Hirmuista onnea ja outoja hankintoja

Nyt on hyvä fiilis. Olen käynyt lasten (No aika aikuisten) kanssa ihania keskusteluja viikonloppuna. Ensin esikoinen ja miniä alkoivat pohtia, että jospa muuttaisikin tänne jonnekin mun lähelle. "Kun me kaikki vapaa-aika muutenkin täällä hengataan, niin yhtähyvin vois muuttaa tänne" sanoi miniäkin. Tää on sillai iso juttu hänelle, koska aiemmin ei voinut kuvitellakaan vaihtavansa kotikaupunkia. 

Sit puheeksi tuli poikien isän viivästynyt taloprojekti. Keskimmäinen totesi, että koska pikkuveljen tänne muuttaminen siis viivästyy, niin hän saa asua kotona pidempään. Kysyin että eikö hän oikeasti halua asua jo omillaan, olla rauhassa. Vastaus oli etttä ei ei ei missään tapauksessa. Et hän ei halua olla yksin. "Jos nyt tulee tylsää, tuun portaat alas ja näen SUT". Tämän hän sanoi painokkaasti ja kasvot loistaen. Olin että enkö mä oikeasti kyllästytä häntä jo ja enkö käy hermoon. Ja ei, ei ymmärtänyt miksi näin olisi. "Mulla on hyvä vanhempi." Esikoinenkin sit sanoi että aika hyvä tilanne, "oot aika onnekas, ei kaikilla ole noin". 

No aika ihanaa oikeasti. Olen aika liikuttunut. 

Muuten mun ärsyttävä valjuilu on jatkunut. Mä en jotenkaan yhtään saa kiinni sellaisesta "tosi hyvästä fiiliksestä." Alan jo kyllästyä itseeni. Kaipaan jotain, mutten tiedä mitä. 

Yritän kuitenkin pikkujuttuja. Tänäänkin ostin orvokkiamppelin, joka puun oksalla roikkuu ja näkyy mulle tähän keittiöön. Sit oon että "ooh, mä olen puutarhaihminen." Mä mietin myös että yrittäisin pihalle tehdä jotain. Tai yrittää kasvattaa jotain. Jos ei muuta niin salaattia. Jotain joka onnistuisi. Sit pukeutuisin mekkoon, laittaisin korin käsivarrelle ja menisin poimimaan kasveja omalta pihalta. Toki tarvitsen lierihatunkin, ei voi ilman lierihattua poimia mitään. 

Sitten päivän hullutus. Facekirpparilta noudin hyllyllisen lasikippoja (nyt varaston hyllyllä) ja tuollaisen tarjoiluvadin. Hulluus on se, että noi lasijutut ei todellakaan mahdu mun kotiin enkä edes tiedä mitä niillä teen. Tarjoiluvadin vien ehkä omaan huoneeseen ja laitan siihen koruja. Toki silmissäni näen ihanat pihajuhlat ja  vadissa macaronsseja. (en edes tykkää niistä)

 Yksi ajatus kipoille on täyttää ne herkuilla ja viedä tuliaisiksi ystäville. 

Tämmöistä

Ratkaisu kaikkeen

 Löysin ratkaisun vanhan naisen kiukkuihin. Ratkaisu on niin simppeli, että ihmetyttää. Se on TEKEMINEN. Se, että nostaa perseensä sohvalta, tekee pienen jumpan tai setvii kolme koneellista pyykkiä kaappeihin. Tekee mitä tahansa hommaa, jota yleensä lykkää. Hirmuisen paljon mieliala paranee. En ole nyt moneen päivään ärsyyntynyt mistään. 

Koska olen ollut aktiivisempi, olen jaksanut keittiössä olla fiksumpi. 

