Tämäkin kuukausi on jo ohi

 Jahas, mihin tämä marraskuukin jo meni. Olen elänyt edellisen postauksen ajatuksen mukaan ja ollut ehkä enempi läsnä ja olen myös käynyt katsomassa poikien pelejä kun mahdollisuus on ollut. Olen siis iloinnut työmielessä hiljaisesta syksystä, kun olen ehtinyt poikien juttuihin.

Marraskuun ikävä oli koiran diabeteksen aiheuttama romahdus, lääkärissä ramppaaminen ja lopulta eläimen lopettaminen. Oli kovin rankka pari päivää, kun etenkin poikien puolesta surin ja murehdin. Minä ja kotona oleva kaksikko liimauduttiin toviksi yhteen oikein kunnolla ja puhuttiin hirmuisen paljon. 

Koska olen lähtökohtaisesti optimisti, vaikkei aina siltä tunnu, niin olen keksinyt hyviä puolia koirattomuudesta. Suurinpana plussana on se, ettei mene kaikki rahat lääkkeisiin ja lääkäreihin. Sit ei tartte imuroida lähes ikinä enää, kun ei ole koiraa joka tiputti karvaa joka askeleella. Ei tarvitse myöskään murehtia mistä koiravahti, jos lähtee reissuun.

JA KAS, mä lähden reissuun! Eilen näin siskoa ja puolivitsillä heitin et lähdettäiskö kesällä Kreikkaan. Sisko ei sanonut ei, joten äkkiä sit googlasin "kesämökkini" Kreikassa. Todettiin että onpas kaksi viikkoa halpa verrattuna viikkoon ja KLIK, matka oli varattu. Ihan paras idea ikinä! 

Mä olin jo ehtinyt murehtia ettei ole ketään kenen kanssa reissata, joten sisko on vastaus rukouksiin. Me voidaan olla ihan hissukseenkin yhdessä ja vaan lukea ja maata auringossa ilman seurustelupakkoa. Mutta ihan varmaan seurustellaan ja nauretaan vuosien edestä! Nyt vaan peukut pystyyn että samperin korona ei pilaa kaikkea. Sovitaan että ei pilaa. 

Nyt on TAAS yksi motivaatio lisää elää säästeliäästi. LOMA!

Ihanaa kun tulee joulu jne, mutta mun talouspuoli odottaa tammikuuta ja sitä että rahaa menee taas järjellisesti, eikä holtittomasti. Et jos vaikka saisin tehtyä ihan aikuisten oikean budjetinkin itselleni. Kun olen jo niin hyvässä vauhdissa kuitenkin tässä ostamattomuudessani. 

Hyviä ajatuksia siis. 

As good as it gets

Kävin hyvän keskustelun parin päivää sitten yhden kaverini kanssa. Hän on ikäiseni nainen, eronnut vuosia sitten ja teinin ja esiteinin äiti. Hän aina sanoo, että on lopunikäänsä yksin, koska ei vaan ole mahdollista, että kumppania edes löytäisi. Hän on kuulemma naisena liikaa. Liian hyvä duuni ja liian äänekäs ja liian vanha ja liian huumorintajuton ja mitä kaikkea muuta. Naurettiin että me nähdään itsemme ylipäätään ehkä eri tavalla kuin muut näkevät. 

Hänellä on kaksi elämänohjetta itselleen. Elä kuin jäljellä olisi enää viisi vuotta. Hänen kohdallaan se tarkoittaa pääosin sitä että matkusta matkusta matkusta. (Kotimaanmatkailu kelpaa hänellä hyvin myös)

Toinen ohje oli se mikä kosketti mua. Pitää nauttia siitä kun lapset ovat vielä kotona. Kohta ne ei enää ole ja sitten elämä on tyhjää ja yksinäistä. Että tämä oikeasti on elämän parasta aikaa. As good as it gets! Hyvä etten pillahtanut itkuun. Kaikki tietää että lapset on mun elämän tärkein asia, mutta toki mä uuvahdan välillä siihen kaikkeen mikä siihen liittyy. Harrastuskuskaukset ja loputon ruoan laitto esim. Muita juttuja en enää muista, kun pikkulapsivuodet on niin kaukana kuitenkin. 

