Hormonimyrskyt ja kylpytakki

Niin sain kauhean etukäteisahdistuksen, että melkein itken. Jotain lehteä luin eilen ja jostain syystä näin jonkun vaihdevuosijutun. Ihan viattomasti silmäilin sitä, ei koske mua-tyyliin, ja sitten silmä osui järkyttävään lauseeseen. Jos ihmiseltä on kielletty hormonit, niin se ei voi käyttää hormonihoitojutskia.
MINÄ EN SAA KÄYTTÄÄ hormoneja. Enkö mä saa mitään hellää hoivaa mun vaihdevuosivaivoihin? Muutunko mä karjuvaksi hirviöksi, joka yrittää tasoittaa itseään ainoastaan avantouinnilla. Ja sekin vielä. Mua ei kesäisin saa järveen paitsi huimalla helteellä ja sit joskus ylihuomenna mun pitää aloittaa avantouinnit. (Olettevasti mun vaihdevuodet alkaa joskus ylihuomenna, että hauskaa tiistaita vaan mulle. Itseasiassa, mun vuodet on jo ehkä alkaneet, koska yöaikaan mun ajatukset on äärettömän agressiiviset. Viime yönäkin unenpöppörössä pelkäsin, että haen veitsen ja katkaisen yhden kaulan.)

Eilen illalla yritin kysellä mieheltä, mitä me tehdään iltapäivällä kun hän ja esikko on palanneet säbäturnauksesta. Sanoin "jos me oltais amerikkalaisessa elokuvassa, niin me mentäis treffeille ja sit kieriskeltäis tuolla pellolla". Mies katsoi mua pitkään joten lisäsin "mutta kun me ollaan vaan tällaisessa Kaurismäkeläisessä elokuvassa".
 Tuntia myöhemmin kaveri soitti ja mentiin meidän parkkipaikalle hengaileen. (Mikä lauantai-ilta. Hengaillaan parkkiksella tunti.)
Kerroin kaverillekin mun amerikkalaisen elokuvan haaveesta ja ystävä totes, et varmaan olet kuitenkin joku Tulitikkutehtaan tyttö.
Olin äimän käkenä. Miten ystävä osasikin mainita juuri Kaurismäkeläisen elokuvan.  Mä aion niin oikean ihmisen kanssa kirjoittaa mun kirjan. Me luetaan ajatuksia.

Kaveri oli suunnitellut meidän yhteiskirjaa. Sen hahmo perustuu omiin kriiseihin ja mun hahmo kaikkiin niihin ystäviin, joita aktiivisesti neuvon. Voin kertoa, että ainakin mun hahmot on kauniita!
 Pääsee mun kirjaan kyllä yksi oman elämän tyyppikin. Yksi mies, joka halusi aina nähdä mut kylpytakissa. Ei, ei läpinäkyvässä seksikkäässä, vaan ihan reilusti froteisessa peruskylpytakissa. Tsih!

Miksi mä paljastan mut kirjan kaikki jutut täällä? Vai siksi, että sit pitäis tehdäkin jotain.
 Kyllä mä tänään jotain tein asian eteen. Raahasin kaverin kanssa mun kauniin valkoisen kirjoituslipaston olohuoneeseen. Täällä sitten aistikkaassa oloasussa istun keskellä elämää ja kirjoitan huikeita elämänmakuisia lauseita. Onko mun lauseet jo parempia kuin eilen, testaan nimittäin tätä uutta kirjoituspaikkaa Uteliaan Vilin mekkaloidessa vieressä.

Kaverista vielä. Käytiin aamulla kävelyllä yhdessä ja tultiin sitten meille kahville. Puuskahdin, et kuin hän voi käydä meillä, kun täällä on tällainen jarkyttävä kaaos aina. " En tiedä. Ehkä mä olen tottunut".
Eikä mennyt kauaa, kun alettiin siirteleen huonekaluja ja imuroimaan ja pyyhkimään pölyjä (kaveri). No vuoroin vieraissa. Kaveri puuskailee  meillä ja mä ruokin sen poikaa.