Sunnuntaina pojat teki kilosta kanaa kuorrutettuja pihvejä hamppareihin. Niitä on syöty sunnuntai ja maanantai. (Noin 12 euroa kana ja hampurilaissämpylät)

Tein kanacurryä, johon käytin Spice up kastikepussin. (4 euroa plus riisi) Sitä söi vain keskimmäinen kaksi päivää. Jauhelihakastiketta (4 euroa plus spagetti) tein piiperölle ja myös kuopus kävi eilen syömässä sitä. Itselleni olen tehnyt kanawokkia, jossa suosikkini Spice upeista, chili-inkivääri. Tätä söi kerran myös piiperö. Riitti kahdeksi päiväksi. Hinta n viisi euroa.

Lounaaksi olen syönyt munakkaita ja kasvismössöä nuudeleilla. Eli paprikaa ja pinaattia, valkosipulirouhetta ja fetaa. 

Koska se kanawokki on mun uusin suosikki, teen sitä myös tänään ja syön varmaan kolme päivää eli sittenhän on jo perjantai. Hinta ehkä 9 euroa, koska isompi satsi kuin aiemmin. 

Huomenna teen ison satsin itkukanaa, jota syö keskimmäinen ja piiperö varmaan ainakin kaksi päivää. Hinta ehkä kuusi euroa. 

Pakkasessa on pitsa lauantaille. Sunnuntaina pojat syö isällään pääsiäispäivällisen. Jos mut kutsutaan, en mene. 

Äkkipäätään laskin että ruokaruoat maksoi 46.50 ilman munakkaita ja kasvismössöjä. Aika su-la. 

Vaihdevuosikiukkua ja ikävystyttäviä ruokajuttuja

 Siis ihan käsittämätöntä tämä mun suunnittelematon ruokaelämä. Anteeksi kaikki että innostan teitä tämmöiseen, mutten yhtään osaa itse. 

Olen mä jotain rotia pitänyt, mutta jostain syystä olen myös rampannut kaupassa ihan joka välissä. Olemme siis syöneet bolognesea (keskimmäinen), makaronilaatikkoa (muut), tex mex-pataa (minä ja piiperö) ja tänään tein pippuripossu"pataa" riisin kera. Sen söi pojat yksin. Mä syön vieläkin tex mexiä ja piiperö makaronilaatikkoa. Et teoriassa vois luulla että kauppaan ei ole mennyt rahaa juuri yhtään. HAHAHAH!

Tänään ostin ensi viikolle kanaa jotain curryhässäkkää varten ja siihen maustekastikkeen. Keskimmäinen toivoo todella pitkästä aikaa myös itkukanaa. Siis sitä, jota syötiin joka viikko aiemmin, mutta sit tuli stoppi. On myös aineet chili con carneen, in case poika haluaa. Se kyllä on töissä ainakin kolme iltaa, mikä tarkoittaa, että syö siellä. (Kiva etu muuten tuolla Subissa, se saa syödä siellä)

Pakastimesta on syöty marjoja, koska olen tehnyt kaksi kertaa rahkaa. Kuopus on myös joka aamu tehnyt jonkun terveyssmoothien, johon käyttänyt marjoja ja rahkaa. 

Millonkohan puhuin niitä uunijuureksista? En nimittäin ole vieläkään tehnyt niitä. Johonkin tämä mun aika (ja moti) on taas kadonnut. 

Mutta hei, muuten on ollut ihan kivaa. Siis jossain määrin. Ystäväni nimittäin just eilen nauroi että onkohan tää mun hassu kiukku sellaista vaihdevuosikiukkua. Mä taas saan ärtymyskohtauksia tylsistä ihmisistä, tylsistä jutuista ja ikävystyttävistä somepäivityksistä (Ihan omistanikin) Mä haluan puhua vaan kivoja ja kiinnostavia asioita. En kestä mitään tyhmää. Onneksi on blogit, mun mielestä blogeissa kaikki asiat on kiinnostavia, toisin kuin jossain Facessa. 