Ystävältäni tajusin sen, että aina kun pääsee katsomaan pojan korismatsia ON MENTÄVÄ. Eilen mulla olisi ollut vapaailta eli vesijuoksuilta, mutta menin pojan peliin. Siellä me kaksi korisäitiä sitten nautittiin isosti! Kiitin häntä vielä hänen viisaista sanoistaan ja selittelin että en karttele pelejä, mutta yleensä työ estää pääsyn. Hän tiesi kyllä asian mutta piti sanoa silti. 

 Ihan loppumetreillä tätä vaihetta heräsin siis NAUTTIMAAN kaikesta. 

En mä kyllä suostu allekirjoittamaan sitä, että tämän ajan jälkeen ei olisi hyviä aikoja. Ne muut hyvät jutut pitää vaan keksiä pikkuhiljaa. Olisko vaikka matkustaminen omien poikien kanssa ? 

jk. Mulla on mennyt ruokaan tällä viikolla 18 euroa ja on jo torstai!!

Talousneuvoja eroa suunnitteleville

 Olen instassa tutustunut naiseen, jonka kanssa olemme paljon viestitelleet. Minusta on tullut hänelle eron vertaistuki. Hänellä on tilanne, että eropäätös on tehty, mutta ei ole vielä varaa muuttaa erilleen. Elää miehensä kanssa samassa kodissa ja alkaa jo väsyä yhdessä asumiseen, mutta ei ole rahaa lähteä. Samalla hän harmittelee, että on ylipäätään vetkutellut eroamisen kanssa, kun olisi jo monta vuotta voinut olla onnellinen, jos olisi eronnut aiemmin. 

Näinhän kaikki tekee. Ei kukaan eroa, kun ajatus ensimmäisen kerran iskee päähän. Naisilla eron miettiminen kestää noin kuusi vuotta sanotaan ja lähipiiri kyllä todistaa oikeaksi tämän. 

Näinpä sitten keksin huikean hyvän neuvon naisille. (Miksei miehillekin) Kun se eroajatus ensimmäisen kerran iskee, ala säästämään rahaa. Kuudessa vuodessa pienikin summa on jo aika iso. Niillä rahoilla voi sitten maksaa mahdollisia takuuvuokria ja ostaa huonekaluja.

Jos käy niin onnekkaasti, ettei eroa tulekaan, niin sitten on kasassa kiva potti, jonka voi käyttää vaikka lomamatkaan sen rakkaan miehen kanssa. 

Jälkiviisaana mietin miksi hitossa en säästänyt rahaa edes silloin, kun oma eropäätös oli tehty, mutta asuimme vielä kuukausitolkulla yhdessä? Ihme typeryyttä. Saisinko aloittaa alusta? Tavallaan olenkin, koska nyt säästän kaiken minkä kykenen, vaikken ole eroamassa itsestäni. 

Mutta onhan noita rahareikiä. Koira kävi taas eläinlääkärissä eilen. Insuliiniannostusta säädettiin taas, joten joudun taas tovin käymään siellä viikottain verikokeessa. 

Muistin että auto pitää huoltaa. Onneksi mulla on ystävä, joka huoltaa auton eikä tarvitse mennä merkkikorjaamoon. Säästöä muutama satanen. 

Koska näitä kalliita menoja taas tuli, niin kehun itseäni kovasti siitä, etten ole muuten tuhlaillut, niin saatan selvitä näistäkin menoista ilman säästötiliin kajoamista. (Ainiin joulu!)

Kehun itseäni siitäkin, että ollaan syöty kotoa löytyvää ruokaa ja kumpikaan, minä tai 18v ei olla kärsitty. Kannattaa ostaa kotiin vain sellaista , jota tekee mieli syödä. 

Päivän tuhlailu: Roosa nauha ja kirja kirpputorilta. 

