Sit puheeksi tuli poikien isän viivästynyt taloprojekti. Keskimmäinen totesi, että koska pikkuveljen tänne muuttaminen siis viivästyy, niin hän saa asua kotona pidempään. Kysyin että eikö hän oikeasti halua asua jo omillaan, olla rauhassa. Vastaus oli etttä ei ei ei missään tapauksessa. Et hän ei halua olla yksin. "Jos nyt tulee tylsää, tuun portaat alas ja näen SUT". Tämän hän sanoi painokkaasti ja kasvot loistaen. Olin että enkö mä oikeasti kyllästytä häntä jo ja enkö käy hermoon. Ja ei, ei ymmärtänyt miksi näin olisi. "Mulla on hyvä vanhempi." Esikoinenkin sit sanoi että aika hyvä tilanne, "oot aika onnekas, ei kaikilla ole noin".
No aika ihanaa oikeasti. Olen aika liikuttunut.
Muuten mun ärsyttävä valjuilu on jatkunut. Mä en jotenkaan yhtään saa kiinni sellaisesta "tosi hyvästä fiiliksestä." Alan jo kyllästyä itseeni. Kaipaan jotain, mutten tiedä mitä.
Yritän kuitenkin pikkujuttuja. Tänäänkin ostin orvokkiamppelin, joka puun oksalla roikkuu ja näkyy mulle tähän keittiöön. Sit oon että "ooh, mä olen puutarhaihminen." Mä mietin myös että yrittäisin pihalle tehdä jotain. Tai yrittää kasvattaa jotain. Jos ei muuta niin salaattia. Jotain joka onnistuisi. Sit pukeutuisin mekkoon, laittaisin korin käsivarrelle ja menisin poimimaan kasveja omalta pihalta. Toki tarvitsen lierihatunkin, ei voi ilman lierihattua poimia mitään.
Sitten päivän hullutus. Facekirpparilta noudin hyllyllisen lasikippoja (nyt varaston hyllyllä) ja tuollaisen tarjoiluvadin. Hulluus on se, että noi lasijutut ei todellakaan mahdu mun kotiin enkä edes tiedä mitä niillä teen. Tarjoiluvadin vien ehkä omaan huoneeseen ja laitan siihen koruja. Toki silmissäni näen ihanat pihajuhlat ja vadissa macaronsseja. (en edes tykkää niistä)
Yksi ajatus kipoille on täyttää ne herkuilla ja viedä tuliaisiksi ystäville.
Tämmöistä
3 kommenttia:
Sulla on niin hyvät välit poikiin. Se on mahtavaa!
Meillä oli sellainen pelko, että esikoinen muuttaa pois jo kesken lukion. Se ei onneksi ole toteutumassa, vaan poika on ihan tyytyväinen meidän kanssa. Syynä ei ole loistava seuramme vaan se, että meidän kanssa on taloudellista asua ja saa kaikenlaisia palveluita :D Meillä kyllä välit ovat olleet jatkuvasti paranemaan päin.
Sä ja sun pojat = pure lovee.
Ihanaa maanantaita sinne <3 Pian on jo kesä!
Ihania keskusteluja lasten kanssa. Aivan sydäntä sykähdyttää.
Itselläni on sellainen fiilis, että kun olen ollut valjuilu-tilassa aikani, niin ehkä juuri se tappava tylsyys saa lopulta ajatuksen liikkeelle ja sitten asiat lähtevät taas rullaamaan.
Lähetä kommentti