(Ongelma on eniten se, että pidän itseäni ikävystyttävänä ja sit ehkä projisoin tätä muihin. Tai sit vaan toivon että joku puhuu jotain niin innostavaa, että mäkin sytyn liekkeihin. )

Huomenna alkaa Huhtikuu, huomenna alkaa myös pörssisähkö. Huomenna aloitan kevään ja innostun kaikesta niin että hirvittää. 

Ihanat tyypit ja pakuelämä

 Tiedättekö sen, kun on ollut ihan kamalaa, niin sen jälkeen kaikki tavallinenkin on tosi ihanaa. Jotain sellaista mun elämä on nyt. Ja siis kyseessä on vain viime viikon kauhea kaksipäiväinen työelämä. Sen jälkeen olen arvostanut tätä kovin tavallista aika paljon. No okei, olen mä kyllä ehtinyt marista elämän ikävystyttävyyttäkin. (Mikä sanahirviö toikin oli. Aattele ku olis äikän maikka, jonka pitäisi tuo sana jollekin viattomalle opettaa)

Mutta on siis ollut ihanaakin. Viime viikolla mun luona kävi yksi vanhimmista ystävistä pitkän tauon jälkeen. Juuri niitä ihmisiä joiden kanssa jutit jatkuu mihin jäätiin ja jonka kanssa puhutaan oikeita asioita. 

Muitakin kivoja tyyppejä on kyläillyt ihan normimalliin ohikulkeissaan, mitä arvostan aina.

Tänään oli superluksusta se, että Harkittujen herkkujen Emma kävi täällä. Lähtiessä hän nauroi että kaksi tuntia hurasti ja ehdittiin vasta pintaraapaisu käsitellä, mutta hänenkin kanssaan puhuttiin OIKEASTI. On niin mahtavaa tavata ihninen, jonka kanssa tuntuu että olisi tuntenut aina, mutta jonka kanssa on puhuttavaa paljon juuri siksi ettei ole tuntenut aina. 

Sen vuoksi kun jonkun kanssa oli näin mahtavaa heti ekalla tapaamisella, tuli fiilis että se on mahdollista vielä elämässä sekin, että jonkun miehen kanssa kävisi samalla tavalla. Että tapaisi jonkun jonka kanssa olisi tuo sama tuttuus. Et jos en täysin hautaa ajatusta, että mua varten on olemassa Elämänkumppani. 

Mistä tuli mieleen ohjelma Van life, eli se pakuelämä juttu. Kiehtova ajatus että asuis pakussa ja kiertelis maailmaa. Ongelma on vain se, että en halua seikkailla. Plus olen mukavuudenhaluinen. Suurin ällistys kuitenkin on se, että nuokin kaksi reissaa ja asuu siis kahden. Ne on aina kahdestaan. Luojan tähden mä en kestäis ollenkaan, että mä olisin jonkun kanssa koko ajan vain kahden. Et ei olisi ystävää jonka luokse livahtaa parantamaan maailmaa. Että olisi vain se kumppani. AU! Miten noi karavaanarityypit oikeasti on löytäneet ihmisen, jonka kanssa olla AINA? Siis oikeasti? Miten? Ajatelkaa jos mä löytäisin ihanan miehen joka haluaisi muuttaa mun kanssa autiolle saarelle. Joutuisin sanoon että bye bye ihana, en pysty olemaan sun kanssa.)

(Pieni ristiriita tää semipositiivisuus elämänkumppanin tapaamisesta, kun samaan aikaan ihmettelee miksi jotkut haluaa olla yhdessä)

Jk. Eikö se usein ole niin että kun vannoo ettei jotain tekisi ikinä ja sit tekee. Tässähän voi käydä niin että ensi vuonna muutan Kastoksen saarelle Kreikassa ja jämähdän sinne ja sieltä ei niin vaan poistutakaan ja saarella asuu joku kolkyt tyyppiä ja nekin vanhuksia, ettei välttis bestistä löytyis.)

Listauksia

 Viikon suunnitelman alku. Noin niinku ruokien suhteen.