Talouskatsaus

 Ihana äppi tuo Nordea wallet. Sen avulla sain faktat tiskiin näin kuun vaihteen kunniaksi. Ihan niin hyvin ei ruokapuolella mennyt kuin haaveilin. Mutta 60 euroa vähemmän kuitenkin kuin syyskuussa. Parannus se on sekin. Kuusisataa euroa on siis kuukauden kauppalaskut. 

Rahaa mulla oli mennyt kaikkeen 1200 euroa. Syyskuussa 1500 e!! Tämä pudotus aika lailla sillä, etten vain ole ostellut mitään. Tai käynyt missään. Uiminen toki maksaa. Syyskuussa 63 e ja lokakuussa 44e. 

Se mikä ällistyttää on se, että mulla om rahaa vielä reilu kaksisataa ja palkkapäivä on perjantaina. Uskon että neljäksi päiväksi on ruokaa kotona, että juuri mitään ei tarvitse kaupasta hakea. Pakahdun ylpeyteen ja kehun itseäni nyt kovasti tekemästäni työstä. 

Aion nyt marraskuussakin jatkaa itseni kanssa kilpailua. Miksi mä en ollut tajunnut että itsensä kanssa kilpailu voi olla hauska harrastus?

Totuus tulee nuorison suusta

Sain ystävältä loistolahjan. Purkin karkkia mun näköisessä kääreessä :) 

Ystävä toi lahjan lisäksi herkkulautasen, jossa hedelmiä ja juustoa kera kahden pienen shampanjapullon. Meillä oli oikein luksusilta. Keskimmäinen oli osan aikaa meidän seurassa ja jotain vitsailin Tinderiin menemisestä. Poika kysyi painokkaasti "Kuka sua muka haluaisi?". Me naurettiin ystävän kanssa vedet silmissä. Poika sit onneksi täsmensi. Koska mulla on hänet ja mopojonne ja vaihtuvat pikkuiset plus koira, niin "kuka sellaista jaksaisi." My words exactly. 

(Tulikin muuten mieleen, että se hirvipastan tekijä ei ole ilmottautunut sen jälkeen, kun muistutin poikieni olemassaolosta. Että mun keskimmäinen oli siis kovin oikeassa.)

Äitikin on selvästi oivaltanut jotain tästä. Sain lahjaksi ihanan pussilakanan yhdelle!! Se teki mut jotenkin riemastuneen onnelliseksi. 

 

Huikeaa taloushallintaa

 Taas oli silkkaa säästöä. Tilasin Zalandolta kaksi talvitakkia. Toinen oli tylsä ja toisessa näytin siltä, että olisin pukeutunut makuupussiin. Palautukseen molemmat=hirmuinen säästö. 

Ruokaan on mennyt tässä kuussa 520 euroa. Jos olisin ihan järjettömän natsitiukka, niin selviäisin loppuviikon ehkä kympin ostoksilla. Tässä hyvä tavoite! Mutta vaikka menis kolemkin kymppiä, olisin ollut taloudellisempi kuin ikinä. Ja tästäkin on varaa vielä tsempata ilman että laatu kärsii. 

Mun rahastosäästötili on jo 15 euroa plussalla. Se on niin innostavaa, että todellakin aion lykätä kaikki ylimääräiset rahat sinne, kunhan tämä työtilanteeni normalisoituu. Kohtahan mä voin jäädä vaikka varhaiseläkkeelle noilla rahastorahoilla :D  Nyt mä oikeasti vasta sisäistin sen mitä korkoa korolle jutut tarkoittaa. Jos tuo 450e lojuis mun säästötilillä, sen arvo vaan pienenis. Nyt se sama summa on muutamassa kuukaudessa kasvanut 15 euroa. Tosta noin vaan. 

