tiistai 31. joulukuuta 2013

Vuosikatsaus, jossa ei ole mitään katsastettavaa

Eilen kysyin mieheltä onko sillä ollut hyvä vuosi? Jäin miettimään omaa vuottani. Ihan tavallinen tapahtumaton vuosi. Sinänsä hyvä vuosi, ei ole tapahtunut mitään negatiivistakaan, mutta hailaitit kyllä puuttuu kokonaan. En tiedä olisinko pettynyt vai ihan keski-ikäisen tyytyväinen. Eihän enää varmaan mitä hailaitteja ole edes odotettavissa. (Kauhea, ei noin voi sanoa tai edes ajatella. Peruutan puheeni.)

Selailin blogiakin. Se on täynnä itseään toistavaa ikävystyttävää pölinää. Nyt on ryhdistäydyttävä ja alettava kiinnostavaksi ihmiseksi, joka elää kiinnostavaa elämää.  (Vaikka aion kyllä enimmäkseen käydä kävelyllä ja syödä kanaa ja papuja)

Omaa ja miehen työtä olen taas miettinyt myös. Aika jännää, et samassa taloudessa asuu kaksi ihmistä, joilla hieman epätavallinen aikaavievä työ. Ei ehkä ihme, että jotkut meille hieman pudistelee päätään. Mutta jos itse olemme jotakuinkin tyytyväisiä, niin kai se riittää. Se, että olenko MÄ koko ajan tyytyväinen on sitten toinen juttu. Mulle kyllä tuo miehen työ myytiin hieman eri tavalla, kuin mikä on totuus. Ei ihan winwin, enemmänkin looseloose, mutta ihmeekseni olen ihan happy! Mulle sopii etäsuhde. Musta on kivempi olla yhdessä, kun harvoin näkee. Sen olen jos vuosia tiennyt, et mulle ei sopisi mies, joka kotona kaikki illat.
 Lempisarjassani Perhesiteissä sanottiin, että etäsuhde tappaa suhteen. "Ihminen huomaa pärjäävänsä yksin, vaikkei haluaisikaan". Jäin miettimään, että mitä sitten. Eikö se ole hyvä, että pärjää yksinkin? Eikö se sitten todista, että suhde perustuu vapaaehtoisuuteen eikä pakkoon?

Vuoden parhaita asioita on ollut ystävät, joita olen nähnyt enemmän. (Liian vähän silti) Hyvää on myös se, että olen oppinut ottamaan omaa aikaa. (jota sitäkään ei kyllä kauheasti ole) Olen oppinut tunnistamaan Pms:n, mikä on hyvä. En ole koko ajan avioeroa ottamassa mielessäni. Olen myös oppinut syömään kohtuullisemmin. Tai ehkä tasapainoilemaan paremmin. Paino laskussa, ei kovaa, mutta laskussa. Jojoilut on loppuneet.

Ensi vuonna haluan enemmän omaa aikaa, enemmän kärsivälliyyttä, enemmän juhlia, enemmän aikaa miehen kanssa. Enemmän hyviä ajatuksia.

Ensi vuoden projekti on myös kodin uusiminen. Pinnat uusiksi, pikkuhiljaa. Saanko vihdoin keltaiset seinät keittiöön?



5 kommenttia:

Tuula kirjoitti...

Mäkin voisin toivoa ensi vuodelle enemmän omaa aikaa, kärsivällisyyttä (sitä tarvitsen!!) ja todellakin enemmän juhlia ja hyviä ajatuksia :) Ehkä voidaan jossain vaiheessa yhdessä järkätä noi kaksi viimeksi mainittua? ;)

Puss sinä ihana, ja upeaa uutta vuotta! ♥

Haapametsä kirjoitti...

Ihanampaa uutta vuotta odotellessa, kippis :)

Sari kirjoitti...

Kyllä se elämä on hyvää jos ei siinä ole mitään negatiivista, vaikka ne hailaitit puuttuisivatkin!
Olen kanssasi samaa mieltä, että etäsuhde sopii varmasti monelle naiselle, kuten sinulle ja minulle. Uskon muuten, että se on rankempaa miehille...
Oikein hyvää uutta vuotta, tuokoon se edes yhden hailaitin!

Taru kirjoitti...

Jos ei ole riman alituksia tai syviä kuoppia, eikö vuosi ole hyvä? Mä niin toivon, että elämä alkaisi olla tasaisempaa. Kaipaan seesteisyyttä ja harmoniaa, mitä tosin ei mun luonteella välttämättä ole tiedossa noin miljoonaan vuoteen!

Kiitos muru kuluneesta vuodesta, niin monesta ilon hetkestä kanssasi. Ilon ja pusujen kautta uuteen vuoteen!

Ensi viikkoon??

Leonida kirjoitti...

Älä ryhdistäydy, tämä blogi on loistavaa luettavaa juuri sellaisena kuin se on!

Kiitos vanhan vuoden lukuisista hymyistä ja naurunpyrskähdyksistä juttujesi parissa, kuten myös niistä "parittajan" toimista sekä säkenöivästä juttuseurasta, P!

Elikkä paljon kaikkea ihanaa ja hyvää uudelle vuodelle sinulle ja perheellesi, ja lisää tätä! :)