Keskimmäinen syö edelleen tekemäänsä bolognesea. Montakohan päivää se on jo syönyt sitä? Neljä? Minä ja pikkunen syötiin sitä kerran, mutta hieman liian mausteista meille. Lue:suolaista.

NO mutta, hän siis syö sitä iltapäivällä ja illalla syökin töissä. Mulla alkaa poikaviikko sillai, että kuopus tulee äitiviikolle. Teen hälle ja mulle ja piiperölle tex mex-pataa. Padan hinnaksi tulee kuutisen euroa plus tortillachipsit. Tätä syömme kaksi päivää. 

Pakkasessa on pitsaa, pojat voi syödä joku päivä. 

Teen myös makaronilaatikon, koska aineksia on kotona. Hinta n. viisi euroa

Sitten se savukala, joka on pakkasessa. Mitä sen kanssa voi syödä? Kertokaa nyt joku. 

Olisi aineet myös kanawokkiin, mutta olen about ainoa, joka siitä tykkää. Ehkä teen sen vain mulle. (Hinta n 10 e)

Voisin haastaa itseni ja tehdä kerrankin jotain muuta kuin näitä samoja pöperöitä. Ajatelkaa jos tekisin vaikka lihapullia?! (Jauhelihaa olisi 700g. Saisin kasan pullia, hinta 7 e)

Pakastimen marjatilanne pitäisi kartoittaa ja tehdä rahkoja. Pakkasessa on myös porkkanalaatikko, jonka ostin että kuopus voi tehdä porkkanarieskoja, joita rakastamme. 

Sämpylöiden leipominenkin voisi taas olla ajankohtaista, koska hyvä ihminen, hyvä äiti, hyvä martta :D Jos olisis todella hyvä ihminen juuri NYT, niin tekisin samalla uunin lämmityksella sekä ne sämpylät että makaranilaatikon. 

Kyllä, olen todella ikävystyttävä tyyppi taas. 

Ainoa mikä mua itseäni pohdituttaa nyt, on se, että oikeasti mulla olisi jääkaapissa ja pakkasessa ruoat ihan koko viikolle, jos vain tahtoisin. Miksi IHMEESSÄ mä en koskaan sitten YRITÄ sitä TOSISSAAN?

Tosissani laskin muuten vuoden makeismenot, kun hokasin et ne näkyy sovelluksissa. Summa oli 800 euroa. Siis yksi Kreikan matka. Ystäväni kyllä lohdutti että kyllä se sama raha menisi korvikkeisiinkin. Totta, silloin kun hyveellisinä aikoina syön vadelmia kaiket illat, niin tuleehan se kalliimmaksi. Et rahan takia ei tartte karkista luopua. Mutta silti. 

Jk. Tein sämpylätaikinan!

Viikon ruokaostokset

 Olisihan se pitänyt arvata. Kun keksaisin haasteen , jossa kirjataan ylös ruokamenoja ja ruokia, niin rouva Kepponen tekee sen insinöörimäisen huolella. Respect. Katsokaa ja ihmetelkää.

Mulla on ollut ihan HC poikkeusviikko, joten ei ole nyt parasta A-luokkaa mun ruoat eikä niiden tarkkailut. Mutta on käynyt taas kovin selväksi, että varsinainen ruoka ei ole se menoeristä suurin. Meillä on tällä viikolla syöty kylmäsavulohipastaa (lohi tuli pakkasesta), jauhelihakastiketta ja perunamuusia, jauhelihakastiketta ja spagettia, perunamuusia ja pinaattilettuja. Näistä se jauhelihakin tuli pakkasesta. Eilen keskimmäinen teki bolognesea, joka on ihan eri ruoka kuin mun jauhelihakastike. Et jos mun peruskastike maksaa 4 e, niin tähän bologneseen on mennyt "jo" 7 euroa ennenkuin on lisätty porkkana, sipuli, valkosipuli. No mutta se ruoka riittää vähintään huomiselle lounaallekin. Eli yli kahden päivän ruoka. 