Tässä talousinnossani tein laskelmia. Triljoonatta kertaa laskin kuukauden menot, mutta nyt tein budjetin ruoalle, bensalle ja muulle. Jos pitäytyisin budjetissa (KUN pitäydyn) , niin saisin säästöön joka kuu 300 euroa!!! Ja tämä laskettu tämän päivän tilanteen mukaan, kun mulla on liian vähän töitä. Mä olen mykistynyt. Tähän mennessä olen laskenut, että pärjään näillä tuloilla juuri ja juuri. Mitään säästöä en ole edes kuvitellut saavani. Haaste itselle. Marraskuun aion pysyä budjetissa. Huom, olen kyllä pysynyt lokakuussakin ja todellakin saattaa jäädä säästöön parisataa. Mä en ymmärrä tätä. Onko se tosiaan niin, että ei ne isot tulot vaan pienet menot??? Mä en ole tässä kuussa ostanut mitään ylimääräistä, paitsi kaksi lelukoria kirpputorilta. Jos kerran lasten lelut on aina olohuoneessa, voisko ne edes olla kivoissa pinkeissä koreissa? 

Joulu on kyllä ovella, joten kaikki nuo säästöt mitkä saan kasaan, menee jouluun, mutta JEE, ne menee siis palkkarahoista eikä säästöistä, mikä on kovinkin jees. Hyvä talous, here I come!

Kun mä nyt olen niin innoissani kaikesta, niin voisinko myös tehdä kiertävän ruokalistan. Edes kolmen viikon ruoat jos saisi kasaan, niin sekin olisi uskomatonta vaihtelua elämään. Nyt meillä on ehkä viikon kiertävä lista. Ei naurata vaikka naurattaakin. 

Jos jokainen mun lukija sanois edes kaksi ruokaa, niin kolmen viikon ruoat olisi kerätty kasaan hetkessä. Ja juu, ei tarvitse mainita jauhelihakastiketta yms :D 

Kiitos ja näkemiin

Talousjutut

 Olen niin lumoutunut muiden ihmisten jääkaapin sisällöistä. Että mitä ne ostaa ja mitä niillä syödään. Onneksi Marika vastasi mun toiveeseen ja jakoi viikon ostoksensa. Mä aion tehdä vasta ensi viikolla ison kauppareissun ja siihen sitten panostankin. Tällä viikolla karttelen kauppoja, koska olen sitoutunut tähän taloudellisuuteen ja itseni kanssa kilpailemiseen. Ensimmäistä kertaa ikinä mä olen kyennyt "noudattamaan budjettia". Lainausmerkeissä siksi, ettei mulla ole budjettia, mutta katson kuin vähällä pystyn pärjäämään. Olen aika hyvin saanut pakastimesta kaivettua ruokaa ja sillä on pärjätty. Eilen syötin pojille jauhelihakastikkeen jämät ja hieman valittivat kastikkeen vähyyttä, mutta ilmoitin että riitettävä on. Piste. Eikä ne kuolleet nälkään. 

Mä seuraan kulutusta nykyään Nordea walletista ja olen siihen aika koukussa. Kauhuakin se kyllä tuottaa, kun näyttää menot kaukaisuudestakin. Kuin hiton leveästi mä oikein olen elänyt? Tai huolettomasti. Nyt on tulossa kuitenkin taloudellisin kuukausi ikinä. Tähän mennessä mulla on mennyt tonni ja viikkoa enää sunnuntaihin asti jäljellä. Mun ei tarvitse kuin tankata ja ostaa ihan vähän ruokaa.

Tänään tehdään taas itse Butter chickeniä (poikien toive) ja se riittää pariksi päiväksi. Sitten tex mex pataa ja varmaan makaronilaatikko. Näihin aineet kotona. Sit jos ostaa viikonloppuna pitsat, niin eiköhän se about ole siinä. Kaikki mikä jää alle 1200 euron, tuntuu vähältä. Seuraava tavoite sitten kai se tonni. Sen verran avaan, että tähän sisältyy ruoat, bensat, viikkorahat ja kaikki mahdollinen muu. Esim 80 e nostin rahaa kun poika meni rippileirille. Niin ja 90 e meni synttärilahjoihin alkukuussa. Ilman näitä olis mennyt rahaa ihan älyttömän vähän. Olen vaikuttunut itsestäni. 

Olen siis todistanut itselleni että vähemmälläkin työmäärällä pärjään, mutta ylimääräistä ei jää. JA se joulu.... 

Mutta nyt, hyvää syntymäpäivää mulle! Mä taidan tehdä munakkaan !