palkan lisäksi halauksia ja märkiä pusuja. Ei tää nyt huono homma ole.
Eli näin, vuorokaudessa olo parani 90 prossaa.
Alan taas vannoa liikunnan nimeen. Minä, joka kuukausia en liikkunut yhtään. Nyt en vain halua rehkiä. Vesijutskaa ja kärrylenkkejä. Välillä ehkä kotijumppaa.
Ja kyllä, mä oikeasti olen nyt nukkunut paremmin. Herään useimmiten vasta herätyskelloon enkä siis viideltä ärsyttävästi valvomaan. Olen jopa lakannnut stressaamasta nukkumisesta. Tämä kaikki n viikossa.
Liikunnasta tuli mieleen autokirous. Kyllähän mä olen tiennyt että auto laiskistaa, mutta eilen tajusin sen omalla kohdalla. Kauhean ylpeänä olen jokusen kärrylenkin tehnyt kauppaan, jonne ehkä 600 metriä. Yhtäkkiä tajusin, että kun mun isot pojat oli taaperoita, mulla ei ollut ajokorttia. Silloisessa kodissani Vantaalla kävelin joka päivä puistoon ja kauppaan ja avoimeen päiväkotiin ja puistoon ja kavereille. Nyt mä menen aina kaikkialle autolla. Aina! Vähän ahistavaa kun miettii. Nyt siis otan ilon irti kärrylapsesta ja käytän autoa vähemmän.
On mulla muitakin suuria oivalluksia IHAN varmasti, mutta niihin palaan joskus toiste. Nyt pitää paistaa parsakaalia ja kanaa iltaruoksi itselleni. Ja syöttää taapero. Hirveesti kaikkee.
4 kommenttia:
jopa julkinen liikenne laiskistaa; kun mulla on bussikortti, menen heti bussiin enkä pyöräile...
On varmaan ihanaa ja lannistavaa yhtäaikaa tuo kasvatusvastuu.
Tää ei liity oikeastaan yhtään mihinkään otsikon lisäksi, mutta muistan kun laulussa muksuna laulettiin, että 'onni täällä vaihtelee' niin mä luulin, että se on joku Onni joka vaihtelee vaippoja.
Mut tänään on varmana hyvä (ja halpa) päivä@
Marika, Teillä on selvästi hyvä julkinen liikenne. Meillä kulkee bussi kerran tunnissa kai, enkä edes reittejä tiedä.
Ihana ja lannistava on hyvä määritelmä. Lähempänä ihanaa onneksi.
Helmi nainen, hehehhe. Olispa täälläkin joku onni vaipan vaihdossa.
JA on hyvä ja halpa päivä tokikin. Nyt mä sen niin aloitan! :D
Täällä kans vähän sellainen olo, että nyt mennään näillä mitä on ja joskus sit taas ehkä paremmilla fiiliksillä. Ehkä :D
Sen huomaan omalla kohdallani, että liikkuminen auttaa just unen laatuunkin. Ja mielialaan, vaikkei se mitään ongelmia sinänsä ratkaisekaan.
Mahdollisimman mukavaa päivää ♥
Lähetä kommentti