Kaupasta on hankittu maitoa paljon, pinaattilettuja, jauhelihaa, nuudeleita, juustoa, kinkkua, turkkilaista jugua, appelsiineja, banskuja, kolmea eri leipää, kolmia keksejä (?), brietä, pari oivariinipakettia, karjalanpiirakoita iso pussi, makaronia. 

Näihin mennyt 76 euroa. Mutta kun siis huomioi, että kaksi eri ruokaa on löytynyt pakkasesta, niin kyllä suurin raha menee osastoon "muu". 

Tosiaan kun on ollut se hc-viikko, niin mun omat syömiset on olleet paistettua kananmunaa, karjalanpiirakoita. Yksi kasvisnuudelihässäkkä. Karkkia en ole ostanut enkä syönyt. Ostetut keksit on vierasvara. 

Eli siis 76 e mennyt, edessä pe, la ja su. 

jk. Kepponen siis oli saanut selville että vuoden aikana ruokaan mennyt n 15 000 e. Mä katsoin omat lukuni. Prismaan 4083 , pelkkä ruoka. K.kauppoihin 3390 e. Lidliin ehkä 700e. eli n 8200 e vuodessa. Kuukaudessa vajaa 700 e. Perhekoko vaihtelee kolmen ja viiden välillä. Mä en enää osaa sanoa onko tää edes paha. Ei varmaankaan. Mutta jos tuolta karsisi huonot einekset ja liiat makeiset, niin tilanne olisi parempi, etenkin terveellisyysnäkökulmasta katsottuna. 

Hei me listataan

 Ei siitä montaa päivää ole kun sanoin ystäväni haastaneen minut pudottamaan ruokakuluja 20 prosenttia. Tota noin, saanko aloittaa sen ensi viikolla vasta? Huomasin juuri, että olen jo tällä viikolla käyttänyt 200 e, enkä tavoite 160 euroa. Joo, en edes halua katsoa kuiteista että mitähän hittoa. Selitys ei ehkä ole viherkasvi, jonka tänään ostin Lidlistä, koska ihastuin ruukkuun. 

Meillä tosiaan syöty siis carbonaraa, jauhelihakastiketta, kaksi perhesalaattia, munia munia munia. Tänään ostin kilon kanapihvejä ja teemme nugetteja niistä. Kainosti ilmaisin toiveeni, että niitä riittäisi huomisellekin. 

Villiinnyin myös ostamaan suippopaprikaa säälliseen hintaan ja taas pinaattia. Ben and Jerryjä kolme kympillä. 

Nää ei nyt kyllä selitä 200 euron laskua. Eikä sekään että ostin pakastecroissantteja kaksi pussia ja pojalle pelmenejä, koska toivoi. (kalliita) Oli pakko vilkaista kuitteja. Olin ostanut paljon suihkusaippuaa pojille plus miljoona hammastahnaa. Nämä ei ole ruokaa, mutta aina ruokalaskuissa näitä tällaisiakin on. 

Elikkä kyllä se vain niin on, että ne satunnaiset (jokapäiväiset) heräteostot nostaa laskut pilviin. Jos olisin yhtä laiska/tiukka kuin ystäväni, joka oikeasti menee kauppaan vasta kun jääkaapissa on vain valo, niin tuo 20 prosentin pudotus olisi mahdollinen. 

Ja niin, jos tekisin pojille keittoja yms ruoaksi. 

Aloitan siis ensi viikolla UUDEN ELÄMÄN. 

Mitä useampi olisi mukana, sen hauskempaa. Tulee erilaisia näkökulmiakin. Esim Marika Kinttupolku tekee ruokaa vain kahdelle aikuiselle, Taru- Sutkautus tekee aika paljon kasvisruokaa, Emma Harkkittuja herkkuja tekee ihan erilaisia ruokia kuin minä ja kovin kasvispainotteisesti. Ja sit meidän rakas herkkuperhe eli Kepposet. He jotka elävät syödäkseen hyvin. 

Hirmu monipuolisia listauksia tiedossa.